Ankeriasmonnistako uusi kotimainen kasvatuskala?

16.3.2018 Yle / Markku Sandell

Melkoinen viiksiniekka saattaa uida suomalaisten ruokapöytiin lähivuosina. Nopeakasvuinen kala ei kilpailisi kirjolohen kanssa.

Lounasbistron listalla on tänään kalaa. Sitähän pitää maistaa. Lautaselle ilmestyy paneroitu kalafilee, salaattia ja perunalohkoja. Kalan maku on mieto. Rapsakka pinta ja mehukas kalanliha luovat mukavan yhdistelmän. – Nyt maistellaan ankeriasmonnia! kertoo kauppias. Seuraava suupala mietityttääkin jo enemmän. Mikä ihmeen ankeriasmonni?

Kalankasvatusta kellarissa
Lämpimistä altaista hönkii kalan tuoksu. Ei ihme, sillä pyöreissä kasvatusaltaissa ui satoja ankeriasmonneja. Turun Biolaakson teollisuuslaitoksen uumenissa on tarpeeksi lämmintä, jotta ankeriasmonnit kasvavat ihanneajassa.

Uusia kasvatuskaloja on etsitty jo pitkään, sillä kirjolohen rinnalle on haluttu saada muitakin lajeja. Kirjolohen, kuten muunkin kalanviljelyn kohdalla kasvatusmäärien lisääminen on pysähtynyt, kun uusia kasvatuslupia ei ole juurikaan myönnetty ja vanhoja on pienennetty. Kirjolohen lisäksi kasvatetaan siikaa ja nieriää, jälkimmäistä tosin enemmän Ruotsin puolella.

Clewer Aquaculturen asiantuntija Pasi Korvonen on innoissaan ankeriasmonnin kasvatuskokeista. Altaissa polskii jo emokaloja, joista saadaan mätiä poikastuotantoon. Kalaa on saatu jo myyntiinkin kuluttajien maisteltavaksi. Ankeriasmonni on hyvin nopeakasvuinen. – Jos me tänään lypsämme emokalaa, niin kuuden kuukauden päästä kasvattettu kala voi olla asiakkaan pöydällä puolitoistakiloisena, vakuuttaa Pasi Korvonen. Meressä kasvatettavalta kirjolohelta menee saman painon saavuttamiseen kaksi vuotta.

Ankeriasmonni on lämpimän veden kala, joten kasvatusaltaiden veden pitää olla 24–28 asteista. Emokaloista on nyt saatu lypsettyä viisi eri poikaskertaa, ja erikokoisia poikasia on kasvamassa parhaillaankin. Kalat viihtyvät hämärässä kylki kyljessä. Ne sukeltavat altaan pohjaan, kun valon määrä kasvaa.

Sisäkasvattamo sopii moneen paikkaan
Clewer valmistaa myös vedenpuhdistuslaitteita, joita käytetään kalankasvatusaltaiden jätevesien käsittelyyn. Pasi Korvosen mukaan yhden kalakilon tuotantoon on tarvittu kasvattamolla vain noin viitisenkymmentä litraa vettä. Niinpä sellaisen sijoittaminen voisi onnistua muuallekin. – Kaikki jätevesi johdetaan kunnalliseen puhdistulaitokseen, missä fosfori ja typpi poistetaan. Ympäristökuormitus jää pieneksi, sanoo Pasi Korvonen.

Pilottilaitoksella on testattu puhdistus- ja muiden laitteistojen toimivuutta ja laskeskeltu investointien suuruutta, jos kalaa tuotettaisiin esimerkiksi 200 000 kiloa vuodessa. – Investointikustannukset menevät silloin yli miljoonan euron. Perkausmäärä olisi tuollaisella laitoksella noin 4 000 kiloa viikossa, arvioi Pasi Korvonen.

Parhaillaan ankeriasmonnin eri jalostusmenetelmiä tutkitaan Kalaneuvos-yhtiön tuotekehityksessä.

Miltä ankeriasmonni maistuu?
Turun kauppahallin kalatiskeillä näkyy paljon tuontikalaa, sillä kotimaista ja varsinkin luonnonkalaa on saatu viime aikoina todella niukasti. Kalaliike S. Wallinin kylmätiskillä on muun muassa ulkomaista kultaotsa-ahventa. Kauppias Jaakko Manelius harmittelee jäätalvea ja toivottaa uudet kalalajit tervetulleiksi. – Luonnonkalatilanne on Suomessa mikä on. Sekä kalat että kalastajat vähenevät. Silloin jostain tarvitsemme jonkun tuotteen. Ankeriasmonni on hyvä avaus, sanoo Jaakko Manelius. Hän pitää ankeriasmonnia hyvänä proteiinin lähteenä – ja vielä kohtalaisen makuisenakin. Ulkomaista kalaa saa nykyään helposti hankittua, ja Maneliuksen mukaan logistiikka toimii. Matkailu on saanut suomalaiset kiinnostumaan uusista ruokakaloista.

Kauppahallin seuraavalla tiskillä, Herkkunuotan valikoimissa, on ankeriasmonnia. Sitä tarjotaan paneroituna myös lounasasiakkaille. Kauppias Johan Hellstenin mukaan uutuuskala on saanut hyvän vastaanoton. Sitä on ostettu uudelleenkin. – Suosittelen kypsentämistä kovassa lämpötilassa: paistaminen tai grillaaminen ja panerointi päälle. Näin saadaan rapea pinta rasvaiseen ja pehmeään kalaan, Johan Hellsten neuvoo.

Ankeriasmonnifileet näyttävät melko punaisilta, ja joissain pilkistää oranssiakin. Väri on herättänyt hieman epäluuloja. – Se on vekkulin värinen. Ei ihan puhtaasti vaalea eikä lohenpunainenkaan vaan siltä väliltä, joten se herättää kysymyksiä ja keskustelua, sanoo Johan Hellsten.

Herkkunuotan bistrossa ankeriasmonnia on tarjottu useampaan otteeseen, ja asiakkaat ovat pyydelleet sitä listalle uudestaan. – Makujen vertaaminen kalojen kohdalla on hankalaa. Ankeriasmonnin rakenne rasvaisena ja pehmeänä, rapeaksi pinnalta paistettuna toimii. Se on miedon- ja hyvänmakuinen kala, arvioi kalakauppias. – En tunne yhtään kalaa, joka ei tarvitsisi pannulla suolaa ja pippuria. Niillä päästään jo aika pitkälle, nauraa Johan Hellsten.

Lue tästä koko juttu