Bakteereita tartuttavat virukset eli bakteriofaagit ovat maailman runsaslukuisin eliöryhmä. Faageilla on tärkeä rooli bakteerikantojen säätelijöinä kaikissa ympäristöissä. Sen vuoksi niiden käyttö tautia aiheuttavien bakteerien torjumiseksi on luonnollinen ja ekologisesti kestävä vaihtoehto. Mm. näistä uusista tutkimuksista kerrottiin Kalaviikon yhteydessä järjestetyssä Kalaterveyspäivässä IHN-taudin lisäksi. Kalanviljelyssä tarttuvien kalatautien riskinhallintaan on myös alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota. Sen vuoksi vesiviljelytoimijalta edellytetään muun muassa toimivaa omavalvontajärjestelmää.
Teksti ja kuvat: Mika Remes, Comida Communication Oy
IHN-virusta vaille kelpo kalaterveysvuosi 2017 
Ilman IHN-tautia vuodesta 2017 olisi voinut puhua kalaterveyden vuotena, sen verran vähän kalataudit olivat kalanviljelyn riesana, summasi Eviran perinteisen kalaterveyskatsauksen pitänyt eläinlääkäri Perttu Koski.
Viileä ja sateinen kesä pilasi monen kesäloman mutta bakteeritauteja löytyi kehnoissa keleissä kalanviljelylaitoksilla maltillisesti. Antibiootteja käytettiinkin sairastuneiden kalojen lääkitsemiseen viime vuonna historiallisen vähän. Positiiviselta vaikuttanut vuosi sai harmillisen lopun, kun haimakuoliotautia aiheuttava IHN-virus havaittiin kuudella laitoksella ja käynnisti laajat IHN:n häätö- ja vastustustoimet.
IHN – tappava tulokas
Kirjolohenpoikasia tappava IHN-virus löydettiin Eviran yllätykseksi viime vuoden lopussa ensimmäistä kertaa Suomesta. Taudin kulku Suomeen on arvailujen varassa. Virusta on löydetty kuudelta laitokselta. Taudin leviämistä estetään laitosten saneerauksilla ja rajoitusalueilla.
IHN eli infectious haematopoietic necrosis aiheuttaa lohikaloissa verenvuotoja sisäelinten pinnoilla sekä kuolioita, jotka johtavat anemiaan. Taudin kroonisessa vaiheessa sairaat kalat tummuvat ja niillä on hermostollisia oireita, kuten kierreuintia. IHN voi aiheuttaa poikasvaiheessa jopa 90-95 prosentin kuolleisuutta. Virus on hyvin muuntautumiskykyinen ja kuolleisuus tautiin kirjolohenviljelyssä on vaihtelevaa. Suomessa lohikaloista kirjolohi ja lohi ovat taudille alttiita.
Eviran Perttu Koski kertoi Kalaterveyspäivässä, millaista tietoa taudista löytyy kirjallisuudesta. Tauti on alun perin Pohjois-Amerikan luoteisosien villien lohikalojen tauti. Lohenkasvatuksen myötä IHN on aiheuttanut useita epidemioita Atlantinlohen valtamerikasvatuksessa 1990-luvulla. Vuonna 1987 virusta löydettiin ensimmäisen kerran Euroopan puolella Ranskassa ja Italiassa.
Nykyisin tautia vastaan käytetään Pohjois-Amerikassa DNA-rokotetta. EU:ssa DNA-rokotetta ei sallita. Pohjois-Amerikasta tauti on levinnyt useisiin kalankasvatusmaihin ja villilohikantojen kautta Venäjän villilohikantoihin. Genotyyppitutkimusten perusteella on todennäköistä, että Suomen tartunta on yhteydessä Venäjän IHN-tautiin, joskin viruksen leviämisreitti on hämärän peitossa. Sitä selittäviä kalansiirtoja Venäjälle ei ole ilmennyt Eviran tutkimuksissa.
Tauti löytyi norminäytteestä
Eviralle taudin löytyminen tuli täytenä yllätyksenä, sillä tautia ei koskaan ennen oltu Suomessa eikä muissakaan Pohjoismaissa havaittu. IHN on helposti tarttuva ja kuuluu siten vastustettavien kalatautien joukkoon.
Ensimmäinen tapaus löydettiin marraskuun lopussa 2017 norminäytteestä Perämerellä Iistä. Viruksen alkuperää selvitettäessä tautia löydettiin Luken Tervon kalanviljelylaitokselta, mistä kalamateriaalia on toimitettu eri asiakkaille. Tutkimuksissa selvisi edelleen, että Tervosta tauti oli levinnyt kontakteina Iihin sekä onkilammikoille Tervoon, Nurmekseen ja Kaaville.
Tervon laitos on merkittävä poikasten toimittaja, joten kaikki laitoksen kontaktit tutkittiin. Niitä oli kaikkiaan 53. Maaliskuun lopulla oli löydetty kaikkiaan kuusi positiivista paikkaa eri puolilla Suomea. Taudin leviämisen estämiseksi Eviran määräsi neljä rajoitusaluetta. Helmikuun loppuun mennessä kaikki Tervon laitoksen kalat oli hävitetty.
– Nyt Evirassa mietitään mitä saneeraustoimia tarvitaan. Rajoitusalueilla on kalojen siirtokielto ilman poikkeuksia. Kaikkiaan IHN:n takia on hävitetty kalaa 232 000 kiloa, kertoi Hanna Kuukka-Anttila Evirasta.
Kalataudin hävittäminen on yhteistyötä
Kalasairaus voi pahimmassa tapauksessa johtaa laitoksen kalojen hävittämiseen ja saneeraamiseen. Päätöksen helposti leviävän kalataudin hävittämisestä tekee viranomainen mutta itse hävittämistoimet ovat kasvattajan vastuulla. Tällöin hyvä yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää, jotta tauti saadaan mahdollisimman nopeasti hävitettyä ja taloudelliset tappiot minimoitua.
Helposta asiasta ei koskaan ole kyse, sillä kalataudin hävittämiseen liittyy paljon työtä ja stressiä ja se merkitsee aina taloudellisia tappioita kasvattajalle. Eviran ylitarkastaja Hanna Lounela ja Itä-Suomen AVI:n läänineläinlääkäri Paula Junnilainen puivat hyvän ja sujuvan yhteistyön edellytyksiä viranomaisen ja kasvattajan välillä kalatautien hävittämisessä.
– Tiivistäen voi sanoa, että mitä paremmin yhteistyö sujuu, sen vähemmän on hävitettävää. Tehokkainta on ennaltaehkäisevä toiminta. Kalojen kuljetus on järjestettävä turvalliseksi. On varauduttava ennalta mahdollisuuteen taudin tulemisesta. Kun tunnistaa oireet mahdollisimman nopeasti, tauti ei ehdi levitä laajalle, kertoi Hanna Lounela.
Viranomainen tarvitsee tietoa
Kalanviljelijä on alan ammattilaisena ylivoimaisesti paras oman laitoksensa asiantuntija. Kun helposti leviävä kalatauti laitoksella löydetään, viranomaisella on valtava tiedontarve taudista ja sen leviämisestä.
– Silloin tarvitaan mahdollisimman nopeasti tietoa, miten ja minne tauti on mahdollisesti levinnyt, miten sitä voidaan vastustaa ja voidaanko sitä ylipäätänsä vastustaa. Parhaiten tietoa saadaan tekemällä yhteistyötä. Avoin ja riittävä tiedottaminen katkoo huhuilta siivet ja pitää keskustelun oikeilla raiteilla, muistutti Junnilainen.
Tautitapauksessa pitopaikan toimijalta pyydetään nopeasti täsmällisiä luetteloja tulevien ja lähtevien kalojen toimituksista. Kuolleisuustilastot ovat tärkeä apu, kun selvitetään, milloin tauti on tullut pitopaikkaan. Monia asioita kysytään ja varmistetaan useaan kertaan. Se vaatii toimijalta kärsivällisyyttä.
Jaksamisesta huolehdittava
Kun helposti leviävä kalatauti on todettu, Eviran antaa määräyksen hävittää kalat. Lopetussuunnitelma valmistellaan yhdessä toimijan, aluehallintoviraston ja kunnaneläinlääkärin kanssa. Sen jälkeen sovitaan toimenpiteistä tarvittavien yritysten kanssa. Kalojen omistajalla on velvollisuus avustaa kalojen lopettamisessa kykyjensä mukaan.
– Kalojen lopettaminen ja laitoksen saneeraaminen vaatii eniten yhteistyötä toimijan ja viranomaisen välillä. Viranomaisenkin on syytä kiinnittää huomiota lopettamiseen osallistuvien ihmisten jaksamisesta, sillä operaatioon voi kulua useampi viikkokin. Myös saneeraukseen kuuluu aikaa ja voimia, sanoi Lounela.
Lopettamis- ja saneerauspäätös merkitsevät tappioita kasvattajalle, sillä kaikkea ei korvata. Ennaltaehkäisyllä minimoidaan vahingot parhaiten.
– On tärkeää uskaltaa epäillä tartuntaa, vaikka todennäköisyys sen esiintymiseen olisi pieni. Parempi yksi ylimääräinen tutkimus, jossa tautia ei todeta, kuin se, että tartunta ehtii levitä sen takia, ettei tautia ole osattu epäillä, muistutti Junnilainen.
Bakteerinsyöjillä flavobakteerien kimppuun?
Åbo Akademissa ja Jyväskylän yliopistossa tutkitaan, voidaanko bakteereja syövillä viruksilla eli bakteriofageilla käydä kalankasvattajille riesaa aiheuttavien flavobakteerien kimppuun?
Ranskalainen Felix d’Herelle ja kanadalainen Richard Twort tekivät toisistaan tietämättään vuonna 1917 kiinnostavan löydön, bakteereja tuhoavat virukset eli bakteriofagit. d’Herell oivalsi pian, että bakteriofagin ominaisuutta lisääntyä bakteerissa ja lopulta tuhota se voisi hyödyntää bakteeritautien hoidossa.
Oivallus johti niin sanotun faasiterapian syntyyn. Se jäi kuitenkin toisen maailmansodan jälkeen unohduksiin, kun antibiootit saatiin käyttöön. Faasiterapia kiinnostaa taas tutkijoita antibiooteille vastustuskykyisten bakteerikantojen yleistyessä.
– Bakteriofagi on siis virus, joka loisii bakteerissa ja tuhoaa niitä. Siksi bakteriofageja kutsutaan myös bakteerinsyöjiksi. Bakteriofagit ovat maailman yleisin eliöryhmä ja niitä on kaikkialla. Bakteriofageja arvioidaan olevan maapallolla 1031 partikkelia eli vähintään 10 jokaista bakteeria kohden. Yksi tihein bakteriofagien esiintymisalue on merivesi. Bakteriofageilla on tärkeä rooli bakteeripopulaatioiden säätelijänä kaikissa ympäristöissä, kertoi dosentti Lotta-Riina Sundberg Jyväskylän yliopistosta.
Luonnonmukainen hoitotapa
Bakteriofagit hyökkäävät ainoastaan bakteerien kimppuun. Ne kiinnittyvät bakteerin pintaan ja siirtävät geneettisen materiaaliinsa sisään. Bakteriofagi monistuu bakteerin sisällä niin runsaslukuisesti, että se lopulta ”räjäyttää” bakteerin. Ulos bakteriofagit pääsevät tuottamalla bakteerin seinämän hajottavaa entsyymiä. Tietyntyyppinen bakteriofagi tarvitsee tietyntyyppisen bakteerin toimiakseen. Kaikille muille se on harmiton.
– Flavobakteerit ovat kalanviljelyssä hankala riesa, koska infektioiden ennaltaehkäisemiseksi ei löydy tehokkaita keinoja. Taudinpurkauksia joudutaan hoitamaan antibiootein. Toistuvista antibioottihoidoista on haittaa ympäristölle ja se voi johtaa myös antibiooteille vastustuskykyisen flavobakteerikannan muodostumiseen. Siksi bakteerinsyöjät voisivat olla luonnonmukainen ja potentiaalinen tapa taltuttaa flavobakteereja, sanoi tutkija Krister Sundell Åbo Akademista.
Bakteerinsyöjä rehun pintaan
Vuonna 2017 käynnistyi Itämeren maiden yhteinen BONUS FLAVOPHAGE -tutkimusprojekti, jossa tutkitaan bakteerinsyöjien käyttöä flavobakteerien torjunnassa kalanviljelylaitoksilla. Suomea hankkeessa edustavat Åbo Akademi ja Jyväskylän yliopisto. Haasteena tutkimuksessa on löytää flavobakteereista korkean taudinaiheuttamiskyvyn kannat ja löytää niihin kiinnittyvät bakteerinsyöjät.
– Sitä varten Itämeren maissa kerättiin 300 flavobakteerinäytettä. Bakteerinsyöjiä kerättiin 25 laitokselta. Projektin päämääränä on kehittää eläinlääkintätuote, joka perustuu rehun pinnalle kiinnitettäviin bakteerinsyöjiin ja jota voidaan hyödyntää kalankasvatuslaitoksissa flavobakteeritartuntojen taltuttamiseen, sanoi Sundell.
Kiperäksi tehtävän tekee flavobakteerien kyky muodostaa jo kolmessa vuorokaudessa vastustuskyky bakteerinsyöjiä vastaan.
– Etsimme kokeissa sellaista yhdistelmää eri bakteerinsyöjiä, joka pystyisi nopeasti tappamaan flavobakteerin ennen vastustuskyvyn syntymistä. Kattavat laboratoriotutkimukset bakteerinsyöjiä sisältävän rehun turvallisuudesta ja tehosta käynnistyvät vuoden 2019 puolella, Sundell kertoi.
Lupaavia koetuloksia
Jyväskylän yliopistossa tehdyissä akvaariokokeissa bakteerinsyöjillä saatiin hyviä tuloksia flavobakteereille altistuneilla seeprakaloilla. Sen jälkeen tutkittavaksi otettiin flavobakteereille alistuneet kirjolohet.
– Bakteerinsyöjien lisääminen veteen lisäsi merkittävästi kalojen selviytymistä flavobakteeritartunnasta. Jatkamme tutkimuksia bakteerinsyöjien elinkierron ja geenien tuntemiseksi. Lisäksi Suomen Akatemian Kärkihankkeessa tutkimme bakteerinsyöjien tuottaman bakteerin soluseinämään hajottavaa entsyymiä. Voi olla, että senkin avulla päästäisin tuhoamaan haitallisia bakteereja, kertoi Sundberg.
Tutkimuksella vesihomeen kimppuun
Vesihome aiheuttaa pahenevia ongelmia sisämaan laitoksilla. Vesihomeen kimppuun käydään nyt laaja-alaisessa tutkimuksessa, jolla etsitään entistä parempia keinoja ongelman hoitoon.
Evira sai viime vuoden aikana kalankasvattajilta viestejä vesihomeongelman pahenemisesta. Suomen Kalankasvattajaliitto kartoitti asiaa kasvattajilta. Kyselyn vastauksista ilmeni, että vesihome aiheuttaa suuria tappioita erityisesti siian ja järvilohen viljelyssä. Ongelmia on havaittu myös muilla lajeilla. On myös laitoksia, joilla ei ongelmia vesihomeen kanssa ole.
Aiemmin vesihometta hoidettiin malakiittivihreällä, mutta sen käyttö loppui, kun EU laittoi malakiitin syöpävaarallisten aineiden listalle. Yhtä tehokasta korvaavaa hoitomuotoa ei ole vieläkään löydetty.
Vesihomeeksi kutsutaan makeassa vedessä elävien leväsienten tarttumista ja kasvamista rihmastoksi kalan ihossa tai kiduksissa tai mätimunissa. Vesihomeen leväitiöitä on vedessä kaikkialla.
Laaja tutkimus käyntiin
Sirpa Viljamaa-Dirks Evirasta kertoi, mitä vesihometutkimuksissa Evirassa on saatu selville.
– Vesihometta on tutkittu ympäri maailmaa vuosikymmeniä, mutta vieläkään ei ole yksiselitteistä tietoa, mikä sen aiheuttaa. On viitteitä, että usein kyseessä on ihoa rikkova bakteeritartunta, joka antaa mahdollisuuden myös vesihomeen kasvulle. Eviraan tulee niukasti näytteitä vesihomeesta, joten meillä ei ole kunnon kuvaa vesihomeen yleisyydestä, sanoi Viljamaa-Dirks.
Kalankasvattajaliiton aloitteesta on nyt aloitettu Eviran, Luken, Jyväskylän yliopiston ja Åbo Akademin yhteinen tutkimushanke vesihomeongelmaan tepsivien keinojen löytämiseksi.
– Ensimmäisessä vaiheessa selvitetään ongelman laajuutta. Alustavien selvitysten jälkeen pureudutaan hoitokäytäntöjen eroihin ongelmallisilla ja ongelmattomilla laitoksilla. Tutkittavaa on paljon taudinaiheutuskyvystä hoitotapoihin. Olennaista tutkimuksessa on tietenkin hyvä yhteistyö kalankasvattajien kanssa. Selvitysvaiheen pitäisi olla valmis tämän vuoden kuluessa. Tulosten perusteella mietitään tutkimuksen jatkotoimenpiteet, kertoi Viljamaa-Dirks.
Omavalvontaopas ajan tasalle
Kalankasvattajaliitto toteuttaa emkr-rahoitteisen hankkeen omavalvontaoppaasta ja omavalvontamallista, jonka avulla kalanviljelijä voi laatia laitoksensa omavalvontasuunnitelman. Tavoitteena on, että kalanviljelylaitokset pystyvät edistämään kalanviljelylaitosten bioturvallisuutta ennaltaehkäisevän työn ja seurannan avulla.
Kalaterveyspäivän päätteeksi Mari Virtanen Suomen Kalankasvattajaliitosta kertoi kalanviljelyn omavalvontaopas-hankkeesta. Omavalvonta on tänä päivänä oleellinen osa kalanviljelytoimintaa. Sen tarkoituksena on kasvattajan toimesta kirjallisesti kuvata, millaisin toimenpitein laitoksella hoidetaan elintarvikevalvonnan ja alkutuotannon hygienian vaatimuksia. Omavalvonnassa pitää pystyä näyttämään elintarvikevalvontaa suorittavalle viranomaiselle kaikki tehdyt toimenpiteet omavalvonnan toteutumiseksi.
Asiaan on alettu kiinnittämään huomiota säädösteitse vesieläinten terveyttä koskevassa direktiivissä. Erityisen tärkeäksi on koettu riskien hallinta, jonka seurauksena vesiviljelyn harjoittajalta edellytetään terveyslupaa sekä toimivaa omavalvontaa.
Apua arkirutiinien hallintaan
Vesiviljelijöille on aiemmin laadittu omavalvontaoppaita mutta ne ovat jo vuosikymmenen takaa.
– Asia on korkea aika päivittää. Kalankasvattajaliiton hankkeessa toteutetaan kattava verkko-opas ja malli omavalvonnan kuvauksesta kalanviljelylaitoksella. Valmiin mallin pohjalta kukin kalanviljelijä voi laatia oman laitoksensa omavalvontasuunnitelman. Ohjeistus ja malli tulevat toimimaan apuna vesiviljelijöille laitosten arkirutiinien ja perusasioiden hallinnassa. Opas tullaan julkaisemaan liiton verkkosivuilla suomeksi ja ruotsiksi. Siitä painetaan myös paperiversiot, kertoi Virtanen.
Hankkeet Lohikalojen vesihomeen esiintyminen suomalaisilla kalanviljelylaitoksilla ja esiintymiseen vaikuttavat riskitekijät sekä Kalanviljelyn omavalvontaopas – terve kala, turvallinen elintarvike ovat osittain EMKR-rahoittamia.
