Teksti: Mika Remes, kuvat Ella Hellström
Luken koordinoiman ”Merikasvatuksen luvituspilotit” tutkimushankkeen perusteella lupamenettelyä on mahdollista sujuvoittaa, mutta se edellyttää parannuksia moneen asiaan. Yrittäjän ja viranomaisten väliset ennakkokeskustelut ennen luvan hakemista huomattiin luvituspiloteissa erittäin tärkeiksi. Kaikkiaan hankkeessa esitettiin 11 eri suosituskokonaisuutta tavoitteiden toteuttamiseksi.
Kasvatustuotantoa määrittelevät ympäristöluvat ovat olleet iät ja ajat suomalaisen kalankasvatuksen kehityksen pullonkaula. Jokainen yrittäjä tietää omasta kokemuksestaan lupaprosessin raskauden ja ennalta-arvaamattomuuden. Miten siis uudistaa ja sujuvoittaa lupakäytäntöjä?
Kysymykseen haettiin vastauksia tammikuussa 2018 päättyneessä Luonnonvarakeskuksen koordinoimassa ”Meriviljelyn luvituspilotit” – hankkeessa, johon osallistui myös joukko kalankasvatusyrityksiä Saaristomerellä, Selkämerellä ja Perämerellä. Toimivia ratkaisumalleja tuotannon luvittamiseen haettiin pilottihankkeissa yhteistyössä Lännenpuolen Lohen, Brändö Laxin, Mannerlohen, Salmonfarmin ja Laitakarin Lohen kanssa.
Luken tutkimuspartnereina hankkeessa olivat Gaia Consulting Oy. Enlawing Consulting Oy toimi hankkeen oikeustieteellisenä asiantuntijana ja Varsinais-Suomen liitto kaavoituksen asiantuntijana. Muita yhteistyökumppaneita olivat järjestöt sekä keskeiset hallinnon edustajat maa- ja metsätalousministeriöstä, ympäristöministeriöstä, AVeista ja ELYistä. Hankkeen tammikuussa 2018 julkaistun loppuraportin suositusten perusteella tehtäviä jatkotoimenpiteitä on pohdittu maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhteistyönä kuluvan vuoden aikana.
– Ympäristölupien sujuvoittaminen on hallituksen kärkihankkeita. Vesiviljelyn lupakäytännöt eivät muutu yhdellä kerralla tuosta vain, vaan kyseessä on monimuotoinen kokonaisuus, jota pitää edistää monella taholla ja tasolla saman aikaisesti. Hankkeessa esitettiin 11 eri suosituskokonaisuutta tavoitteiden toteuttamiseksi. Yksi keskeinen viesti on hakemuksen perusteellinen valmistelu ennen hakemuksen jättämistä sekä yrittäjän ja viranomaisen välisen rakentavan vuoropuhelun edistäminen, kiteyttää hankkeen koordinaattori ja Luken erikoistukija Jari Setälä.
Avoimempaa keskustelua
Perämeren luvituspilotissa Laitakari Oy haki miljoonan kilon ympäristölupaa Haukiputaan merialueelle. Yritys järjesti viranomaisen kanssa ennakkokeskustelut, joihin hankkeen edustajat osallistuivat ja tuottivat taustatietoa. Yritys sai keskusteluissa monenlaisia neuvoja hankeprosessin sujuvoittamiseksi. Työ myös tuotti tulosta. Luvitusprosessi toimi esimerkillisesti, ja AVI myönsi hakijalle toivotun luvan 14 kuukauden prosessin päätteeksi. Yritys piti erityisen hyvänä hakemuksen ennakkotarkastelua.
Aina ei hyvä valmistelukaan johda tulokseen. Eteläisen Selkämeren pilotissa etsittiin Lännenpuolen Lohen, Brändö Laxin ja Mannerlohen laitoshankkeille sopivia 500-1000 tonnin kasvatuspaikkoja vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelmassa tunnisteluilla vesialueilta. Hanke keskusteli etukäteen Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kanssa laitosten mahdollisesta sijoituksesta, mitoituksesta ja tietotarpeista. Keskustelujen pohjalta tehtiin virtausmallinnuksia ja paljon muutakin etukäteisselvitystyötä, joiden perusteella valmisteltiin ennakkokeskustelut.
Yrittäjät kokivat kuitenkin, etteivät he ennakkokeskusteluista lopulta saaneet viranomaisilta konkreettista apua lupaprosesseihinsa, vaan neuvonta kohdentui niihin asioihin, jotka yrittäjillä olivat jo suhteellisen hyvin tiedossa. Tietoa olisi kaivattu erityisesti lupahankkeille kriittisiin asioihin, kuten tuotantomääriin, sijoituspaikkaan ja YVA-arvioinnin rajaan.
– Ennakkokeskusteluja tulisikin kehittää siihen suuntaan, että hankkeen suunnittelun ja investointien kannalta merkittävistä asioista voisi keskustella avoimemmin, arvioi Setälä.
Monimutkainen Itämerirehu
Saaristomeren pilotissa Salmonfarm suunnitteli sijainninohjauksessa tunnistetulle merialueelle Kasnäsiin 450 tonnin uutta lupaa, jossa laitoksen ravinnepäästöt kompensoitaisiin Itämerirehua käyttämällä. Salmonfarm omistaa myös kalajauhotehtaan, jossa käytetään muun muassa alueelta pyydettyä silakkaa Itämerirehun raaka-aineeksi.
Lupahakemusta varten hanke järjesti ennakkokeskustelut, joissa pohdittiin muun muassa miten rehuraaka-aineen pyynti kohdentuu kalankasvatuslaitoksen vaikutusalueelle. Itämerirehu paljastui sen verran laajaksi kysymykseksi, ettei sitä ole syytä ratkaista yksittäisen lupahakemuksen kautta. Salmonfarm ei ennakkovalmisteluista huolimatta vielä jättänyt lupahakemusta hankkeen aikana.
– Lainsäädännössä Itämerirehua ole määritelty eikä siellä ole säännöksiä kompensaatioista lupaharkinnan tueksi. Luvituksessa huomio kohdistetaan ensisijaisesti paikallisiin ympäristövaikutuksiin. Hankkeessa valmisteltiin kalatalous- ja ympäristöhallinnon arvioitavaksi ehdotus Itämerirehua koskevasta asetuksesta. Sen perusteella Itämerirehun voisi ottaa huomioon lupapäätöksessä, jos hakija hakemuksessaan itse vapaaehtoisesti sitoutuu Itämerirehun käyttöön, kertoo Setälä.
Meriviljelyn luvitusprosessit -tutkimushankkeen suositukset
- Hakemusprosessin entistä parempi ohjeistaminen.
- Luvitusta koskevan koulutuksen ja neuvonnan järjestäminen yrittäjille ja hallinnolle.
- Luvitusta sujuvoittavien toimien käyttöönotto ja viranomaistulkintojen selkeyttäminen.
- EU:n Weser-tuomioistuimen päätöksen selkeyttäminen lupapäätösten kannalta.
- Uusien ja jatkuvatoimisten ympäristöntarkkailumenetelmien soveltaminen.
- Sijainninohjaussuunnitelman laajentaminen meriviljelyn kaikkiin vaiheisiin.
- Vesiviljely aktiivisesti osaksi kaavoitusta ja merialuesuunnittelua.
- Pilotoidaan uusia tapoja toteuttaa hankkeelle ympäristölupa.
- Itämerirehun käytön edistäminen lainsäädäntöä täydentämällä.
- Siirrytään rehun määrää säätelevistä luvista päästöperusteisiin lupiin.
- Tutkimuksen suuntaaminen vesiviljelyn kestävän kasvun edellytyksiin.
Hankkeen loppuraportti löytyy Valtioneuvoston kanslian sivuilta osoitteesta: http://tietokayttoon.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/tutkimus-ehdottaa-ratkaisuja-kotimaisen-vesiviljelyn-kestavaan-lisaamiseen