Vesiviljely-yritykset

Nykyään Suomessa on noin 170 yritystä sekä noin 200 luonnonravintolammikkoviljely-yrittäjää. Suurin osa niistä on pienyrityksiä. Ala työllistää noin 500 henkilöä. Työllisyystilaston mukaan ammattikalastus työllisti 618 ja vesiviljely noin 469 henkilöä vuonna 2011. Kalanviljely on monille alalla työskenteleville sivutoimi tai toinen ammatti.

Aktiivista elinkeinon kehittämistä

Kalanviljelijät kehittävät tuotantomenetelmiä ja -tekniikoita aktiivisesti. Suunnitelmallista kehitystyötä tarvitaan, jotta viljelyprosessia voidaan säädellä kullekin kalalajille ja tuotantotavalle mahdollisimman optimaaliseksi. Kalankasvatuksessa panostetaan myös tuotantoprosessin vastuullisuuteen ja eettisyyteen. Tuotannossa otetaan huomioon ympäristökysymykset, ruokaturvallisuus sekä kalojen hyvinvointi. Toimintaa ohjaavat eläinsuojelu- ja ympäristönsuojelumääräykset, viljeltävien kalojen suojeluasetus sekä työsuojelumääräykset. Sekä yritystoiminnassa että kalantuotantotavoissa huolehditaan ympäristövastuista ja taloudellis-sosiaalisista vastuista.

Kalaa viljellään hyvin erilaisissa paikoissa riippuen viljeltävästä lajista ja vesialueesta. Varsinkin sisävesillä laitokset ovat usein muutamien laitostyyppien yhdistelmiä.

Ruokakalaitokset Suomessa       Poikaslaitokset Suomessa

Emokalalaitokset ovat kalanviljelylaitoksia, joissa on emokalojen kasvatusta, mädintuotantoa sekä hautomotoimintaa. Emokalat pidetään useimmiten ulkoaltaissa ja niistä lypsetään mätiä usein altaan viereen tuodussa teltassa.

Hautomot ovat usein käytössä vain sen ajan minkä mädin hautominen poikasiksi vaatii. Haudottava mäti on peräisin joko laitoksen omista emoista, toisen laitoksen emoista tai luonnonemoista. Haudonta tapahtuu saaveissa, haudontakaukaloissa tai suppiloissa. Kuoriutumisen jälkeen poikaset siirretään kasvamaan poikashalliin tai luonnonravintolammikoihin. Isommat poikaset vuorostaan siirretään ulkoaltaisiin.

Poikastuotantolaitokset vaativat tilaa, rakennuksia ja usein monimutkaisia vesityssysteemejä. Yleisin poikaslaitos on hautomon, poikashallin ja kattamattoman ulkoallasalueen käsittävä laitos. Poikastuotantolaitokset vaativat tilaa, erilaisia rakennuksia ja usein monimutkaisia vesitysjärjestelmiä. Yleisin poikaslaitos on hautomon, poikashallin ja kattamattoman ulkoallasalueen käsittävä kokonaisuus. Sisävesialueella poikaskasvatuslaitoksilla käytetään muovi- tai lasikuitualtaita. Altaisiin pumpataan vettä joista, järvistä tai lähteistä. Poikaslaitosten tarvitsema vesimäärä on pieni, koska kalanpoikasetkin ovat pieniä. Suomessa kasvatetaan noin 35 miljoonaa kalanpoikasta vuosittain.

Ruokakalalaitokset sijaitsevat usein merialueella. Merialueen laitokset ovat yleensä iso rypäs verkkokasseja avovedessä. Lähes 80 prosenttia viljellystä kalasta tuotetaan verkkokassilaitoksissa merellä. Merellä kaloja kasvatetaan 2–3 vuotta, kunnes kalat saavuttavat riittävän painon. Kasvatusaika riippuu sekä kalalajista että olosuhteista. Merikasvatuslaitoksilla ensimmäinen kasvatusvaihe tapahtuu yleensä rannassa tai lähellä rantaa, sillä pienet poikaset vaativat jatkuvaa tarkkailua. Poikaset lajitellaan suurempiin altaisiin syksyllä tai keväällä ja ne siirretään jatkokasvatuspaikkoihin seuraavan kasvatuskauden ajaksi. Kalojen talvehtimispaikat suunnitellaan niin, että tuotantorakenteet ja kalat ovat suojassa esimerkiksi ahtojäiltä. Tyypillisesti kaloja kasvatetaan vielä ainakin toinen kasvatuskausi, jotta kalat ovat riittävän suuria markkinoille. Kasvatuspaikkojen lisäksi kalankasvattamoilla tulee olla perkauspaikka. Perkauspaikan yhteyteen sijoitetaan tavallisesti myös rehuvarastot ja muut toimitilat. Perkauspaikan vieressä on erillinen säilytyspaikka, jonne kalakassit ja rakenteet kuljetetaan odottamaan kalojen perkuuta.

Verkkokassikasvattamoja sijaitsee jonkin verran myös sisävesialueella, vaikka uoma-altaat ovatkin sisävesialueille tyypillisempiä laitoksia.  Sisävesialueella kirjolohen kasvatuksessa yleisin laitostyyppi lienee uoma-allas. Uoma-altaita voi myös olla useita rinnakkain tai peräkkäin. Uomalaitoksissa osa järven tai joen vedestä johdetaan kalanviljelylaitokselle. Uomat ovat usein maapohjaisia, mutta ne voivat olla myös betonilla tai muovilla päällystettyjä

Kiertovesilaitokset sijaitsevat maalla. Näissä laitoksissa kasvatukseen käytetty vesi kiertää sisätiloissa suljetussa kierrossa. Kierron aikana vesi puhdistetaan, mahdollisesti lämmitetään ja ilmastetaan. Lajeina kiertovesilaitoskasvatuksessa ovat siika, kuha ja sampi. Vettä kierrättävät ja puhdistavat kiertovesilaitokset edustavat uutta kalanviljelytekniikkaa. Kiertovedessä kasvatettiin vuonna 2010 noin puoli miljoonaa kiloa kalaa eli noin neljä prosenttia kokonaistuotannosta. Kiertovesilaitokset hyödyntävät huipputekniikkaa, joka mahdollistaa viljelyyn käytetyn veden kierrättämisen sisätiloissa suljetussa kierrossa. Tuotanto kiertovesilaitoksissa kasvaa, ja uusia laitoksia on suunnitteilla. Kiertovesilaitoksia voidaan sijoittaa vapaammin kuin muuntyyppisiä kalanviljelylaitoksia. Kiertovesilaitoksia pyritään sijoittamaan muun teollisuuden läheisyyteen, jotta voidaan hyödyntää esimerkiksi tehdasalueen infrastruktuuria, edullista energiaa, lämmintä vettä ja jätevesien puhdistuslaitoksia.

Luonnonravintolammikot ovat yleensä latvavesistöissä sijaitsevia padottuja lammikoita, joissa on tyhjennyslaitteet kalojen keräilyä ja lammikoiden tyhjennystä varten. Lammikot ovat käytössä avovesikaudella ja niissä kasvatetaan etenkin siikoja, harjuksia ja kuhia. Kalat istutetaan lammikoihin heti kuoriutumisen jälkeen ja niitä pidetään lammikoissa kesän yli. Usein luonnonravintolammikoissa kasvatetaan kalaistukkaita luonnonvesiin.

Onkilammikot kuuluvat yleensä matkailuyritysten ohjelmapalveluihin. Kalanviljelylaitoksilla tiettyyn kokoon kasvatetut kalat tuodaan onkilammikoihin kalastettaviksi. Onkilammikot eivät kuulu terveysvalvonnan piiriin, mutta ne ovat vesiviljelyrekisterissä.

Kalanviljelyä avomerellä?

Vesiviljelyn mahdollisuuksia avomeriolosuhteissa on tutkittu, mutta Suomen merialue on tällaisen offshore-viljelyn kannalta haastava. Talvella meri on jäässä, ja sulan veden aikaan Itämerellä muodostuva aallokko on terävää. Aallonkorkeus voi olla seitsemästä peräti neljääntoista metriin. Kalanviljelyrakenteiden kestävyysvaatimukset ovat siis avomeriolosuhteissa suuremmat kuin rannikolla.
Offshore-tekniikan käyttö lisää tuotantokustannuksia tavalliseen kassikasvatukseen verrattuna. Avomerikasvatus edellyttää kestävämpiä kehikoita, verkkokasseja ja ankkurointeja, suurempia ja vahvempia aluksia sekä vaativampia ruokintalaitteita. Avomeritekniikan käyttöönotossa on vielä useita ratkaisemattomia kysymyksiä, mutta aktiivisella kehitystyöllä voidaan löytää ratkaisuja myös offshore-viljelyn haasteisiin.

Kalanviljelylaitosten määrä Suomessa vuonna 2013 (lähde:RKTL)

laitokset vuonna 2013

Kasvatetun ruokakalan määrä (perkaamattoman kalan painona) ja arvo lajeittain vuonna 2013 (Lähde: RKTL)

ruokakalatuotanto ja sen arvo 2013

Poikastuotanto vuonna 2011 – 2013 (ei sisällä vastakuoriutuneita) (Lähde: RKTL)

poikaset

Suomessa vesiviljelyä harjoittavat

  • kaupalliset yksityiset yritykset (ruokakala- ja poikaslaitokset, luonnonravintolammikot)
  • valtio (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos)
  • yhteisöt (maatalouskeskusten laitokset)
  • velvoitelaitokset (voimalaitosten omistamat kalanviljelylaitokset)