Maaseudun tulevaisuus 3.10.2023 Nikke Kinnunen
Kala-alalla tavoitellaan kovia kasvulukuja mutta epäillään luvituksen pysyvän esteenä.
Ensimmäinen vierailu Kasnäsissä sijaitsevalla Salmonfarmin kalankasvatuslaitoksella oli Janne Sankelolla etupäässä yrityksen toimintaan ja ihmisiin tutustumista.
Kokoomuksen entinen kansanedustaja Sankelo aloitti tämän vuoden elokuussa Suomen Kalankasvattajaliitto ry:n toimitusjohtajana. Uusi tehtävä on tuonut tullessaan paljon vastaavanlaisia vierailuita.
”Alan yrityksillä on tällä hetkellä tavoitteena tuotannon huomattava kasvattaminen. Tavoite on kolminkertaistaa kalan tuotanto 50 miljoonaan kiloon vuoteen 2035 mennessä”, Sankelo kuvailee tunnelmia.
Suomalaiset ovat tutkitusti halunneet lisätä kotimaisen kalan määrää ruokavaliossaan jo vuosien ajan. Siinä mielessä edellytykset tuotannon kasvulle ovat Sankelon mukaan hyvät.
Juuri nyt markkinatilanne voisi olla parempikin.
”Tällä hetkellä Norjasta dumpataan Suomeen halpaa pikkulohta. Kaupoilla on kiusaus ottaa sitä myyntiin. Norjalaisen kalan hinnan odotetaan kuitenkin nousevan, ja suomalainen kirjolohi voi taas kilpailla sen kanssa hinnoilla.”
Valtiovalta on osoittanut tukeaan kala-alalle monen hallituksen ajan. Käynnissä ovat muun muassa Kotimaisen kalan edistämisohjelma ja Manner-Suomen vesiviljelystrategia, joilla pyritään lisäämään kalan syöntiä ja tuotantoa.
Nämä toimet ovat kuitenkin usein jääneet pelkiksi kirjauksiksi.
Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelmassa kalansyöntiä luvataan tukea keventämällä kalankasvatukseen liittyvää luvitusta ja sääntelyä.
Kalankasvattamoille luvitus on ollut toistuva päänvaiva. Uusia lupia ei tahdo saada hakemallakaan. Sankelo kertoo lisäksi tapauksesta, jossa viranomainen on valittanut toisen viranomaisen kalankasvattamolle myöntämästä luvasta.
”Tavoite on kolminkertaistaa kalan tuotanton 50 miljoonaan kiloon.” Janne Sankelo
”Toimialalla ei ole lainkaan ymmärrystä sellaiselle. Asiat pitäisi saada toimimaan niin sanotusti yhden luukun periaatteella.”
Myös Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston myöntämä rahoitus on toistaiseksi Suomessa tauolla.
”Ely-keskukset odottavat maa- ja metsätalousministeriöltä uusia ohjeistuksia EMKVR-rahoituksesta. Saattaa olla, että niiden saaminen menee ensi vuoteen. Tämä rahoitus olisi keskeisen tärkeää laitosten toiminnan kehittämisen kannalta”, Sankelo sanoo.
Sankelon mielestä EU:n vesipuitedirektiivin soveltamisessa tulisi ottaa käyttöön kansalliset joustot kasvatuslaitosten luvituksessa.
Direktiivin mukaan ympäristölupaa ei myönnetä vesistöä kuormittavalle toiminnalle, jos vesistön tila on määritelty hyvää huonommaksi. Itämerellä tilanne on juuri tämä.
Sankelo kuitenkin huomauttaa, että kalankasvatuksen vaikutus Itämeren kokonaiskuormituksessa on yhden prosentin luokkaa.
”Totta kai haluamme, että meren tilaa parannetaan, mutta sitä pitää pääasiassa muiden miettiä. Suomen kalankasvattajat pitävät huolen omasta osastaan. On tietenkin kaikkien etu, että Itämeri voi hyvin”, hän sanoo.
Viennillä on alan kasvunäkymissä oma osansa. Sankelon mukaan kasvatetulle lohikalalle on maailmalla kysyntää. Suomalaisella kirjolohella on hänen mielestään myös valttikortteja Norjan loheen verrattuna.
”Meillä kasvatuskalat ovat terveitä. Suomalainen kasvatettu kirjolohi on myös WWF:n kalaoppaan suosittelemaa, ja kirjolohen ilmastovaikutukset ovat pienempiä kuin lohella.”
”On tietenkin kaikkien etu, että Itämeri voi hyvin.” Janne Sankelo
Maailmapoliittinen myräkkä on kuitenkin riepotellut myös Suomen verkkoaltaita. Esimerkiksi kalanpoikasten vienti Karjalan tasavallan kasvatuslaitoksiin katkesi Ukrainan sotaan.
Valko-Venäjälle suuntautunut kirjolohenvienti loppui sekin nopeasti helmikuun 2022 jälkeen.
Uusia vientikohteita on Sankelon mukaan löytynyt Baltian maista ja Puolasta, mutta kaikkea aiempaa vientiä ei ole onnistuttu korvaamaan.
Näkymä vientiin on Sankelon mukaan kuitenkin kasvava.
Lue koko artikkeli: