Eläinlääkäri on avainasemassa

Kalataudin luonne määrittelee, miten viranomainen niiden kanssa toimii. Lakisääteisesti vastustettavien tautien varalta on toimintasäännöt lainsäädännössä. Helposti leviävän taudin osalta Evira voi antaa kalojen hävittämismääräyksen. Eläinlääkäri on avainasemassa käytännön toimissa. Viranomaismääräyksellä hävitettävistä kaloista viljelijä saa korvauksen valtiolta.

Eläintaudit ovat valitettava osa eläintuotantoa. Kalat sairastuvat siinä missä ihmisetkin. Osa kalataudeista on arkipäivää ja sinällään vähän haittaa aiheuttavia. Osa taas tappavia ja helposti leviäviä. Valtionhallinnon tärkeä tehtävä on suojata villejä ja tuotantoeläimiä sellaisilta eläintaudeilta, joita on järkevä vastustaa. Hanna Kuukka-Anttila Evirasta kertoi, millaisiin toimiin viranomaiset eri eläintautien kanssa ryhtyvät

Lakisääteisesti vastustettavat kalataudit on Suomessa jaettu helposti leviäviin (EHN, VHS, IHN, ISA) ja valvottaviin (KHV, SVC, IPN genoryhmä 5, ja lohiloinen eli gyrodactylus salaris) kalatauteihin. Niiden varalta on laadittu viranomaisille toimintasäännöt lainsäädännössä. Vastuu toimien toteuttamisesta on jaettu eläinten kasvattajien, kunnan- ja läänineläinlääkäreiden ja Eviran kesken.
– Kun vastustettavaa kalatautia todetaan tai epäillään, eläinlääkäri antaa määräyksen, jossa kielletään siirtämästä kalamateriaalia, joka voi tautia levittää. Siirtokielto voidaan antaa myös paikkoihin, joihin tauti on saattanut levitä. Toimilla pyritään nopeasti ja tehokkaasti rajaamaan taudin leviäminen. Toimet ovat aina elinkeinon parhaaksi, ei viranomaisten huviksi, tähdensi Kuukka-Anttila.

Jos kyseessä on helposti leviävä kalatauti, Evira voi antaa määräyksen hävittää kalat sekä pestä ja desinfioida laitos taudinaiheuttajan hävittämiseksi.
– Nämä toimet tehdään aina valtion kustannuksella. Läänineläinlääkäri vastaa siitä, että toimet tulevat asianmukaisesti tehtyä. Kalankasvattaja on velvollinen auttamaan toimenpiteissä siten kuin nähdään kohtuulliseksi, kertoi Kuukka-Anttila.
Kalojen hävittäminen ja laitoksen saneeraus on kasvattajalle raskas taloudellinen isku. Kasvattajan ei tarvitse ottaa koko iskua vastaan. Valtio korvaa kasvattajalle käyvän arvon mukaan hävitetyistä kaloista ja tavaroista.
– Tuotannon menetyksestä voidaan korvata kolme neljäsosaa, samoin kalanviljelijän omasta työstä. Korvausta on haettava kahden kuukauden kuluessa, selvitti Kuukka-Anttila.

Kun kyseessä on valvottava kalatauti, saneeraustoimet ovat kasvattajan vastuulla. Kasvattaja voi kuitenkin hakea Eviralta päätöstä kalojen lopettamiseksi. Päätös pitää hakea ennen hävitystoimien aloittamista.
– Tällöin lopetetuista kaloista voidaan maksaa korvaus, joka on kolme neljäsosaa kalojen menetetystä arvosta. Poikkeuksena on IPN-tauti, jonka osalta ei korvausta voida maksaa, muistutti Kuukka-Anttila.

Lataa tästä esitys

Teksti ja kuva: Mika Remes, Comida Communication Oy