Emokalastojen ylläpitoon haetaan uutta toimintamallia

Valtion vesiviljelyn resurssien käyttöä tehostetaan

Kansallisen vesiviljelystrategian tavoitteiden mukaan Luke turvaa valtion vesiviljelyn jatkumisen tulevaisuudessa keskittämällä toiminnot viiteen, eli Enonkosken, Laukaan, Taivalkosken, Keminmaan ja Inarin, toimipaikkaan.

Luke on luopunut Kuusamon viljelylaitoksesta ja Tervon laitoksen sulkeminen toteutuu tänä vuonna.

Kalageenivaraohjelma tukeutuu Luken viljelylaitoksiin, mutta uusien emoparvien perustaminen saattaa olla vaikeaa, vaikka niille tulevaisuudessa olisikin tarvetta.

Johtava asiantuntija Petri Heinimaa sanoo, että tavoitteena on jatkossa tehdä enemmän yhteistyötä yritysten kanssa.

”Keskusteluissa on sivuttu toiminnan siirtämistä yksityisille. Tervon laitoksen kohdalla siinä ei onnistuttu. Yritykset arvostavat sitä, että saavat materiaalia valtion laitoksista. Yrityksille emokalasto ei olisi kovin kannattava osa viljelyä. Miten valtio turvaa emokalastot, sitä pohditaan lähivuosina.”

”Luken emokalastot ovat kalanhoitovelvoitteiden selkäranka. Kaikki mäti tulee meille joko Luken emokalastoista tai luonnosta pyydetyistä emoista. Kuhan mäti on ainut, mikä tulee yksityissektorilta. Luken rooli geneettisen monimuotoisuuden säilyttämisessä on yksi tärkeimpiä asioita myös velvoitehoidon kannalta”, sanoo tuotantojohtaja Mika Pylväs Voimalohi Oy:stä.

Voimalohesta todetaan, että emokalastojen ylläpito yrityksessä vaatisi isoja investointeja ja uudenlaista toimintamallia.

”Uusien emokalastojen perustamiseen menee vähintään 8 vuotta”, Pylväs laskee.

Luken kalanviljelylaitokset ylläpitävät noin 60 kalakantaa. Emoyksilöitä on yli 50 000.

Erityisen kova kysyntä on lohien, meri- ja järvitaimenen, vaellus- ja planktonsiian sekä harjuksen mädistä. Vähemmän kysyttyjä ovat paikalliset, uhanalaiset kannat, joita saa istuttaa vain tietyille alueille.

Luonnonvarakeskus 21.5.2018

Teksti: Marjatta Sihvonen

Emokalastojen ylläpitoon haetaan uutta toimintamallia