Heimon Kala panostaa omaan kasvatukseen

Teksti ja kuvat: Mika Remes

Oma kala, paras kala! Kolmen valtakunnan alueella operoiva Heimon Kala luottaa toiminnassaan omaan kasvatukseen ja omista kaloista jalostettuihin laadukkaisiin kalaherkkuihin. Yhtiön kasvu ja kehittyminen pyritään turvaamaan lisäämällä kasvatuspotentiaalia.

Heimon ja Saaristomeren kalaherkut kasvatetusta kirjolohesta, lohesta sekä luonnonkalasta ovat tuttuja kaikille hyvien kalajalosteiden ystäville. Niitä on saatavina kaupoista kautta maan. Makoisten brändien takaa löytyy kolmen valtakunnan vesillä toimiva Heimon Kala. Yrityksellä on takanaan monipolvinen menneisyys.

Tarina alkaa vuonna 1980 Hämeenlinnan lähellä Rengosta, missä Heimon Kala alkoi valmistaa kylmä- ja lämminsavukalatuotteita. Kauppa kävi ja yritys kasvoi. Vuonna 2005 Suomen markkinoille mielivä virolaisyritys Vettel Oü osti Heimon Kalan, jolla oli jo vahva asema ja maine Suomessa. Nimenmuutokseen ei omistajanvaihdoksen yhteydessä ollut tarvetta. Hallintayhtiöksi perustettiin Saaremere Kala AS, joka taas osti vuonna 2007 Uudessakaupungissa toimivan Suomessa ja Ruotsissa kalaa kasvattavan ja jalostavan Saaristomeren Kala Oy:n perustajaltaan Juhani Salmiselta.

Vuonna 2009 yritysjärjestelyt jatkuivat Virossa. Saaremere Kala ja Tallinna Külhoone fuusioitiin ja listattiin Tallinnan pörssiin nimellä As Premia Foods. Yhtiön tuoteryhmät olivat kala-, pakasteruoka- ja jäätelötuotteet. Jälkimmäisten myynnin jälkeen yhtiön nimeksi tuli nykyinen AS PRFoods.

Vuonna 2010 Heimon Kalan vanha kalanjalostamo Rengossa päätettiin lopettaa ja keskittää toiminta Uuteenkaupunkiin. Sattuma kuitenkin puuttui peliin. Tulipalo tuhosi Uudenkaupungin tehtaan. Yrityksessä piti pikaisesti päättää juuri alas ajetun Rengon laitoksen saneerauksesta ja toiminnan uudelleen aloittamisesta.

Puhtaalta pöydältä

Pekka Lahtinen

Ei niin huonoa, ettei hyvääkin. Uudistetussa Rengon laitoksessa toimintaa päästiin jatkamaan ilman menneisyyden painolastia.
– Pääsimme valmistamaan kuluttajia kiinnostavia kalajalosteita mahdollisimman tuoreesta raaka-aineesta nopeasti, tehokkaasti ja laadukkaasti, aivan kuten tänä päivänäkin. Kilpailu kala-alalla on kovaa. Menestystä tulee, jos nuo asiat ovat hallussa, kertoo vuodesta 2011 Heimon Kalan toimitusjohtajana toiminut Pekka Lahtinen.

Heimon Kala poikkeaa monesta kilpailijastaan siinä, että yritys käyttää mahdollisimman paljon yrityksen omien kalankasvatuslaitosten kalaa.
– Kasvatettu kirjololohi on pääraaka-aineemme. Sitä saamme emoyhtiön tuotantolaitoksilta Houtskarista ja Ruotsin Lapista kahdelta laitokselta. Lisäksi meillä on satakunta sopimuskalastajaa, jotka toimittavat luonnonkalaa jalostukseen. Myös kirjolohen mäti on meille tärkeä tuote. Mätituotteiden valmistuksemme siirtyi Saarenmaalta Renkoon. Saamme nyt mädin erittäin nopeasti Houtskarin laitoksilta jalostukseen ja edelleen valmiina tuotteina kaupoille. Oma kalaraaka-aine takaa tuotantovarmuuden ja tuotteiden laadun. Tiedämme tarkkaan, miten ja millaista kalaa jalostukseen saamme. Kyse on myös yritysvastuullisuudessa, kun hallitsemme tuotantoketjun mädinhaudonnasta valmiiseen jalosteeseen, Lahtinen kertoo.

 

Sijainninohjaus tehosti kasvatusta

Harri Urponen (kuva: Pauli Rajajoki)

Heimon Kalan Houtskarin laitosten tuotantopäällikkö Harri Urponen on viihtynyt Houtskarin Mossalassa koko kuluneen vuosituhannen ajan. Urposen ura alkoi kesätyöpestinä 1980-luvulla Velkualla Juhani Salmisen omistamalla kalankasvattamolla. Ala vei mennessään merellä ja kalassa viihtyvän nuoren miehen.
– Houtskarissa on hyvät olosuhteet kasvattaa kalaa varsinkin nyt, kun vesi on kirkastunut selvästi viime vuodet. Täällä on paljon myös kesäasutusta, mutta tänä päivänä kalanviljelyn arvo seutukunnalle ymmärretään eikä vastustusta paljoa ilmene. Takavuosina tilanne oli toinen. Olemme tehneet paljon työtä sen eteen, että suhteet kaikkiin ovat hyvät. Olemme olleet avoimia eikä meillä ole toiminnassa mitään salattavaa, kertoo Urponen.

Kun Urponen aloitti Houtskarissa, lisää yrityksen kaipaamaa tuotantoa pystyi hankkimaan vain ostamalla lupia ja laitoksia toisilta yrityksiltä.
– Niiden avulla tuotanto kasvoi sadasta seitsemään sataan tonniin, mutta toiminta ei missään nimessä ollut hajautettuna tehokasta. Lähdimme 2000-luvulla mukaan uuteen sijainninohjausjärjestelmään, ja sen avulla luvat saatiinkin keskitettyä kolmeen yksikköön. Tulimme samalla paikallisia asukkaita vastaan pienentämällä oma-aloitteisesti kasvatusta puoleen vilkkaassa Mossalan salmessa, Urponen kertoo.

Avomeren haasteet

Heimon Kalassa tutkitaan koko ajan mahdollisuutta saada lisää kasvatuskapasiteettiä.
– Sijainninohjauksessa suunta on avomerelle, mutta vaikea siellä on toimia. Suojaton meri on armoton eikä sielläkään pääse hylkeistä eroon. Nykyiset kehikot ovat vahvoja. Suurin haaste avomerellä on päivittäinen huoltoaluksella kasseille liikkuminen ja kalojen ruokkiminen. Siksi ulkosaarten tuntumassa ja suojassa on huomattavasti helpompi toimia, jos sieltä kasvatuspaikkoja vain löytyy, pohtii Urponen.

Heimon Kalassa on panostettu uusimpaan tekniikkaan. Tietoa kalojen kasvuolosuhteista kerätään reaaliaikaisesti EMP-sääpoijuilla, joihin voi monipuolisesti yhdistää mittaustekniikkaa veden lämpötilasta, sameudesta, happitilanteesta, virtauksista ja tuuliolosuhteista.
– Tekniikka auttaa hallitsemaan kasvatusprosessia paremmin. Pystymme reagoimaan ajoissa esimerkiksi ruokintaan, kun meriveden lämpötilaa seurataan eri syvyyksissä tunti tunnilta. Tietoa saadaan valtavasti, haaste onkin oppia analysoimaan sitä, kertoo Urponen.

Aina vain runsaslukuisemmaksi käynyttä hyljekantaa vastaan Houtskarissa taistellaan kassien ympärille viritetyillä hyljeverkoilla sekä kassikohtaisilla hyljekarkottimilla.
– Niihin on uponnut huomattava summa rahaa, mutta jotain on kokeiltava. Niiden tehosta on vaikea sanoa mitään tarkkaa. Hyljehaitat ovat kuitenkin vähentyneet, vaikkei niillä itse ongelmaa ratkaista, sanoo Urponen.

Itämeren silakkasaaliita raaka-aineena hyödyntävää Itämerirehua Urponen pitää tervetulleena.
– Siiankasvatuksessamme siihen on meillä jo siirrytty ja kirjolohenkasvatuksessa rehua testataan parhaillaan. Kunhan testitulokset varmistuvat, se voidaan ottaa käyttöön laajasti. Minusta ravinteita kierrättävä ja jopa vähentävä Itämerirehu on suomalaiselle kalankasvatukselle iso askel. Päättäjät ja suuri yleisö on myös saatava vakuuttumaan siitä, sanoo Urponen.

Kuva: Pauli Rajajoki

 

Tietoa vai mutu-tietoa?

Heimon Kalan kalankasvatuksen kokonaisuudesta vastaava tuotantopäällikkö Margus Rebane on työssään nähnyt, miten viranomaistasolla kalankasvatukseen suhtaudutaan kolmen eri maan välillä. Ruotsissa ja Virossa ei juuri omaa kasvatusta ole. Niissä viranomaisille tyypillistä on Rebanen mukaan mutu-tietoon turvautuminen, jopa tutkijoiden tarjoaman tiedon vastaisesti. Suomessa taas kalaa on kasvatettu jo suhteellisen pitkään. Tietoa kalankasvatuksen kuormituksesta, sosioekonomisesta vaikuttavuudesta ja monesta muusta on saatu koko ajan lisää.

– Siltikään elinkeinon tekemä työ kuormituksen vähentämiseksi noin 70 prosentilla kahdessa vuosikymmenessä ei näy luvissa. Niitä leikataan jatkuvasti 20-30 prosenttia lupien uusimisen yhteydessä. Tällainen käytäntö on yhtä järkevää kuin energiansäästön nimissä kotona 5 watin ledilampun vaihtaminen 3,5 watin ledilamppuun samaan aikaan kuin isot 100 watin tai kilonwatin teollisuuskoneet jätetään entiselleen. Jos kuormitusta todella halutaan Itämeressä vähentää, toimet on kohdennettava isoihin päästöihin, ei prosentin luokkaa oleviin kalankasvatuksen päästöihin, sanoo Rebane.

Saaremere Kalalla on suunnitelmat saada Viron vesille peräti kaksi miljoonaa kiloa lisäkasvatusta, yhtä paljon kuin Heimon Kalalla on nyt ollut Ruotsin puolella kasvatusta.
– Tarvitsemme lisää tuotantoa jalostuksen tarpeisiin. Testaamme parhaillaan pienellä tuotantolaitoksella Viron avoimen rannikon haasteellisia kasvatusolosuhteita. Tilaa merellä kyllä riittää. Katsotaan miten ja milloin tavoitteisiin sitten päästään. Joka tapauksessa kovat tavoitteet siivittävät meitä kehittymään entistä paremmaksi työssämme, pohtii Rebane.

Rebane suhtautuu optimistisesti kalankasvatuksen tulevaisuuteen.
– Kalankasvatus on kaikissa tutkimuksissa havaittu hiilijalanjäljeltään tehokkaimmaksi tavaksi tuottaa ihmisille eläinproteiinia. Jos ilmastonmuutosta vastaan etsitään hyviä keinoja ruoantuotannossa, kalankasvatuksesta on hyvä aloittaa, Rebane muistuttaa.