Mika Remes 26.1.2021
Rosita Broström edustaa ahvenanmaalaisia kalanviljelijöitä ja nauttii unelmatyönsä tarjoamista haasteista. Asenteet kalanviljelyyn ovat Ahvenanmaalla muuttuneet myönteisemmäksi. Siihen on Broströmilläkin ollut osansa.
Unelmatyö! Niin, kuvaa Rosita Broström työmaataan Ålands Fiskodlarföreningin toiminnanjohtajana. Se ei tarkoita, että työ olisi helppoa saati leppoisaa. Päinvastoin, Ahvenanmaan kalanviljelyn edunvalvojana Broström saa laittaa itsensä likoon harva se päivä. Välillä hän istuu ympäristöseminaarissa oikaisemassa kalanviljelyyn liittyviä väärinkäsityksiä, välillä keskustelee kipakasti poliitikkojen ja toimittajien kanssa, välillä kirjoittaa lausuntoja kalanviljely-yrityksille. Ja paljon, paljon muuta.
– Tässä työssä ei ole kahta samanlaista päivää, ja siksi nautin siitä. Työ vaihtelee vuodenajan mukaan. Nyt esimerkiksi olen ollut mukana helmikuussa pidettävän ”kirjolohen päivän” suunnittelussa. Se on tarkoitettu tuleville kokeille. Kirjolohen päivässä kokkiopiskelijat oppivat paikallisesti tuotetusta kirjolohesta ja kalanviljelystä Ahvenanmaalla. Uskomme yhdistyksessä, että kokeilla on tärkeä rooli kirjolohen promotoinnissa ja siinä, millainen imago sillä on kuluttajien silmissä, Broström sanoo.
Pohjoismaista yhteistyötä
Ålands Fiskodlarförening on ollut vastuullisena vetäjänä myös kaksivuotisessa SEABASED-pilottiprojektissa, missä selvitetään pienen mittakaavan menetelmää kalastaa piikkikaloja Ahvenanmaan saaristossa. SEABASED päättyy loppukeväällä 2021.
– Olen hankkeessa koordinaattorina eli hoidan sen hallintoa ja tiedotusta, mutta pääsen mukaan myös kenttätyöhän ja kalastamaankin, mistä pidän paljon.
Normaalisti Broström reissaisi ympäri Pohjoismaita seminaareissa ja työpajoissa edustamassa Ahvenanmaan kalanviljelyä sekä vierailisi eri kalankasvatuslaitoksilla, mutta koronan takia matkailu on jäissä.
– Työmatkat ovat olleet avartavia. Erityisen mielenkiintoinen oli takavuosina tehty matka Färsaarille. Siellä on kalankasvatukselle ihanteelliset olosuhteet vuoden ympäri ja yhdessä vuonossa voi kasvaa enemmän kalaa, mitä koko Suomessa kasvatetaan. Ja tietenkin Färsaaren ainutlaatuinen luonto teki vaikutuksen, Broström muistelee.
Maailmalle ja takaisin
Nyt 41-vuotias Rosita Broström on syntynyt Ahvenanmaalla mutta viettänyt kansainvälistä elämää. Biologian opinnot hän suoritti Ruotsissa. Tuolloin myös kalanviljely alkoi kiinnostaa. Norjasta ja Englannista kertyi monen sorttista työkokemusta. Takaisin Ahvenanmaalle toi sattuma.
– Poikaystäväni sattui saamaan Ahvenanmaalta töitä, joten muutimme saarelle. Itse työllistyin erääseen EU-projektiin. Samoihin aikoihin Ålands Fiskodlarförening haki toiminnanjohtajaa. Tein hakemuksen ja minut valittiin. Vuodesta 2008 lähtien olen tehtävää hoitanut enkä ole työhön kyllästynyt. Uusia ja mielenkiintoisia projekteja riittää jatkuvasti, kertoo Broström.
Ålands Fiskodlarförening perustettiin vuonna 1986. Broströmin mielestä koko elinkeino on roimasti muuttunut 35 vuoden aikana. Sen huomaa erityisesti yhdistyksen jäsenmäärässä. Yhdistyksen alkuaikoina Ahvenanmaalla toimi kymmeniä merikasvatusta harjoittavia kalanviljely-yrityksiä. Nyt niitä on jäljellä viisi – mutta kaikki ovat suuria. Kaikki ovat myös Ålands Fiskodlingföreningin jäseniä.
– Jäsenyrityksemme ovat keskenään hyvin erilaisia mutta haasteet ja tavoitteet ovat yhteiset. Yhteistyö toimii hyvin vaikka erilaisia mielipiteitä riittää. Kasvattajamme ovat alansa huippuosaajia, joilla on pitkä kokemus kalanviljelystä, kehuu Broström.
Ålands Fiskodlingförening on Suomen Kalankasvattajaliiton jäsen. Läheistä yhteistyötä tehdään myös Ruotsin ja Tanskan kalankasvatusliittojen kanssa. – Jaamme liittojen kesken tilastoja ja monenlaista tietoa ajankohtaisista asioita. Yhteistyö on tiivistä myös EU-asioiden hoitamisessa. Yhteisiä projekteja on monia, mutta korona tietysti rajoittaa nyt tapaamisia, Broström selvittää.
Uhkakuvat lieventyneet
Kalanviljelyn ympäristövaikutukset ovat läsnä Broströmin työssä koko ajan. Sen tiimoilta hän saa murtaa urakalla vanhoja myyttejä ja ennakkoluuloja. Ahvenanmaalla on erinomaiset luonnonolosuhteet kasvattaa kalaa, mutta elinkeinon vastustus on ollut sitkeää.
Broström muistaa, kuinka 2000-luvun lopulla eräät paikalliset poliitikot vaativat, että kalanviljelyn on vähennettävä 80 prosenttia sekä fosfori- että typpikuormitusta. Siihen ei toimivia keinoja olisi ollut, ja vaatimus olisi tarkoittanut koko elinkeinon tuhoutumista Ahvenanmaalla.
Uhkakuva ei onneksi toteutunut. Sittemmin poliittinen ilmapiiri on tullut elinkeinolle myönteisemmäksi, mutta tiukkana pysynyt ympäristölinja näkyy siinä, ettei suurempia kasvatuslupia merelle ole ollut Ahvenanmaalla mahdollista saada millään perusteilla.
– Määrätietoinen valistus on kuitenkin tuottanut tuloksia. Moni ahvenanmaalainen on luopunut vanhoista käsityksistään huomattuaan elinkeinon edistymisen. Tänä päivänä osataan myös arvostaa paikallisesti tuotettua kalaa lähiruokana.
Ravinteita pois kompensoimalla
Tehokas keino vähentää kalankasvatuksen aiheuttamaa kuormitusta Ahvenanmaallakin on ollut rehujen ja ruokinnan kehittäminen. Nykyiset rehut ovat tehokkaita ja vähän kuormittavia, joten sillä saralla ei enää suurta kehitystä saada aikaiseksi. Sen sijaan Ahvenanmaalla keskustellaan kuormitusta kompensoivista toimenpiteistä.
– Itämerirehu mahdollistaa ravinteiden kierrättämisen meressä. Hoitokalastuksella, kosteikkojen rakentamisella ja simpukanviljelyllä on mahdollista edelleen vähentää kalanviljelyn kuormitusta meressä. Näihin tavoitteisiin liittyy myös SEABASED-projektimme. Seuraamme myös, mitä Norjassa saadaan puolisuljettujen verkkokassien kehittämisessä, mutta siitä on vielä pitkä matka taloudellisesti kannattaviin ja meidän olosuhteisiin sopiviin ratkaisuihin, sanoo Broström.
Eckeröhön rakennettu Fifaxin suuri kiertovesilaitos on herättänyt paljon keskustelua Ahvenanmaalla. Broström haluaa laittaa kovimmille kiertovesi-intoilijoille jäitä hattuun.
– Kertovesitekniikka ei ole vielä taloudellisesti kannattavaa yrityksille, ei Fifaxillekaan. En näe, että kiertovesitekniikka on Ahvenanmaalla vaihtoehto meressä tapahtuvalle perinteiselle kalanviljelylle mutta kiinnostava lisä se tarjontaan on, pohtii Broström.
Voimaa bodyfitnessista
Ålands Fiskodlarföreningin jäsenyrityksen ei tarvitse pelätä, että Broström lyyhistyy työtaakkansa alla. Hartiat nimittäin ovat vahvat. Broström harrastaa bodyfitnessia, missä kilpaillaan niin fyysisestä ulkomuodosta kuin toiminnallisuudesta, ja käy 3-6 kertaa viikossa kuntosalilla. Aluksi kehonrakennus oli hänelle keino kohentaa kuntoa, mutta kun lihakset kehittyvät hyvin, hän löysi bodyfitnessin ilot. – Miehenikin harrastaa kehonrakennusta ja yllytti minua osallistumaan vuonna 2016 bodyfitnessin Suomen mestaruuskisoihin. Palasin kisoista hopeamitalin kanssa. Minulle bodyfitness on elämäntapa, joka pitää elämän perusasiat kunnossa. Ja saa bodyfitnessissakin välillä herkutella ihan tavalliseen tapaan, Broström muistuttaa.
