VESIVILJELYN YRITTÄJÄPÄIVÄ 21.3.2018

Kalankasvattajat ottivat Kalaviikkoon varaslähdön ja kokoontuivat kuulemaan maaliskuussa ajankohtaiset tulokset kalankasvatuksen innovaatio-ohjelmasta. Ensin kuultiin kiertovesitutkimusten etenemisestä ja iltapäivällä keskityttiin avomerikasvatukseen. Yrittäjäpäivän aikana kuultiin myös miten Luken valintajalostusohjelma jatkuu Enonkosken vesiviljelylaitoksella.

Luke selvitti ruokintakokeissa, voidaanko kiertovesilaitoksessa saavutettu hyvä kasvuvauhti pitää yllä myös merellä. Luken ”Nearshore-kokeissa” tutkitaan kiertovesilaitoksessa kasvaneiden poikasten jatkokasvatusta meriolosuhteissa. Tanskassa on saatu puulastukentistä hyviä tuloksia typpipitoisuuden vähentämisessä kiertovesilaitoksilla.

Avomerelle on mahdollista saada kokonaan uusia kasvatuslupia, mutta haasteellisissa olosuhteissa riittää vielä tutkimista. Mittauspoijulla voidaan kerätä tärkeää tietoa olosuhteista altailla. Isot merialueet ovat kuitenkin valtion omistuksessa. Metsähallitus vastaa niiden hallinnoinnista. Miten kalankasvatukselle saataisiin näiltä vesiltä uusia, hyviä kasvatuspaikkoja?

Teksti ja kuvat: Mika Remes, Comida Communication Oy

Pysyykö kiertovesikasvatetun kalan kasvuvauhti merellä?

Kiertovesitekniikka tarjoaa uudenlaisia mahdollisuuksia yhdistää kalan tuotantokierrossa kiertovesikasvatus perinteiseen kasvatukseen verkkoaltaassa merellä. Tärkeä kysymys tuotantotapojen yhdistämisessä on, miten kiertovesivaiheen ruokinnalla voidaan vaikuttaa kasvuvauhtiin merellä.

Luken tutkija Juha Koskela kertoi kasvun ylläpitokokeiden tuloksista, kun kirjolohia ruokittiin kolmella eri tavalla. Koeasetelmassa kirjolohia ruokittiin kiertovesialtaissa siten, että yksi ryhmä söi vapaasti ruokahalun mukaan, toinen ryhmä söi 75 prosenttia vapaan syönnin rehumäärästä ja kolmas ryhmä söi yhdistelmällä vapaa syöntiä ja talvipaastoa. Sitten ryhmät siirrettiin Luken verkkokasseihin Paraisille meriolosuhteisiin ja syönnin jatkumista seurattiin.

– Kokeella haluttiin selvittää, voidaanko kiertovesivaiheen ruokintatavoilla tehostaa merikasvatusvaiheen kasvua. Merivaiheessa paras kasvukerroin oli niillä kirjolohilla, joilla oli 75 prosentin ruokahaluruokinta, mutta kun kalat perattiin, paras kasvu kokonaisuudessaan oli vapaan ruokahaluruokinnan kaloilla, sanoi Koskela.

Siika-nelmassa potentiaalia

Koskela kertoi myös siialle tehdyistä kokeista, joissa oli neljä eri ruokintakäsittelyä: ruokahalun mukainen, ruokahalun mukainen mutta kahdella paastopäivällä viikossa, normaali ruokinta syyspaastolla kiertovesialtaassa sekä normaali ruokinta syyspaastolla läpivirtauslaitoksessa.

– Tässä kokeessa halusimme selvittää, käyttääkö kala ravinnon tehokkaammin kasvuun, kun ruokinnassa on taukoja. Kaikissa ryhmissä alkupaino siioilla oli 70 grammaa ja loppupaino 720-770 grammaa. Toisin sanoen eroja ei ryhmien välille ei ollut syntynyt perkausvaiheessa, kertoi Koskela.

Koskela kertoi myös siian lähisukulaiskalan nelman kuulumisia. Nelmaa tuotiin uutena mahdollisena kasvatuslajina Venäjältä Laukaalle viitisen vuotta sitten ja sen tuotantomenetelmät ja -vaatimukset tunnetaan.

– Nelma kasvaa turhan hitaasti kasvatuskalaksi eikä lajia tunneta markkinoilla, mutta siika-nelma-risteytymät ovat kasvuvauhdiltaan vähintään siian veroisia ellei parempiakin. Siika-nelma-risteymästä voidaan kasvattaa kokonaan steriilejä parvia, mikä tekisi siitä turvallisen kasvatuskalan, sanoi Koskela.

Kalan makuvirheet poistuvat hitaasti

Yhdiste nimeltä geosmiini aiheuttaa otollisissa olosuhteissa kaloihin makuvirheitä. Kalojen ”kirkastaminen” puhtaassa vedessä on edelleen tehokkain tapa makuvirheiden poistamiseen.

Ennen vanhaan puhuttiin kalan makuvirheistä mudan tai mullan makuna, sillä kalan lihaan kuulumattoman maun arveltiin tulevan vedestä tai kasvatusaltaan pohjasta. Mutateoria osoittautui sittemmin vääräksi, kun tutkijat löysivät 1960-luvulla ensimmäisen kerran makuvirheen aiheuttajaksi geosmiinin, joka on sädesienten aineenvaihdunnan synnyttämää haihtuvaa yhdistettä. Geosmiinin aiheuttamalle makuvirheelle on tyypillistä, että se voi tulla kalaan vikkelään mutta poistua hitaasti.

Vesiviljelyn innovaatio-ohjelman parissa Lukessa työskentelevä tutkija Petra Lindholm-Lehto kertoi, miten geosmiinista on yritetty päästä eroon tai saada hallintaan. Kemiallisista keinoista on kokeiltu kuparisulfaattia, diuronia ja vitaamiini K3:n johdannaista SeaKleenia. Fysikaalisestä menetelmistä on käytetty aktiivihiiltä, zeoliittiä sekä UV-valoa. Biologisiin keinoihin on lukeutunut biohajotus biofilttereissä. Lisäksi makuvirheitä on peitetty savustamalla ja suolaamalla sekä teelehtien polyfenoli- ja etikkahappolioksella.

– Mikään niistä ei ole toiminut täydellisesti. Parhaan tuloksen on antanut vanhanaikainen kalojen raikastus mutta se vaatii runsaasti puhdasta vettä ja aikaa, Lindholm-Lehto sanoi.

Puulastut poistavat Tanskassa typpeä

Tanskassa on saatu puulastukentistä hyviä tuloksia typpipitoisuuden vähentämisessä kiertovesilaitoksilla.

Jyväskylän yliopiston ympäristömikrobiologian tutkijat Sanni Aalto ja Suvi Suurnäkki matkasivat Tanskaan tutustumaan, miten puulastukenttien avulla voidaan poistaa tanskalaisten kiertovesilaitosten vesien typpipitoisuutta. Menetelmä voisi toimia Suomessakin.
- Tanskassa menetelmää kiinnostaa, koska kasvatusluvat ovat sidoksissa typpipäästöihin, kertoi Suurnäkki.

Menetelmä perustuu veden ohjaamiseen imeytyskenttään, jossa on paksu kerros lehtipuulastuja. Kentässä käynnistyy saman tien biologinen prosessi, jossa puulastut toimivat veden hiilenlähteenä. Prosessissa lastuihin sitoutuu bakteeritoiminnan avulla vedestä typpeä. Tanskassa kokeiltiin erilaisia puulastukenttiä, joissa osassa kenttään asennettiin ilmaputkia tuottamaan lisää happea prosessiin.

– Kokeet osoittivat, että kaikissa puulastukentissä oli riittävästi mikrobeja typenpoistoon. Puulastukentät olivat Tanskassa kustannustehokas tapa vähentää veden typpipitoisuutta. Teemme vielä jatkotutkimuksia, jotta saadaan laajempi kokonaiskäsitys kasvuhuonekaasuista ja typenpoistosta, sanoi Aalto.

Avomerellä on kovat olosuhteet kasvatukselle

Avomerelle on mahdollista saada kokonaan uusia kasvatuslupia mutta haasteellisissa olosuhteissa riittää vielä tutkimista. Mittauspoijulla voidaan kerätä tärkeää tietoa olosuhteista altailla.

Avomerikasvatus on Luken vesiviljelyn innovaatio-ohjelman keskiössä. Avomerellä on tilaa kasvattaa eikä kuormituskaan koidu ongelmaksi samaan tapaan kuin matalissa rannikkovesissä, jolloin avomerelle voitaisiin saada myös suuria, kokonaan uusia kasvatuslupia yrittäjille. Avomerelle ei kuitenkaan kannata lähteä soitellen sotaan, sillä olosuhteet ovat haasteelliset. Luken tukija Markus Kankainen selvitti, millaista tietoa innovaatio-ohjelmassa on saatu avomerikasvatuksesta.

– Tutkimuksessa keskitytään avomerikasvatuksen ympäristöluvitukseen, avomerikasvatuksen teknologiaan sekä tehokkaaseen tuotantokiertoon ja tuotannon arvon lisäämiseen, kiteytti Kankainen.

Ärhäkkä aallokko

Avomerikasvatus on Suomessa vielä kokeiluasteella, mutta maailmalla muutamissa maissa todellisuutta. Kanadassa on käytössä kokonaan pinnan alle upotettavia vahvarakenteisia kassiratkaisuja, joiden toimivuudesta on hankittu innovaatio-ohjelmassa tietoa.

– Kanadassa olosuhteet ovat ilmastollisesti aika samanlaiset kuin Suomessa. Tekniikka kiinnostaa, koska upotettavaa kassia ei tarvitse siirtää talvisäilytyspaikkaan ja ne voidaan upottaa kokonaan pahan myrskyn iskiessä, kertoi Kankainen.

Itämeressä ei ole suuria maininkeja valtamerien tapaan mutta aallokko on silti ärhäkkää. Luvialla tehdyissä Ilmatieteenlaitoksen aaltopoijumittauksissa kalojen kasvukaudelle mitattiin noin kahden metrin aallonkorkeuksia. Löytyypä tilastoista vuonna 2011 mitattu noin 6,5 metrin aallonkorkeuskin.

– Yleisin aaltojen suunta Selkämerellä on lounaasta ja luoteesta. Se tarkoittaa vahvimman lujuusluokan kasvatuslaitteiden käyttöä. Helpommalla pääsee, jos kasvatuspaikka löytyy saaren suojaisalta puolelta, sanoi Kankainen.

Luke on myös testannut videokameroiden käyttöä altailla ruokinnassa sekä pinnan alla että päällä.
– Brändössä kalankasvatuslaitoksella tehtyjen kokeiden perusteella järkevintä on käyttää pintavalvontakameraa kirjolohien rehunsyönnin seuraamiseen. Vaikka pinnan alta saatiin ihan hyvää videokuvaa, suurimman osan rehusta kirjolohi syö veden pinnasta ja vain vähän rehua syvemmältä, sanoi Kankainen.

Mittauspoijusta monipuolista tietoa

Avomerikasvatuksessa tarvitaan dataa olosuhteista. Jaakko Seppälä Ehp Environment Oy:stä kertoi yrityksen kehittämästä ympäristöpoijusta, joka pystyy keräämään monipuolisesti tietoa meriolosuhteista.

– Ympäristöpoiju on meressä paikalleen ankkuroitu kelluva, putkimainen poiju, joka kerää tietoja säästä, merivedestä, happitilanteesta, virtauksista ja tuulensuunnasta sen mukaan, millaisia mittausantureita poijuun asennetaan, selvitti Seppälä.

Ympäristöpojua on kokeiltu kalalaitoksilla Perämerellä Haukiputaalla ja Kustavissa. Poiju lähettää tiedot vastaanottajalle, joka pystyy siirtämään mittaustulokset halutulta ajanjaksolta helposti excel-taulukkoon käsiteltäväksi. Kokemukset ovat osoittaneet, että avomerellä tarvitaan hyvin vahvaa ankkurointia poijulle. Ympäristöpoijulle tulee Seppälän mukaan hintaa varustelutasosta riippuen 10 000 eurosta ylöspäin.

Uutta kasvatusta metsähallituksen vesille

Valtio omistaa miljoonia hehtaareja merialueita. Metsähallitus vastaa niiden hallinnoinnista. Tilaa vesillä olisi myös kalankasvatukselle.

Metsähallituksen hoidossa on Suomessa 3,4 miljoonaa hehtaaria vesialueita. Niistä rapiat 2,5 miljoonaa hehtaaria on yleisiä vesialueita. Metsähallituksen nykyisiin tehtäviin kuuluu luoda edellytyksiä yritystoiminnalle. Se voi avata vedet myös kalanviljelylle.
Esko Maukonen Metsähallituksesta kertoi, miten kalankasvatuksen ja Metsähallituksen intressit saataisiin yhteen.

– Metsähallitus on mukana vesiviljelyn innovaatio-ohjelmassa, sillä sijainninohjauksen kautta voidaan löytää Metsähallituksen vesiltä kalankasvatukselle uusia, hyviä kasvatuspaikkoja, joihin ei liity intressiristiriitoja. Haemme sellaisia vesialueita, joihin yritys myös saisi riittävän ympäristöluvan. Alueista on poistettu suojelu- ja Natura-alueet, Maukonen kertoi.

Metsähallitus on jakanut Suomen merialueen 38 vesialueeseen, joista kaikista on tehty nettiin julkisesti tarkasteltavat kartat pdf-muodossa (opendata.luke.fi). Kartoista näkee eri vesialueiden soveltuvuuden kalankasvatukseen.
– Parhaan alueen etsintää Metsähallituksen kannattaa tehdä yhdessä siitä kiinnostuneen yrityksen kanssa, sanoi Maukonen.

Nearshore-kokeilla lisää tietoa uusista tuotantomenetelmistä

Harri Vehviläinen Lukesta kertoi vesiviljelyn innovaatio-ohjelmaan kuuluvan Nearshore Finland -merikokeiden tuloksista. Nearshore on tavallaan avomerellä tapahtuvan off-shoren vastakohta. Luke teki kirjolohella, kuhalla, siialla ja taimenella Paraisilla, Rymättylässä ja Korppoossa kasvatuskokeita meriolosuhteissa aivan rannassa ja pienissä verkkokasseissa. Lähtömateriaalina käytettiin kiertovesilaitoksessa kasvanutta poikasta.

– Tarvitsemme kehitystoimia ja kokeita uusien lajien kasvatuksen kehittämiseksi sekä uusista tuotantomenetelmistä johtuvien haasteiden selvittämiseksi. Kokeiden tavoitteena on erityisesti uusien lajien tuotannon arvon nostaminen ja tehokkuuden lisääminen, kertoi Vehviläinen.

Valintajalostusohjelma jatkuu Enonkoskella

IHN-taudin löytyminen Luken Tervon kalanviljelylaitokselle viime syksynä on kova kolaus Luken pitkään jatkuneelle kirjolohen ja siian valintajalostusohjelmille. Kalan kuoliotautia aiheuttavaa IHN-virusta ei aiemmin Suomessa ole havaittu eikä nytkään tiedetä, mistä tauti Tervoon tuli.

Tervossa IHN merkitsi koko laitoksen saneeraamista ja valintajalostuksessa käytettyjen kalojen hävittämistä. Laitoksen saneeraus saadaan tehtyä kesän 2018 kuluessa, mutta Luken toiminta siellä ei enää tule jatkumaan.

Työ jatkuu Enonkoskella

Valintajalostusohjelman jatkumisen pelastukseksi koituivat Luken Enonkosken kalanviljelylaitoksella pidetyt varaparvet. – Lukella on Enonkoskella noin puolet Tervon perhekasvatusyksiköiden määrästä. Valintajalostusohjelman jatkumiselle se on kuitenkin riittävästi. Rakennamme nyt nykyiseen halliin 200 altaan perhekasvatusyksikön ruokintarobotteineen, kertoi Petri Heinimaa Lukesta.

Aivan lennosta työtä ei silti voitu jatkaa. Enonkoskella emokalat tutkittiin ultraäänellä sukupuolen varmistamiseksi, minkä jälkeen niille tehtiin kalakohtainen id-tunnistus ja geneettisen taustan määritys.

– Kirjolohien emokalat päästään lypsämään keväällä. Mädistä kasvaa uudet perheyksiköt. Emosiiat on määrä lypsää syksyllä 2018, kertoi Heinimaa.

Tervon tapaus osoitti, miten tärkeää bioturvallisuus on. – Meillä on nyt uudet varaparvet Laukaan vesiviljelylaitoksella. Emme voi korostaa liikaa bioturvallisuutta, sanoi Heinimaa.
Valintajalostusohjelman koekasvatukset meriolosuhteissa jatkuvat normaaliin tapaan Luvialla. – Nyt meidän on aika miettiä huolella, mihin suuntaan valintajalostusohjelmaa halutaan kehittää. Pysyvät ratkaisut tehdään vuoden 2019 aikana, sanoi Heinimaa.

Löydät päivän esitykset täältä

Vesiviljelyn yrittäjäpäivä oli osittain EMKR-rahoittama