Suomen kalankasvattajaliiton muistopuhe 19.1.2019.

 

Markku Juhani Suominen 

(1.6.1955 Kustavi – 19.12.2018 Kustavi)

 

 

Keskitalven lumen peittämän maan ja kuurankukkien kukkiessa jätämme hyvästejä ystävälle ja läheiselle ihmiselle. On vaikea ymmärtää, että vielä kaksi kuukautta sitten vahva, elinvoimainen ja huumorintajuinen Markku on pois. Se, että elämän pituus ei määräydy kalenterista katsoen, on vaikea hyväksyä.

Kuuteenkymmeneenkolmeen vuoteen kuitenkin mahtuu hieno elämänkaari, jonka voimme muistaa iloiten.

**

Meri kuului Markun elämään aina. Kansakoulun jälkeen hän lähti merimiesammattikouluun Suomen Joutsenelle, jonka jälkeen hän työskenteli moottorimiehenä yhteysaluksilla ja jäänmurtajassa. Opinnot jatkuivat Turun teknillisessä oppilaitoksessa, josta Markku valmistui konemestariksi ja tämän jälkeen hän työskenteli konemestarina Nesteen tankkereilla.

Elämänkumppanin ja puolison, Irjan, hän löysi omalta kylältä. Häitä vietettiin Itsenäisyyspäivänä vuonna 1981.

**

Markku oli kiinnostunut kaloista ja kalastuksesta pienestä pojasta pitäen. Jäänmurtajalta sai pitkät kesävapaat, jotka tekeväinen mies käytti kalojen parissa, myös konemestarinopintoja varten hän keräsi rahaa perkaamalla kaloja.

1980-luvun alussa kalataloudella meni hyvin ja Kustaviin perustettiin useita kalankasvatusyrityksiä. Niinpä myös Markku ja Irja perustivat Lännenpuolen Lohi ky:n 20.12.1982. Kalankasvatus aloitettiin seuraavana vuonna.

Työssä Markku selvitti ja tutki asioita etukäteen, jos tietoa vain oli saatavilla - paljonhan tuolloin oli vielä kalankasvatusalalla tietopuutteita, eikä välillä auttanut muu kuin luottaa vaistoon ja katsoa mitä tapahtuu. – mutta hänellä oli kuitenkin aina järki mukana; "näin paljon meillä on varaa menettää tässä kokeilussa, jos homma epäonnistuu täysin".

Vaikka Irjan vanhemmilla oli kalankasvatusyritys, Markku teki omassa yrityksessä itsenäiset ratkaisut alusta alkaen ja vuosien myötä hänen työpanoksensa ja vastuunottonsa kasvoi myös Reino ja Aune Skyténin kalankasvatustoiminnasta. Vuonna 1989 vastuu Lypyrtin Kalasumput Ky:stä siirtyi kokonaan Markulle.

1994 perustettiin Hauteri Oy lähinnä vientiä ajatellen, tuolloin Suomesta vietiin kalaa Japaniin. Päätyön keventämiseksi Markku kehitti ja myös rakensi kalanviljelyyn liittyviä koneita ja laitteita. Aikaa kului myös maanviljelyn ja metsänhoidon parissa sekä metsästysmatkailun parissa.

Kauaa ei Markun tarvinnut tehdä yksin töitä. Sami oli syntynyt puoli vuotta ennen yrityksen perustamista ja Elina syntyi keväällä 1990. Sami kasvoi kalankasvattajaksi - pihalätäkössä hänellä oli jo kolmevuotiaana silakanmätiä haudottavana, tosin tämä yritys ei onnistunut. Sami kulki mukana ruokkimassa ja perkaamassa kaloja pienestä pitäen; koulu vaan häiritsi työhön osallistumista. Lapsilla oli kesätyöpaikka yrityksessä ja kalojen ruokkijana itsestäänselvyys.

Markku koulutti Samista yrityksen jatkajaa, vastuuta tuli sen mukaan kuin Sami sitä Markun mielestä oppi kantamaan - nuoren miehen vakiintuminen ja tasaantuminen aikuiseksi vei aikansa niin Samilta kuin aiemmin Markultakin. Monet viime vuosien ratkaisut tehtiin jo sitä ajatellen, miten Sami haluaa asioiden olevan ja miltä pohjalta hänen on hyvä jatkaa yritystä.

**

Kalankasvattajaliiton hallituksessa Markku vaikutti 1991 – 1996. Aktiivisena miehenä hän toimi muissakin merkittävissä luottamustoimissa, kuten Lohikunnan hallituksen jäsenenä, Kalannin Säästöpankin isännistössä ja Kustavin Yrittäjien hallituksessa. Markku oli myös Kustavin Lämpö Oy:n perustajajäsen ja hallituksen puheenjohtaja.

Metsästys oli Markun rakkain harrastus. Saalista pyydettiin kauriista majavaan. Metsästyskoirat ja riistanhoito kuuluivat tietenkin osana metsästysharrastukseen. Lasten ollessa pienempiä vapaa-aikaa vietettiin myös veneillen.

**

Markulla oli laaja ystäväpiiri kalankasvatusalalta ja häntä arvostettiin niin ammatillisestikin kuin ihmisenä.

Yhteistyökumppanina Markusta tulee mieleen ensimmäisenä toimeliaisuus ja avuliaisuus. Markku oli aina valmis auttamaan, oli vuorokauden aika mikä tahansa. Hän tunsi kalat kuin omat taskunsa. Yhteistyökumppanina Markku oli ns. Vanhan kannan miehiä. Mitä suullisesti sovittiin, piti hän aina sovitusta kiinni, vaikka sopimuksesta olisi ollut kauankin aikaa.

Markku piti säästä ja vedenlämpötilasta kirjaa, merkiten veden lämpötilan varastorakennuksessa olevalle pahviselle taululle. Tämä huvitti joskus etenkin nuorempia kalankasvattajia, mutta olihan tuo käytännöllisempi tapa kuin tallettaa tiedot exeliin, johon ne unohtuvat saman tien.

Markku soitteli säännöllisesti kuulumiset ja hän neuvoi joskus suoraankin, mitä ja miten kannattaisi tehdä tai mitä ei missään tapauksessa kannattaisi tehdä. Kuulumiset vaihdettiin myös työasioiden ulkopuolelta -metsästys ja hylkeet mukaan lukien.

Markku teki maailman parasta kylmäsavulohta ja myönsi itsekin sen maistuvan ihan kohtuullisen hyvältä.

**

Surulla on aikansa. Niin pitää ollakin. Se tunne auttaa meitä hyväksymään tapahtuneen. Mutta suru väistyy myöhemmin ja sen tilalle tulee ilo niistä tapahtumista, joita saimme Markun kanssa kokea.

Otamme osaa syvään suruunne ja toivomme teille voimia tulevaisuuteen. Markusta jää mieliimme kaunis muisto.