Kalankasvattajaliiton ajankohtaiset asiat

Kalakeskustelua SuomiAreenan yhteydessä

Teksti ja kuvat: Suomen ammattikalastajaliitto / Markku Saiha

SAKL SuomiAreena 1

Kalatalouden puolestapuhuja Pro Kala ry:n koolle kutsumat keskustelijat paneutuivat 11.7 Porissa Suomi Areenan yhteydessä kalatalouden koko arvoketjun keskeiseen kysymykseen ”Miksi ruokapöytäämme ei riitä kotimaista kalaa?” Keskustelijoina olivat Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.), kansanedustajat Johanna Karimäki (vihr.) ja Susanna Koski (kok.) sekä Pro Kala ry:n toiminnanjohtaja Katriina Partanen. Heitä haastoi edustajia koko kalatalouden arvoketjusta. Keskustelua johti toimittaja Markku Sandell.

SAKL SuomiAreena 2

Panelistit Katriina Partanen, Jari Leppä, Johanna Karimäki ja Susanna Koski 

Katriina Partanen avasi keskustelun pohjustamalla aihetta että kotimaisen kalan osuus ruokapöydissämme on tällä hetkellä alle kolmannes kulutetusta kalasta (kaupallisesta tarjonnasta kotimaisen kalan osuus on alle 20 %). Mitä asialle voitaisiin tehdä? Kotimaisella kalalla on kysyntää, ja on kaikkien etu, että sitä olisi tarjolla nykyistä enemmän.

Juontaja otti asiaan heti kiinni ja kysyi panelistien omaa suhdetta kalan syömiseen. Koski kertoi että pyrkii aina valitsemaan kalavaihtoehdon eli kala vetää puoleensa.  Karimäki kertoi myös että kala on hyvää ja hän syö sitä useamman kerran viikossa. Lautasella on aina kotimaista jos se vain on mahdollista. Ministeri Leppä on itäsuomalaisena muikun ystävä. Muikkua tulee hyvin puhtaista vesistä ja hän on tottunut syömään. Hänellä on vakiovastaus kysyttäessä ruoka-allergioista: olen tuontiruoka-allerginen ja se koskee myös kalaa. Sandell tulkitsi näillä perusteilla jokaisen kalan ystäväksi ja kertoi itsekin olevansa lomalainen vapaa-ajan kalastaja.

Miksi kalaa ei sitten saada kotimaisiin ruokapöytiin kysyi juontaja, ja kalakasvattajaliiton Irja Skytén-Suominen vastasi yksiselitteisesti että me emme saa tuottaa niin paljon kuin haluaisimme. Emme pysty vastaamaan edes kotimaiseen kysyntään. Lupaprosessi on rankka ja hakiessa ei ole tietoa lopputuloksesta ja jos sen joskus saa, on lupa äärettömän jäykkä eli luvan sisälläkään on hankala muuttaa mitään asioita.

Panelisteista ministeri vastasi ensimmäisenä ja kertoi että hallituksella on kesken iso kokonaisuus sininen biotalous ja sen edistäminen ja kehittäminen. Kala on tässä keskeisessä roolissa ja myös lupaprosessin sujuvoittaminen ja sen uudistamien ovat agendalla. Sitä on osin tehty mutta siinä on vielä puuhaa, on myönnettävä. Se on mielestäni hyvässä alussa mutta töitä vielä on.

Karimäki jatkoi aiheesta että hallituksen linja kuulosti hyvältä mutta muistutti kestävän kalastuksen tärkeydestä. Hän näki kuitenkin että kotimaisuus on etu ja toivoi sähköisistä järjestelmistä kevennystä lupaprosessissa jotta tiedot kulkisivat nopeammin joka suuntaan.

Koski nosti esille hallituksen sinisen biotalousstrategien rinnalle vesiviljelystrategian mikä ottaa kantaa siihen miten pystytään lisäämään tuotantokapasiteettia. Nyt kapasiteettia ei voida nostaa kun lupia ei saada.

Juontaja toi esille ristiriidan kasvatuksen kasvutavoitteen ja lupatilanteen välillä, ja pyysi lähiaikoina ympäristölupaa hakenutta kasvattajaa kommentoimaan asiaa.

SAKL SuomiAreena 4

Jan Valtanen kertoi tarkkaavaiselle yleisölle lupaprosessin hankaluuksista 

Jan Valtanen Offshore Fish Finland Oy:stä kertoi ELY:n YVA-arvioinnin yhteydessä todenneen heidän 1-2 miljoonan kilon avomerikasvatuslaitoksen osalta, ettei hanke tule toteutumaan.

Yritys ei Valtasen mukaan ole jättänyt edes lupahakemusta ja tällaisia tietoja liikkuu nyt mediassa. Hän kummastelee ELY-keskuksen roolia. He tulevat kuitenkin jättämään lupahakemuksen lähikuukausina ja Valtanen kertoi että koko kolme vuotta kestäneen hakuprosessin kustantavan yrityksenne noin 200 000 euroa. Tie on erittäin kivinen, luonnehti toimitusjohtaja.

Sandell kummasteli että mikähän tilanne oikein on kun on strategia, mutta virkamiehillä, ELY:lla ja AVI:lla ei olekaan tahtotilaa viedä näitä asioita eteenpäin.

Ministeri ei tietenkään voinut ottaa kantaa yksittäiseen päätökseen, mutta isossa kuvassa on selvää että haluamme edistää tätä asiaa. Alalle halutaan investointeja ja niin me haluamme tehdä. Asioita arvioidaan tämänkin prosessin osalta, mutta jos joku asia jumittaa, ja tavoite on toisenlainen, niin sitten täytyy jotakin muuttaa. Haluamme edistää kotimaista kalaa, yritystoimintaa ja investointeja.

Irja Skytén-Suominen kertoi, ettei uusien lupien määrä valtakunnallisestikaan ole suuri, selkeästi alle kymmenen jää jos on viittäkään. Ministeriön Risto Lampinen kertoi että Perämerelle on saatu juuri iso lupa, mutta ymmärsi että yrittäjien näkökulmasta on hankalaa kun ei tiedä mikä linja on. Samankaltaisissa hankkeissa tulee lupa ja välillä ei. Tämä on asia mihin täytyy pureutua eri ministeriöiden välillä. Tilanne ei voi olla näin sattumanvaraista. Tätä työtä on kuitenkin tehty yhdessä ympäristöministeriön kanssa kohta kymmenen vuotta ja tie on pitkä. Pienin askelin on saatu lupaprosessia ja keskusteluyhteyttä paremmaksi, mutta kyllä paljon on vielä tehtävää. Näkisin että suuret avomerilaitokset oikeisiin paikkoihin kuten Perämerellä on oikea suunta ja siitä me pidämme kiinni.

SAKL SuomiAreena 3

Tilaisuuden juontanut toimittaja Markku Sandell piti keskustelun hyvin asiassa 

Tilanne oli ilmeisesti osalle panelisteista uusi koska keskustelu polveili pitkään kasvatuksen yksityiskohtien parissa. Toivottavasti edustajia informoidaan kasvatuksen käytännöistä jotta perustieto on riittävä strategian mukaisiin päätöksiin.

Karimäki toi esille uudet kiertovesilaitokset jotka ympäristönäkökulmasta olisivat hänen mielestään parempia. Hän näki sinisen biotalouden strategien luovan mahdollisuuksia innovatiivisille ratkaisuille esimerkiksi kiertovesilaitosten kohdalla ja häntä kiinnosti kuulla, mitä mieltä tuottajat asiasta ovat.

Partanen toi monen osallistujan ajatuksen esille, että jos toiminta ei ole kannattavaa, niin sellaista ei voi yrittäjä tehdä. Kiertovesilaitoksia ei ole vielä saatu kannattaviksi ja ehkä tulevaisuudessa jos rahoitusta järjestyy, voidaan tehokkuutta parantaa ja saada toiminta kannattavaksi. Uusi tekniikka vaatii aikansa eikä se, ettei nyt olla onnistuttu tarkoita ettei joskus voitaisi onnistua. Nyt ei kuitenkaan vielä olla tuossa tilanteessa.

Tapani Veistola Suomen luonnonsuojeluliitosta toi esille tiukan kantansa, ettei Itämereen saa kukaan laskea enää grammakaan ravinteita lisää. Kalanviljelyn mahdollisuudet ovat hänen mielestään vain suljettujen kiertojen laitoksissa. Hän ei kuitenkaan tuonut esille ratkaisua kannattavuuskysymykseen.

Kalatalouspäällikkö Kari Ranta-aho peräsi ministeriöltä strategista ratkaisua Itämerirehun kautta. Meillä on satsattu Kasnäsin laitokseen joka tekee kalarehua silakasta. Isoa linjanmuutosta ei ole kuitenkaan saatu aikaan monen vuoden työstä ja ympäristöjärjestöjen tuesta huolimatta vaan jauhetaan ympäristösuojeluasetuksen puitteissa. Ranta-aho näkee tilanteen sellaiseksi, ettei asiassa haluta edetä, ja haluaisi ministeriöltä enemmän vetovoimaa. Ala odottaa päätöksiä.

WWF:n Liisa Rohweder nosti myös Itämerirehun esille ja piti Suomessa tehtyä työtä kalankasvatuksen ympäristöongelmien vähentämisessä hyvänä. Tästä hänen mukaansa on merkkinä että suomalainen kasvatettu kirjolohi on vihreällä WWF:n kalaoppaassa. Hän näki myös että norjalainen kala ei ole kestävää vaan kulutus pitäisi kääntää kotimaiseen.

Karimäki näki edelleen tärkeäksi keskittyä suojelemaan vaelluskalakantoja ja rakentamaan kalateitä. Hän muistutti, vaikka puhuttiin kirjolohesta, että onhan meillä valtavasti potentiaalia särjessä, mikä on maukas kala, kunhan se vain valmistetaan kunnolla.

Tässä vaiheessa tilaisuutta tarkkaavaisena kuunnellut runsas yleisö reagoi ensimmäisen kerran ja takapöydästä lausuttiin tyhjentävä kommentti: just.

Leppä toisti vielä että kyllä linja on selvä ja se täytyy kirkastaa myös käytännön tasolle. Tätä työtä meidän täytyy tehdä ja tervehti ilolla hallinnon huomioita samasta asiasta. Partanen täsmensi edelleen perusasiaa eli kuinka käännetään kulutus kotimaiseen kalaan: lisätään tarjontaa.

Luonnonkalan osuus on nykyisin vain 6 % kokonaiskulutuksesta ja tämän toi esille Kalatalouden keskusliiton Vesa Karttunen. Luonnonkala on meillä erittäin hyvä ja kestävästi pyydetty tuote mutta marginaalissa. Ylivoimaisesti helpoin tapa siirtää kulutusta norjalaisesta tuontilakasta kotimaiseen on lisätä meillä kirjolohen tuotantoa mikä ei ole kannattavasti mahdollista kuin isoissa avomerilaitoksissa, ja tämä kilpistyy lupaprosessiin.

Kauniit ajatukset vähempiarvoisen kalan hyötykäytöstä teilattiin niin kauppiaiden kuin kalastajienkin taholta. Se ei ole kannattavaa. Tuetut poistopyynnin momentilla toteutetut hankkeet ovat tuoneet etenkin särkeä ja lahnaa markkinoille, mutta ilman tukia se ei ole kannattanut. Kalastajat kertoivat joutuvansa maksamaan särjestä jos sitä kalastaisivat.

SAKL SuomiAreena 5

Ammattikalastajaliiton puheenjohtaja Olavi Sahlsten kokosi hyvin yhteen kalastajien tunnot 

Juontaja kääntyi aiheessa liiton puheenjohtajan Olavi Sahstenin puoleen ja kysyi kuinka helppoa olisi lisätä kalastusta.

Ammattiaan kohta neljäkymmentä vuotta harjoittanut kalastaja Sahlsten vastasi, ettei ollenkaan helppoa. Rannikkokalastus on kuoleva ammatti ja elinkeinon katse suunnataan ministeriin. Jos halutaan kotimaista luonnonkalaa lisää, on hylje- ja metrimetsokantaa rajoitettava merkittävästi. Sitten voi olla jonkinlaisia toimintamahdollisuuksia rannikkokalastajilla. Särjen osalta voi sanoa suoraan että miten kalastaja voi pyytää jotain kalaa jos se ei ole kannattavaa. Kaikella kalalla on kysyntää, mutta yksinkertaisesti me emme pysty kalastamaan. Ja lisää ongelmia on tulossa kun kuhan alamittaa nostetaan, mutta helpotuksista ei ole mitään tietoa. Viiden vuoden päästä on rannikkokalastuksen suhteen hiljaista.

Karimäki toi jälleen esille särjen, joka hänen mielestään on makutesteissä ollut voittaja. Valtion projektina voitaisiin kalastaa ja tehdä herkkuja. Hän sanoi ymmärtävänsä kalastajien ahdinkoa kun hyljekannat ovat onneksi toipuneet, mutta haittojakin on tullut.

Koski totesi hylkeen osalta tilanteen että kannanhoito ei toimi koska kiintiötä jää käyttämättä. Merimetson kohdalla hän tiesi että ongelmia on vain siirretty muualle ja toi esille näkemyksenään, että kyllä he eduskunnassa voivat ottaa käsittelyyn asioita joita katsomme tarpeellisiksi. Sandell pyysi edustaa tarkentamaan kryptiseksi jäänyttä kommenttia, ja Koski täsmensi että asiasta on käyty kovasti keskustelua keväällä ja asiaan palataan syksyllä.

Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Samuli Vuotila esitti ministerille kysymyksen, että koska Lapissa voi saada korvauksia maakotkan aiheuttamista vahingoista, niin voisiko tätä soveltaa myös merimetsoon. Leppä vastasi että jos laji kuin laji ei ole selvästi uhanalainen, sen statusta pitää muuttaa. Olen aina ollut sitä mieltä ja olen edelleenkin, vakuutti ministeri. Laji joka on runsastunut valtavasti ja on edelleen suojeltu, on kategoriaa muutettava.

SAKL SuomiAreena 6

Kalastaja Heikki Salokangas esitti tuttuun tapaan painavia mielipiteitä mutta hyvässä hengessä 

Juontaja Sandell pyysi tähän jo laveaksi käyneeseen keskusteluun kalastajan kommentin Heikki Salokankaalta, joka kuittasi että mistäköhän aloittaisin. Hän aloitti niin kuin satakuntalainen yleensäkin harmit edellä ja kertoi että on viimeiset neljäkymmentä vuotta ollut nuori kalastaja. Ongelman ydin on että uusia kalastajia pitäisi tulla alalle, mutta näin ei ole tapahtunut vuosikymmeniin. Jos elinkeinoon on luottamusta, uusia yrittäjiä tulee mutta näillä puheilla mitä tänään on kuultu, ei luottamusta synny. Yleinen käsitys etteivät nuoret ole kiinnostuneita piti Salokangas virheellisenä. Aina on nuoria jotka ovat kiinnostuneita ulkotöistä ja olla luonnon kanssa tekemisissä. Jos lopputuloksena on tyytyväinen kuluttaja, ollaan ihanneammatissa. Mikään korvausjärjestelmä, vaikka pitäisi kalastaja olla noista senteistä kiitollinen, ei ratkaise tilannetta koska se ei tuo lisää uusia kalastajia. Salokankaalla ei ollut mitään särjen hyödyntämistä vastaan, mutta siltä puuttuu kantohinta eli minimihinta. Jotenkin täytyy työ saada kannattavaksi, kuten tilaisuudessa on todettu moneen kertaan.

Tässä vaiheessa kuultiin ensimmäiset aplodit. Ministerin avustaja oli jo tovin katsellut kelloa huolestuneena ajan kulumisesta ja juontaja lupasi Lepälle vielä puheenvuoron ennen poistumista.

Ministeri kiitteli tilaisuuden hyvistä puheenvuoroista ja kokosi yhteen kaikkien ajatuksen että kotimaista kalaa pitää saada enemmän ruokapöytiin. Nyt on toimenpiteiden aika, jotain on tehty mutta ei se tuo vielä lopullista ratkaisua tähän asiaan. Hän vakuutti että kyllä näitä asioita viedään aidosti eteenpäin ja myös halutaan viedä. Tämä oli erittäin hyvä keskustelu ja ministeri kertoi saaneensa paljon uutta käytännön tietoa.

Keskustelu jatkui yleisemmissä merkeissä vielä tovin ja juontaja sai pidettyä henkilökohtaisimmat kommentit pois asioiden tieltä. Kuten jo monta kertaa aikaisemminkin vastaavissa tilaisuuksissa, oli ilmassa tahtoa tehdä työtä kotimaisen kalan hyväksi vaikka tuloksia ei ole vielä näkynyt. Katriina Partanen kiitti osallistujia Pro Kalan puolesta ja vakuutti että työ jatkuu.

SAKL SuomiAreena 7

Alkuperäinen teksti: http://sakl.fi/index.php/fi/ajankohtaista/4528-kalakeskustelua-suomi-areenassa

Maaseudun Tulevaisuus kirjoitti aiheesta: 

MINISTERI LEPPÄ SUOMI-AREENASSA: HALLITUKSEN TÄRKEÄ TAVOITE ON VARMISTAA, ETTÄ SUOMALAISTEN RUOKAPÖYTÄÄN RIITTÄÄ KOTIMAISTA KALAA

Lue juttu tästä

Kesäkuu 2017

Asc-esiselvitys etenee

Teksti Riitta Myyrä, Oy WAI Consulting Ltd
 

eulippu

 

 

 

 

 

Tämän vuoden ensimmäisessä uutiskirjeessä kerrottiin, että Kalankasvattajaliitossa on meneillään Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rehoittama hanke kirjolohituotannon ASC- sertifioinnin mahdollistamiseksi Suomessa. ASC (Aquaculture Stewardship Council) –standardit ovat maailmanlaajuisia, eikä täkäläiselle kirjolohituotannolle ole mahdollista saada varsinaisesti omaa standardia, johon sertifiointi voisi perustua. Lähtökohtana onkin selvittää ne suomalaisen kirjolohikasvatuksen erityispiirteet, jotka tulisi huomioida sovellettaessa kyseeseen tulevia ja jo olemassa olevia standardeja (ASC-lohistandardia tai ASC-kirjolohistandardia sisävesikasvatukselle).

Hankkeessa on selvitetty suomalaisen tuotannon erityispiirteitä ja näistä laadittu analyysi on parhaillaan ASC-organisaatiossa tutkittavana ja kommentoitavana. Tavoitteena on pohtia yhdessä organisaation edustajien kanssa, ovatko esimerkiksi murtovesiolosuhteisiin ja Suomen kansainvälisesti verraten melko pieniin laitoskokoihin liittyvät kysymykset mahdollista huomioida sertifiointiprosessissa. ASC-standardeja myös kehitetään ja uudistetaan jatkuvasti, joten hankkeen aikana selvitetään lisäksi mahdollisuutta olla mukana tuossa uudistustyössä.

ASC-sertifioidun tuotannon määrä maailmanlaajuisesti on viime vuosina ollut nopeassa kasvussa. Organisaation edustaja Barbara Janker oli mukana 4.5.2017 järjestetyssä ASC/MSC-sidosryhmätilaisuudessa Helsingissä ja kertoi, että viimeisen vuoden aikana ASC-sertifioitujen vesiviljelylaitosten määrä on noussut 260:stä 449:ään. Eniten kasvussa ovat olleet lohi-ja katkaraputuotannon sertifioinnit. Maailman koko vesiviljelytuotannosta on tällä hetkellä 3-4 % ASC-sertifioitua, yhteensä 38 maassa. Lohenkasvatuksen osalta laajuus on nyt 22 % tuotannosta. Vesiviljelytuotannon valmiita myyntituotteita on sertifioitu yli 8100 nimikettä, joista yli 80 % myydään Keski- ja Pohjois-Euroopassa, mutta Etelä-Eurooppa, Pohjois-Amerikka ja Aasia tuotteiden ostajina ovat nousussa mm. kansainvälisten hotelliketjujen johdolla. Kysynnän kasvaessa myös suomalaisen tuotannon sertifioinnin tulisi olla mahdollista tähän halukkaille tuottajille.

Hankkeen ja selvitystyön edistymisestä kerromme lisää syksyllä!

Tammikuu 2017

ascKalankasvattajaliitto selvittää ASC lohikriteerien soveltuvuuden kirjolohen kasvatukseen

Kuluttajat, kaupat ja ennen kaikkea vientimarkkinat suosivat sertifioituja tuotteita. Yksi vastuullisuuden, kestävyyden ja ympäristöystävällisyyden varmistamiseksi luotu standardi on Aquaculture Stewardship Council eli ASC-merkki. Sertifioinnin puuttuminen kalatuotteista saattaa vaikeuttaa vientimarkkinoille pääsyä. Suomessa ei toistaiseksi ole järjestelmää asc-sertifiointia varten, sillä kirjolohelle ei ole valmiita kriteereitä. Liiton vetämä hanke mahdollistaa sen, että tulevaisuudessa yrityksillä on mahdollisuus hakea asc-sertifikaattia kirjolohelle, mikäli haluavat.

Hanke on Euroopan meri– ja kalatalousrahaston Suomen toimintaohjelman 2014-2020 rahoittama. Tavoitteena on luoda kirjolohelle Suomen kasvuoloihin soveltuva kasvatusstandardi. Norjassa käytetään lohenkasvatukseen Salmon Standardia, jota voidaan soveltaa kirjolohelle murtovedessä. Sertifiointi työ toteutetaan kahdessa osassa, josta ensimmäinen osa, ryhmäsertifiointi, toteutettiin kesällä 2016. Toinen osa, kriteereiden valmistelu, aloitettiin tammikuussa 2017.

Ryhmäsertifioinnin pilottiprojektin toteutti iktyonomi AMK Pia Lindberg-Lumme. Projektissa selvitettiin, voidaanko suomalaisia merikasvatuslaitoksia sertifioida yhdessä, jolloin sertifiointiin vaadittavat vuosittaiset auditointikulut voitaisiin jakaa useamman yrityksen kesken. Pilottiprojektin aikana selvitettiin myös, voiko lohistandardin kriteereitä soveltaa Suomen kirjolohen kasvatukseen sekä mitä muutoksia se vaatisi. Testaus ja auditointi toteutettiin kahdessa kalanviljely-yrityksessä Lännenpuolen Lohi Oy:ssä ja Taimen Oy:ssä. Auditoinnin suoritti Max Goulden MacAlister, Elliott&Partners Ltd konsultointiyrityksestä.

Ryhmäsertifioinnin loppuraportista selvisi, että arviointikriteereissä oli useita kohtia, joita tulisi muuttaa maakohtaisesti sovellettaviksi, jotta sertifiointi olisi mahdollista. Ryhmäsertifioinnin suurin haaste on ”areal base management” mikä velvoittaa yrityksiä ryhmittymään ja nimittämään yhteisen vastuuhenkilön, joka valvoo standardin noudattamista.

Varsinaisen kriteereiden soveltuvuusvalmistelun eli esiselvityshankkeen toteuttaa FM kalabiologi Riitta Myyrä Kalavesi Konsultit Oy:stä. Tarkoitus on selvittää Salmon kriteereiden yksityiskohtainen soveltuvuus kirjolohelle, niiden muutostarve ja neuvotella maakohtaisesta soveltamisesta hyödyntäen ryhmäsertifioinnin tuloksia.
Kirjoittaja Anu-Maria Sandelin

Fiskodlarförbundet utreder om ASC:s laxkriterier kan tillämpas vid odling av regnbågslax

Konsumenterna, handeln och framför allt exportmarknaden föredrar certifierade produkter.
Aquaculture Stewardship Council, dvs. ASC-märket är en standard som har upprättats för att garantera att produkterna är ansvarsfulla, hållbara och miljövänliga. En avsaknad av certifiering kan försvåra fiskprodukternas tillträde till exportmarknaderna. I Finland finns för tillfället inget system för asc-certifiering på grund av att färdiga kriterier för regnbågslaxen saknas. Det projekt som förbundet nu har startat innebär att företagen i framtiden kommer att ha en möjlighet att söka asc-certifiering för regnbågslax, om man så önskar.

Projektet är finansierat av den Europeiska havs- och fiskerifondens operativa program för Finland 2014 –2020. Målsättningen är att skapa en standard för odling av regnbågslax som är anpassad för odlingsförhållandena i Finland. I Norge använder man Salmon Standard vid odling av lax och man kan utgå från denna standard vid odling av regnbågslax i brackvatten. Certifieringen utförs i två etapper, varav den första, gruppcertifieringen, utfördes under sommaren 2016. Den andra delen, beredning av kriterierna, inleddes i januari 2017.

Pilotprojektet för gruppcertifieringen gjordes av iktyonom Pia Lindberg-Lumme. I projektet utredde man om de finska fiskodlingarna inom havsområdets kan certifieras tillsammans och därigenom dela de årliga kostnaderna för auditering mellan flera företag. Vid samma pilotprojekt utredde man också om kriterierna för standarderna för lax kan tillämpas vid odling av regnbågslax i Finland och vilka förändringar detta skulle förutsätta. Testandet och auditeringen gjordes vid fiskodlingsföretagen Lännenpuolen Lohi Ab och Taimen Ab. Auditeringen utfördes av konsultföretaget Max Goulden MacAlister vid Elliott&Partners Ltd.

Ur gruppcertifieringens slutrapport framkom det att man måste ändra flera av kriteriernas punkter för att certifieringen skulle kunna tillämpas i Finland. Gruppcertifieringens största utmaning utgörs av ”areal base management” som förbinder företagen till att bild grupper och utnämna en gemensam ansvarig person som övervakar att standarden följs.

De huvudsakliga förberedelserna för kriteriernas lämplighet, dvs. projektets förutredning, verkställs av FM fiskeribiolog Riitta Myyrä vid Kalavesi Konsultit Ab. Avsikten är att detaljerat utreda i vilken grad Salmon-kriterierna lämpar sig för regnbågslax och vilka förändringsbehov som finns. Man skall därtill, utgående från gruppcertifieringarnas resultat, ingå förhandlingar om tillämpningen av kriterierna.
Skribent Anu-Maria Sandelin

 

emkr

eulippu