Kalasiirrot ovat bioturvallisuuden haaste

evira_RistoKannelBioturvallisuudessa on kyse eläintautien mahdollisimman hyvästä ennaltaehkäisystä. Kalojen kohdalla suurimmat riskit liittyvät elävän kalan ja mädin siirtoihin.

Bioturvallisuus on termi, johon törmää tänä päivänä entistä useammin. Bioturvallisuudessa on kyse ehkäistä mahdollisimman hyvin ennalta eläinsairauksien leviämistä. Risto Kannel Luonnonvarakeskus Lukesta selvitti, mistä bioturvallisuus tarkoittaa kalojen kohdalla. Kalanviljelyssä vesi luo elementtinä omat haasteensa, sillä veteen ei rajoja voi piirtää. Bioriskin voi muodostaa itse eläinkin joko ekologisessa tai biologisessa mielessä. Bioriski on huomioitu entistä enemmän vesieläinten terveyttä koskevissa direktiiveissä sekä uudistetussa eläintautilaissa.

Riskien hallitsemiseksi vesiviljelyn harjoittajilta vaaditaan terveyslupa sekä toimiva omavalvontajärjestelmä.
– Kalanviljelyssä keskeiset bioturvallisuusriskit liittyvät elävien kalojen tai mädin siirtoihin ja kuljetuksiin laitosten välillä sekä vesialueelta toiselle siirryttäessä. Erityisen huolellinen on oltava luonnonkalakantoja ylläpitävissä emokalalaitoksissa, joissa luonnonkaloista saatavaa mätiä siirtyy toisiin laitoksiin. Luonnonmädinhankintaa liittyy aina emokalojen tutkimusvelvollisuus, jonka Evira on ohjeistanut, sanoi Kannel.

Luken Laukaan kalanviljelylaitoksella on Euroopan kalatalousrahaston rahoittama karanteenilaitos bioriskien hallintaan. Karanteenilaitosta on käytetty muun muassa uuden ruokakalaviljelyyn soveltuvan siiansukuisen nelman tuonnissa Suomeen.
– Tulokaslajin kohdalla tehdään tarkat arvioinnit riskeistä. Nelman kohdalla niitä tehdään kolmen eri asiantuntijaorganisaation voimin. Erityisesti selvitetään, onko lajilla leviämisriskiä luontoon ja mitä se voi aiheuttaa, kertoi Kannel.

Lataa tästä esitys

Teksti ja kuva Mika Remes, Comida Communication Oy