Ympäristö

12_Kuva Liisa RuonalaKalanviljelyn tärkein päämäärä on tuottaa kuluttajalle korkealaatuista ravintoa. Siksi viljeltävät kalat pidetään terveinä ja hyväkuntoisina ja ne kasvatetaan parhaissa mahdollisissa oloissa. Kaloille tarjotaan korkealaatuista ravintoa ja hyvää huolenpitoa, jotta kalasta kehittyy ravitsemusarvoiltaan korkealaatuinen ja ehdottomasi turvallinen elintarvike.

Viljelijät tarjoavat kuluttajille mahdollisuuden saada aina tuoretta ja maultaan ensiluokkaista kalaa, vuoden jokaisena päivänä. Kalanviljelyssä huolehditaan ympäristövastuista sekä taloudellis-sosiaalisista vastuista niin yritystoiminnassa kuin kalantuotantotavoissa. Viljelijät noudattavat eettisesti korkeita arvoja, kuten eläinsuojelu- ja ympäristönsuojelumääräyksiä, asetusta viljeltävien kalojen suojelusta sekä työsuojelumääräyksiä. Myös vesiensuojelu on oleellinen osa nykyaikaista kalanviljelyä.

Kalanviljelyn vesistökuormitus on pieni

Vesistöjemme suurimpana haasteena pidetään rehevöitymistä, joka johtuu pääasiassa liiallisesta ravinnekuormituksesta. Fosfori on typen ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkein ravinne. Kalanviljelyn merkittävin ympäristövaikutus tulee ravinnepäästöistä, joita syntyy ruokinnasta. Toisin sanoen kalanrehujen ravinteista osa sitoutuu kalaan ja osa poistuu kalojen ulosteessa veteen. Ulosteen mukana siirtyy jonkin verran fosforia ja typpeä veteen.

Kalanviljelyn kokonaiskuormitus sekä ominaiskuormitus ovat laskeneet 1990-luvun alkupuolelta merkittävästi. Vuosina 2002-2009 Suomessa kasvatetun kirjolohen tuotantoketjun rehevöittävä vaikutus pieneni noin 26 prosenttia suhteessa kalojen tuotantomäärään. Kalankasvatuksen osuus vesistöjen ravinnekuormituksesta on 1–2 prosenttia. Pääkasvatusalueella Saaristomerellä fosforikuormituksesta kolme prosenttia ja typpikuormituksesta kaksi prosenttia aiheutuu kalanviljelystä. Hiilijalanjälki puolestaan pieneni noin 9 prosenttia ja happamoittavat päästöt noin 15 prosenttia. Lisäksi kirjolohifileen elinkaaren fosforipäästöt vähenevät jopa 17 prosenttia, jos ruokintaan käytetään paljon soijaa sisältävää vähäfosforista kalanrehua. Kalanviljelyn osuus kokonaiskuormituksessa on siis häviävän pieni.

Kotimaisen kirjolohen syöminen on hyväksi terveydelle ja lihatuotteisiin verrattuna se keventää ruokalautasen hiilijalanjälkeä huomattavasti. Suomessa kasvatetun kirjolohen ”hiilipyrstönjälki” on keskimäärin vain kuudesosa naudanlihan hiilijalanjäljestä. Sian- ja broilerinlihaan verrattuna kirjolohifileen hiilijalanjälki on parhaimmillaan vain puolet. Vesiviljely on siis maaeläimiä ekotehokkaampi tuotantomuoto, koska rehun energiaa ei mene kehon lämmitykseen. Kalanviljely auttaa myös säästämään valtamerien ylikalastettuja kalakantoja.

rehun käytön tehokkuus

rehun käyttöKalanviljely on luvanvaraista toimintaa

7_Kuva Vesa Virtanen

Tänä päivänä vastuullisuus on itsestäänselvyys suomalaisessa ruokaketjussa. Ympäristö-, ruokaturvallisuus- kuin hyvinvointiasiat otetaan huomioon ruoantuotannossa, vastuullisuus on tämän päivän kuluttajille tärkeä asia ja sen merkitys valintakriteerinä ruokakaupassa kasvaa päivä päivältä. Kalanviljelijöille vastuullisuus on hyvin arkinen asia, koska tavoitteena on alan jatkuva kehittyminen ja ympäristövaikutusten minimointi. Suomalainen kalanviljely on hyvin pitkälle säädeltyä ja valvottua. Vesienkäsittelyn toimivuus varmistetaan ympäristöluvilla ja säännöllisillä tarkastuksilla. Tarkkailun avulla kalanviljelijät ja viranomaiset saavat tietoa ympäristön tilasta ja toiminnan mahdollisista vaikutuksista vesistöön säännöllisesti ja dokumentoidusti.

Kalanviljelylaitokset tarvitsevat ympäristönsuojelulain mukaisen luvan kasvatustoimintaan sekä vesilain mukaisen luvan rakentamiseen ja rakenteiden pitämiseen vesialueella ja veden johtamiseen laitokselle. Jo luvat itsessään säätelevät hyvin tarkkaan, miten, missä, minkä verran ja millä tavalla kalaa kasvatetaan. Samoin omavalvonta edellyttää kaiken toiminnan tarkkaa kirjaamista. Lisäksi perkaamon tai muun kalastustuotteita käsittelevän laitoksen toiminta on luvanvaraista. Kalanviljelyelinkeino on itsekin parantanut tuotannon vastuullisuutta roimasti viime vuosikymmeninä. Joskus aikoinaan kalakilon kasvattamiseen tarvittiin kilokaupalla rehua ja nyt kasvattajat pärjäävät yhdellä rehukilolla. Kalanviljely onkin ainoana toimialana täyttänyt kaikki sille asetetut ympäristönsuojelutavoitteet, ja vielä etuajassa.

Rehun hyödyntäjinä kalat ovat huipputehokkaita. Noin kilolla rehua kala kasvaa kilon, joten tuotannon hiilijalanjälki jää pieneksi.
Kalanrehun kehitystyön ansiosta luonnonkalan (pienet parvikalat) käyttöä rehuissa on pystytty vähentämään merkittävästi 1990-luvulta lähtien Kasviraaka-aineen käyttö vähentää ympäristökuormitusta ja luonnonkalakantojen kalastuspainetta. Nykyään kalanviljelyn fosforikuormituksen osuus ihmistoiminnoista aiheutuvasta vesien kokonaisravinnekuormituksesta on vain 1,8 %. Kalanrehut ovat erikoismenetelmällä valmistettuja ja erittäin runsaasti energiaa sisältäviä. Valkuaissisältö muodostuu nykyisin kasviraaka-aineista ja rehukalasta tehdystä kalajauhosta. Öljysisältö on kala- ja kasviöljyä. Lisäksi rehuissa on pieni määrä vehnää luontevana energian ja rakeen lujuudenantajana sekä kalan tarvitsemia kivennäis- ja vitamiiniaineita.

Aktiivista vesiensuojelua

Vesiensuojelu on keskeinen osa nykyaikaista kalanviljelyä. Kalanviljelijät pyrkivät aktiivisesti ympäristövaikutusten minimointiin. Suomen vesiviljelyelinkeino on ainoa toimiala, joka on saavuttanut Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission HELCOMin asettamat ympäristötavoitteet. Lisäksi kalanviljelyssä saavutettiin kansalliset vesiensuojeluun liittyvät ympäristökuormituksen vähentämistavoitteet vuoteen 2005 mennessä.
Ympäristövaikutusten arvioimisessa vesistöjen tilan säännöllinen seuranta on tärkeää. Jatkuvan tarkkailun ja dokumentoinnin avulla sekä kalanviljelijät että ympäristöviranomaiset saavat jatkuvaa ajantasaista tietoa kalankasvatuksen vesistövaikutuksista.