BKD asetus voimaan 1.3.2012

Uusi kalojen bakteeriperäisen munuaistaudin eli BKD:n vastustusta koskeva asetus tulee voimaan 1.3.2012. BKD- taudeille alttiita lajeja saa istuttaa valvonta-alueelle tai sisävesialueelle vain laitoksista joilla on vapaaehtoinen BKD-ohjelma, todettu tautivapaus tai jotka sijaitsevat valvonta-alueella.

Siirtymä vapaaehtoiseen BKD- ohjelmaan on tehtävä 1.9.2012 mennessä. Tänä aikana laitos tai luonnonravintolammikko voidaan liittää erityisehdoin ohjelmaan. Siirtymäajan jälkeen BKD- vapaa asema voidaan saavuttaa vasta kun laitos on kuulunut vapaaehtoisen BKD- ohjelmaan vähintään kaksi vuotta, noudattanut ohjeita ja todettu tautivapaaksi. Mikäli laitos saneerataan pitämällä altaita kuivillaan kuusi viikkoa tai muutoin viranomaisen hyväksymän ohjelman mukaan laitos voi hakeutua vapaaehtoiseen BKD- ohjelmaan tätä ennen.

Lataa tästä asetus suomeksi tai ruotsiksi

Kaloja suojellaan parhaalla mahdollisella tavalla suojeltava kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Kalojen terveyttä ja hyvinvointia edistetään kaikin mahdollisin tavoin, nain sanoo jo eläinsuojelulakikin.

Kasvatettavia kaloja ei jätetä hoitamatta tai hylätä. Omistaja huolehtii kalojen riittävästä ja oikeanlaisesta ravinnonsaannista (määrästä ja laadusta) sekä muusta hoidosta. Kalojen kunto, terveydentila ja hyvinvointi mahdollisuuksien mukaan tarkastetaan vähintään kerran päivässä.  

Kasvatuksessa käytettävät laitteet ja välineet

Mikäli kalojen hyvinvointi on riippuvainen mekaanisista laitteista, niiden toimivuus on tarkastetaan vähintään kerran päivässä, jos mahdollista. Laitteissa on hälytysjärjestelmä ja tarvittaessa varajärjestelmä toimintahäiriöitä varten. Kiertovesilaitoksissa on hälytyslaite, joka varoittaa happipitoisuuden liiallisesta laskusta.

Kaikki käytettävät laitteet ja välineet on sellaisia, etteivät ne vahingoita kalaa. Esimerkiksi havaskoko on oikea kalan kokoon nähden.

Mikäli laitoksella käytetään ruokintalaitteita, niiden jakamasta rehusta pidetään kirjaa ja samalla huolehditaan ettei yliruokintaa tapahdu.

Kasvatuspaikka ja sen ympäristö

Kasvatuspaikka ja -ympäristö vastaa eläinsuojelulakia, eläinsuojeluasetusta ja valtioneuvoston asetusta viljeltävien kalojen suojelusta. Kasvatuspaikka on kaloille turvallinen, eikä se vaaranna niiden terveyttä. Kasvatettavia kaloja tulee pitää sellaisessa paikassa, että niitä voidaan valvoa ja hoitaa vaikeuksitta päivittäin. Joskus päivittäinen seuranta voi olla mahdotonta vaikeiden sääolojen, jääpeitteen tai käytettävän kasvatusmenetelmän vuoksi. Otetaan huomioon myös kasvatuspaikan puhtaus ja että se on tarvittaessa mahdollista tyhjentää, puhdistaa ja desinfioida. Lisäksi kuolleet ja huonokuntoiset kalat sekä jätteet  poistetaan asianmukaisesti.

Pitopaikan on sellainen, että kalojen karkaaminen on mahdollisimman vähäistä ja luonnonvaraisista kaloista tai petoeläimistä aiheutuva vaara on mahdollisimman pieni.

Kaloilla on riittävästi tilaa kasvaa. Kasvatustiheyttä arvioitaessa on otettava huomioon kalalaji, ympäristöolosuhteet sekä käytettävät kasvatus- ja ruokintamenetelmät. Kalat pyritään totuttamaan uusiin olosuhteisiin vähitellen, jos pitopaikan vedenlaatu muuttuu merkittävästi. Etenkin istukkaita kasvatettaessa suositellaan, että kasvatusympäristö on kalalle mahdollisimman luontainen ja mahdollisesti myös virikkeellinen. Tämän on todettu vähentävän laitoskalojen stressiä ja parantavan sekä taudinvastustuskykyä, että istukkaiden henkiinjäämistä luonnossa. 

Vesitys 

Kalankasvatuksessa käytettävä vesi tulee vastata laadultaan viljeltävälle kalalajille ominaisia vedenlaadun raja-arvoja. Laitoksella käytettävän veden laatua seurataan ja siitä kirjataan riittävän usein vähintään veden happipitoisuus, lämpötila ja happamuus. Kasvatusveden lämpötilaa pitäisi voida säädellä, jotta alijäähtynyttä tai liian lämmintä vettä ei johdeta kaloille. Myös veden happamuuden on oltava mahdollisimman vakaa. Riittävä vedensaanti laitokselle on ehdottomasti turvattava etenkin loppukesästä, jolloin kalatiheys on suuri ja veden lämpötila korkea. Veden happipitoisuutta pitäisi lämpimän veden aikaan seurata tiiviisti.  

Tuotantotiloissa ja -yksiköissä pitäisi olla erillinen vesitys. Näin mahdollisen taudin puhjetessa tietyt altaat voidaan eristää tai ne voidaan jättää kokonaan kuiville huoltotöitä varten. 

Veden virtausta ja vaihtumista säätelemällä on varmistetaan, että kalojen eritteiden ja aineenvaihduntatuotteiden määrät eivät nouse kasvatusvedessä kaloille haitallisen korkeiksi.

Alla ohjeistuksia ja tietokoneohjelma käytännön tarpeisiin kalanviljelylaitokselle. 

MERTA - kirjanpitotyökalu kalanviljelijöille

Apu kalanviljelyn terveysluvan edellyttämään kirjanpitoon

Kalanviljelijöiltä edellytetään toiminnalleen terveyslupaa, jota haetaan Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralta. Luvan saannin edellytyksenä on omavalvonta sekä siihen liittyvä monenlaisten, toimintaan liittyvien asioiden kirjanpito ja raportointi sekä jäljitettävyys. Kalanviljelijöiden omavalvonnan avuksi on rakennettu ilmainen kalastokirjanpitotyökalu Merta.

Ohjelma ladattavissa RKTL:n nettisivuilta

http://www.rktl.fi/esikatselu/vesiviljely/asiantuntemus/merta_kirjanpito...

Lisätietoa aiheesta:

Anna-Liisa Mannermaa: Opas kalanviljelylaitosten terveysohjelman laatimiseen

Åbo Akademi, Akvaattisen patobiologian laboratorio: Kalaterveyden omavalvonta ja laitoshygienia

Evira: Ohje kalojen ja rapujen siirtäjille ja istuttajille

Päivitetty 26.5.2011