Tämä artikkeli on jatkoa edelliseen blogikirjoitukseeni Lupaharkinta ja valvonta pidettävä erillään.

Pietarsaarelaisen Ekofish Ab:n tapaus on yksi valitettava esimerkki hakijan, lupaharkinnan ja valvontaviranomaisen näkemysten eroavaisuuksista sekä mitä se käytännössä voi pahimmillaan tarkoittaa. Yritys käynnisti toimet kalankasvatusluvan saamiseksi keväällä 2018. Edelleenkään sillä ei ole lainvoimaista päätöstä asiassa. (Edit 5.5.2023: Viiden vuoden päästä asian käynnistämisestä hakijalla on viimeinkin lainvoimainen lupapäätös)

Syyskuussa 2018 ELY-keskus päätti, että hankkeeseen ei ole tarpeen soveltaa YVA-lain mukaista arviointimenettelyä. Päätöksessään ELY-keskus mm. totesi, että kokonaisuutena arvioiden hanke ei aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Ympäristö- ja vesitalouslupa annettiin AVI:n päätöksellä huhtikuussa 2020. Lupaa rajoitettiin reilulla neljänneksellä haetusta määrästä, vaikka hankkeen sijainti on avomerellä sijainninohjaussuunnitelmassa kalankasvatukseen erinomaisesti soveltuvalla alueella. Sekä hakija että useat luvan vastustajat ja myös ELY-keskus valittivat päätöksestä.

Toimivaltainen hallintotuomioistuin eli Vaasan hallinto-oikeus antoi päätöksensä maaliskuussa 2022. Se kumosi AVI:n tekemän rajoituksen ja myönsi luvan haetun suuruisena. Se määräsi luvan astuvan voimaan hakijan suunnitelman mukaisesti vaiheittain ja täsmensi muutenkin lupamääräyksiä.

Perusteluissaan hallinto-oikeus mm. totesi, että hyvistä laimenemisolosuhteista ja päästöjen pienestä osuudesta muusta merialueeseen kohdistuvasta kuormituksesta johtuen hankkeen päästöjen vaikutukset ovat vähäiset, eikä niitä voida erottaa muusta kuormituksesta aiheutuvista vaikutuksista. Hakemuksessa esitetyn laajuinen toiminta ei hallinto-oikeuden mukaan myöskään vaaranna avomerialueen hyvän tilan tavoitteen toteutumista sijaintipaikan olosuhteissa.

Hallinto-oikeus totesi lisäksi, että ainoastaan pienessä osassa vesimuodostumaa tai muodostuman reunaosissa ilmeneviä vähäisiä vedenlaatuvaikutuksia ei voida pitää muodostuman tilaa heikentävänä tekijänä varsinkaan silloin, kun kyseisen osan tila säilyy paremmassa tai vähintään samassa tilassa kuin miksi se on luokiteltu.

ELY-keskus jätti kuitenkin huhtikuussa hallintotuomioistuimen päätöksestä valituslupahakemuksen Korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Valituksessaan ELY-keskus vaatii tuomioistuimen salliman kasvatusmäärän alentamista sekä lupamääräysten tarkentamista.

KHO:n valituslupaharkinta kestää yleensä noin puoli vuotta. Jos KHO myöntää valitusluvan, lopullista päätöstä joudutaan yleensä odottamaan noin vuoden verran.

Edit 5.5.2023: Tämä case sai tänään päätöksensä, kun Korkein hallinto-oikeus ei myöntänyt asiassa valituslupaa. Näin siis viiden vuoden päästä asian käynnistämisestä hakijalla on viimeinkin lainvoimainen lupapäätös. Kiitos kun olette jaksaneet taistella tuulimyllyjä vastaan!

Tämä tarina kertoo myös karua kieltään siitä, miksi norjalainen kasvatettu lohi jatkaa meilläkin yhä edelleen voittokulkuaan. Sen tuontiin kun ei vaadita lupia. Jokohan vihdoinkin myös hallinnossa olisi aika kääntää uusi sivu kotimaisen kalan lisäämiseen ja ryhtyä rajoittajasta mahdollistajaksi.

– – – – – – – – –

Edellä oleva selostus on tietenkin erittäin typistetty kuvaus siitä mitä asiassa on vuosien aikana tapahtunut. Pelkästään Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä on sata sivua. Juristin silmin päätös on seikkaperäisesti perusteltu. Voisin toki kirjoittaa asiasta paljon – vaikkapa ajatuksiani siitä, kuinka toisen ELY-keskuksen virassa oleva henkilö sivutoimiluvan nojalla kirjoitti tässä asiassa lausunnon, johon luvan vastustajat sitten vetosivat – mutta se ei ole nyt pääpointti.

Lopputulos on joka tapauksessa se, että joko KHO ei myönnä valituslupaa ja hallinto-oikeuden päätös jää pysyväksi, taikka sitten KHO tutkii asian ja tekee lopullisen päätöksen. Niin taikka näin, valvontaviranomainen on saanut varmasti lausua asiassa aivan kaiken haluamansa jopa moneen kertaan.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on haastaa lukijaa miettimään mm. seuraavia asioita.

• Jos kalankasvatusta ei voida lisätä edes sijainninohjaussuunnitelmassa erinomaiseksi tunnistetuille alueille, niin mihin sitä voidaan lisätä? Mitä merkitystä sijainninohjaussuunnitelmalla ylipäätään on? Mistä löydetään alueet, joissa nykyinen kasvatusmäärä voidaan kolminkertaistaa, kuten maamme hallitus on periaatepäätöksissään tänä ja viime vuonna päättänyt?

• Mihin on jäänyt kalankasvatuksen edistämistä koskevissa ohjelmissa ja strategioissa tavoiteltu kilpailukykyinen ja kannustava toimintaympäristö? Mikä on valvontaviranomaisen logiikka, kun avomerelläkin kasvatusmäärä halutaan painaa alle kannattavuusrajan? Mihin on jäänyt niin ikään ohjelmissa ja strategioissa peräänkuulutettu elinkeinopolitiikan nostaminen ympäristöpolitiikan rinnalle?

• Missä on halu lisätä ekologista ja vastuullista ruokatuotantoa? Missä on halu lisätä kalan suorastaan surkeaa omavaraisuutta? Missä on halu lisätä huoltovarmuutta ja ruokaturvaa, johon sekä ympäristöministeriö että maa- ja metsätalousministeriö kannanotossaan 31.5.2022 viittasivat? Miksi kalatalous ei ole ruokapolitiikan keskiössä?

• Missä on halu lisätä terveellisempää ruokavaliota ja pienentää ruoan ympäristökuormitusta? Missä on halu luoda työpaikkoja ja yhteiskunnalle verotuloja sekä edes vähän parantaa kalan kauppataseen valtavaa vajausta?

• Miksi kalankasvatuksen yhden prosentin luokkaa oleva laskennallinen vesistökuormitus saa suurimman huomion, vaikka samaan aikaan muualta tulee 99-kertainen kuormitus? Miksi WWF:n vihreällä valolla jo vuosia ollut kotimainen kalankasvatus halutaan yhä nähdä punaisena?

• Entä miten ihmeessä ympäristöministeriön lakihankkeessa voidaan katsoa, että valvontaviranomaisen rooli ei olisi lupaprosessissa nykyisellään riittävä? Missä on hakijan oikeusturva?

Voisin jatkaa kysymysten listaa pitkään, mutta se on tietysti turhaa. Minulta ei löydy vastauksia edes näihin kysymyksiin. Sen kuitenkin tiedän, että vastaukseksi ei todellakaan riitä valituslupahakemuksessa ELY-keskuksen valitusoikeuden perusteeksi mainittu yleinen etu. Edellä olevat kysymykset osoittavat yleisen edun vaativan ihan jotain muuta.

Olen äärettömän pahoillani yrittäjien puolesta, jotka joutuvat hyppäämään tällaiseen hullunmyllyyn. Heidän on oltava valmiina maksamaan vuosia kestävästä ja lopputulokseltaan epävarmasta lupaprosessista jopa yli satatuhatta euroa. Tämän lisäksi he ovat valmiita investoimaan valtavia summia tuottaakseen meille suomalaisille puhdasta ja turvallista lähiruokaa, sikäli kuin lupa siihen kaiken vääntämisen jälkeen heltiää. Lämmin kiitos kun jaksatte!

Onneksi meillä on Suomessa sellaisiakin ELY-keskuksia, joissa ajatellaan asioista toisin. Kiitos myös teille!