Tieteellinen näyttö ja ihmisten yleinen tietoisuus siitä, että kalat ovat kipua ja tuntemuksia aistivia eläimiä, on jatkuvasti lisääntymässä. Tämä aiheuttaa tiettyjä moraalisia velvoitteita kalojen hyvinvoinnin suojelemiselle. Pääsääntöisesti hyvinvointinäkökohdat otetaan kalanviljelyssä hyvin huomioon, mutta EU-komission vuonna 2018 julkaiseman raportin mukaan hyvinvoinnin ylläpitämisessä kalojen lopettamisen yhteydessä on kehitettävää.

Eettiset vaatimukset ruuantuotannolle, kala mukaan lukien, ovat lisääntyneet. Kuluttaja vaatii eettisesti ja eläinten hyvinvointi huomioon ottaen tuotettuja elintarvikkeita. Vesiviljely lisääntyy maailmanlaajuisesti ja ylittää jo tuotantomääriltään kalastuksen. Kalojen hyvinvointi on tärkeä kysymys kalanviljelyssä ja keskeistä monien päätösten kannalta, joita kasvattajat tekevät päivittäisten tuotantokäytäntöjensä ja pitkäaikaisen tuotantosuunnittelunsa yhteydessä. Kalojen hyvinvointi on myös tärkeä aihe kansalaisjärjestöille, eläinten hyvinvointia edistäville organisaatioille, poliittisille päättäjille ja kuluttajille. Kalanviljely edellyttää eettisen vastuun kantamista kalojen hyvinvoinnista, kaloista on huolehdittava asianmukaisin ennakoivin ja mahdollistavin toimenpitein.

Kalanviljelijöille vastuullisuus on hyvin arkinen asia ja Suomessa kasvatettavat kalat voivat hyvin. Kalanviljelijät huolehtivat toimenpiteistä, joilla vastataan kalojen hyvinvointia koskeviin huolenaiheisiin ja pyritään pitämään niiden hyvinvointiin kohdistuvat uhat mahdollisimman vähäisinä.

Eläinten teurastusta Euroopan unionissa säännellään voimassa olevassa lainsäädännöllä. Vaikka eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1099/2009 sisältää erityiset vaatimukset elintarviketuotantoa varten kasvatettavien maaeläinten teurastusta varten, useimmat suositukset eivät koske kaloja. Asetuksessa mainitaan, että tämä johtuu fysiologisista ja teurastusolosuhteisiin liittyvistä eroista sekä siitä, että kalojen tainnutusprosessia ei tunneta yhtä hyvin. Asetuksessa kuitenkin todetaan, että keskeistä periaatetta voidaan soveltaa myös kaloihin, eli ”eläimiä tulee varjella vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä lopetuksen ja siihen liittyvien toimien aikana” (3 artiklan 1 kohta).

Tämän vuoksi jäsenvaltioille on säädetty oikeudellinen vaatimus, jonka mukaisesti niiden on suoritettava toimia lopetettavien kalojen kärsimyksen välttämiseksi tai ainakin sen minimoimiseksi. Kalat tulisi siis teurastaa inhimillisin menetelmin aina, kun tämä on mahdollista. Kalojen on oltava tajuttomia verenlaskun aikana ja pysyä tajuttomina kuolemaan saakka. Tarkoituksena on estää kaloja tuntemasta kipua ja pelkoa verenlaskun ja kuoleman aikana.

Euroopan komissio julkaisi vuonna 2017 selvitysraportin, johon on kerätty tietoa eläinten hyvinvointia edistävistä Euroopan vesiviljelyalan nykyisistä käytännöistä erityisesti viljelykalojen teurastuksen osalta. Selvitysraportin tuloksista käy ilmi, että koko toimialalla parannetaan kalojen hyvinvointia jatkuvasti. Osoituksena tästä on entistä humaanimpien menetelmien, kuten sähkötainnutuksen, lisääntynyt käyttö, asteittainen luopuminen muista menetelmistä, kuten hiilidioksiditainnutuksesta, ja yksityisten standardien hyväksyminen. Komissio katsoo, että saatujen tietojen perusteella ei tässä vaiheessa ole aiheellista ehdottaa kalojen suojelua lopetuksen yhteydessä koskevia erityisvaatimuksia, kun otetaan huomioon, että asetuksen tavoitteet voidaan yhtä hyvin saavuttaa vapaaehtoisin toimenpitein, mistä ovat osoituksena toimialalla viime vuosina toteutetut parannukset. On myös tärkeää huomata, että kyseessä on muihin perinteisiin eläintuotantojärjestelmiin verrattuna melko uusi ja hyvin monimuotoinen ala ja hyvinvoinnin parantamiseen käytettävä teknologia kehittyy kaiken aikaa.

Maailman eläintautijärjestö (OIE) on antanut ohjeet, jotka koskevat ihmisravinnoksi viljeltyjen kalojen tainnutukseen ja lopettamiseen liittyviä hyvinvointinäkökohtia. Myös Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on julkaissut useita lausuntoja tärkeimpien Euroopan unionissa viljeltävien kalalajien tainnutukseen ja lopetukseen käytettävien pääasiallisten menetelmien hyvinvointinäkökohdista. Haasteista eniten huomiota pitää kiinnittää seuraaviin asioihin:

  • käsittely tai käsittelyyn liittyvät menettelyt (esim. pitäminen tihennetyissä parvissa, kalojen pumppaaminen, ilmassapitoaika)
  • veden laatu kasvatusaltaassa
  • tainnutus- ja lopetusmenetelmät.

OIE suosittelee sähköisten tai mekaanisten (esim. lyöntitainnutus) menetelmien käyttöä viljelykalojen lopetukseen. Muut menetelmät, kuten elävänä jäähdyttäminen CO2:n avulla, hiilidioksiditainnutus, jäävedessä jäähdyttäminen, jota seuraa sähkötainnutus, ja tukehduttaminen jäähän eivät täytä OIE:n standardeja.

Teurastusta edeltävät toimenpiteet ja niiden vaikutukset kalan hyvinvointiin ja laatuun sekä säilyvyyteen

Hyvinvointia teurastuksen yhteydessä ei voida erottaa teurastukseen johtavia vaiheita koskevista hyvinvointivaatimuksista. Se, mitä kaloille tapahtuu tuotantoaltaan ja tainnutuksen välillä on myös tärkeää sekä kalojen hyvinvoinnin että tuotteiden laadun kannalta. Tähän sisältyvät vaatimukset teurastusta edeltävien ja kuljetukseen liittyvien paastoaikojen sekä käsittelyn ja kuljetusten pitämisestä mahdollisimman vähäisinä. Käsittelyjärjestelmiä voi olla tarpeen mukauttaa siten, että ne sopivat tehokkaiden tainnutusjärjestelmien yhteyteen.

Tyypilliset teurastusta edeltävät toimenpiteet, kuten kalojen paastottaminen, kuljettaminen, liikkumisen rajoittaminen esimerkiksi nuotan avulla, nosto tainnutukseen sekä tainnutus ja verestys aiheuttavat väistämättä jonkin verran stressiä kaloille.

Paastottaminen

Kaloja tulisi paastottaa ennen teurastusta, sillä kun ruoansulatuskanavassa on ruokaa, siellä on myös bakteereja, jotka tuottavat ruoansulatukseen tarvittavia entsyymejä, jotka heikentävät kalan laatua. Tyhjä suoli myös parantaa hygieniaa käsittelylinjalla. Suolen tyhjentymiseksi tarvittavan paastojakson kesto on riippuvainen kalalajista ja lämpötilasta, mutta on tyypillisesti noin 1-5 vuorokautta. Tutkimuksissa on todettu, että edes kahden viikon paastolla ei ollut negatiivisia vaikutuksia kalojen hyvinvointiin. Paastoaminen voi olla kaloille myös luontaista käyttäytymistä riippuen veden lämpötilasta, vuodenajasta (talvehtiminen) ja kalan iästä. Kaloja pidetään paastolla myös ennen käsittelyjä, kuten kuljetuksia, siirtoja ja lajittelua.

Kuljettaminen teurastuspaikalle

Toisinaan teurastuspaikka ei sijaitse kasvatuspaikan välittömässä läheisyydessä ja kalat on kuljetettava elävänä teurastuspaikalle. Teurastuspaikalla olevan säilytystilan on oltava asianmukainen ja vedenlaadun riittävä. Kaloja voidaan pitää säilytyspaikassa muutamista tunneista muutamiin päiviin ennen teurastusta. Säilytysaikana kaloilla on mahdollisuus palautua kuljetuksen aiheuttamasta stressistä ennen teurastusta. Sekä kuljetus- että säilytysaltaan vedenlaatu, erityisesti lämpötila, happi, ammoniakki, hiilidioksidi ja pH ovat kalojen hyvinvoinnin kannalta olennaisessa asemassa.

Kalojen nosto/siirto

Kalojen nostoon ja siirtoon on erilaisia menetelmiä riippuen kalojen koosta. Haavilla tehtävissä siirroissa on pidettävä huoli, että haaviin ei oteta liikaa kalaa kerralla ja siihen, että kalat eivät ole tarpeettoman kauan pois vedestä. Pumppuja käytettäessä on huolehdittava siitä, että kuljetusjärjestelmä (putket, letkut, vedenpoistoseulat ja pudotukset) altaasta toiseen on hyvin suunniteltu. Putkensisäisiä laippoja, teräviä käännöksiä ja kulmia ja liian korkeita pumppausnopeuksia on vältettävä. Siirtojen jälkeen on tarkastettava, että kaloissa ei ole tuoreita siirrosta aiheutuneita ruhjeita. Siirtojen on tapahduttava siten, että kalat eivät ole pois vedestä yli kymmentä sekuntia.

Sopivan pumppausnopeuden tulisi ohjata kalat sujuvasti putken läpi. Jos pumppausnopeus on liian alhainen, kalat saattavat kääntyä putkessa ja pyrkiä uimaan väärään suuntaan tai pysyä paikallaan putkessa. Liian suuri pumppausnopeus voi aiheuttaa yhteentörmäyksiä ja suomujen irtoamista. Pumppausnopeuden tulisi olla suurempi kuin kalojen kriittinen uintinopeus, jotta estetään se, että kalat jäävät paikoilleen putkeen ja uupuvat.

Liikkumisen rajoittaminen (nuottaus ym.)

Liikkumisen rajoittaminen on olennainen käsittelytoimenpide kaikissa kalan tuotannon vaiheissa. Toimenpide suoritetaan lähes aina teurastuksen lisäksi myös muiden käsittelyjen, kuten siirtojen, lajitteluiden ja esimerkiksi rokotuksen yhteydessä. Liian tiheäksi parveksi ahdistamisen (> 200 kg/m3) on todettu aiheuttavan huomattavaa kasvua lohen veren stressihormonipitoisuuksissa.

Toimenpiteen kestolla, rajoittamisen asteella, nopeudella, toimenpiteen toistuvuudella ja vedenlaadulla voi olla suoria vaikutuksia kalan stressitasoihin. Toimenpiteen kesto tulisi pitää mahdollisimman lyhyenä. On olemassa useita eri tekniikoita, joilla tämä toimenpide voidaan kohdistaa vain niihin kaloihin, jotka aiotaan lähitulevaisuudessa teurastaa. Näitä tekniikoita ovat mm. rehun avulla houkuttelu ja haaviminen, nuottaaminen, aitaaminen tai altaan/kasvatusuoman vedenpinnan lasku tai tyhjentäminen. Toimenpiteen aikana on syytä tarkkailla veden happipitoisuutta, kaloilla ei esiinny ylimääräistä uintia eikä pakoreaktioita, eivätkä kalat altistu ilmalle yli kymmeneksi sekunniksi.

Tainnutus

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) vuonna 2009 julkaisemassa raportissa todettiin, että monet käytössä olevat tainnutusmenetelmät ja -laitteet eivät täyttäneet Maailman eläintautijärjestö OIE:n asettamia kansainvälisiä standardeja. EFSA suosittelee mekaanisten tai sähköisten tainnutusmenetelmien käyttöä ja kehottaa välttämään muita tainnutusmenetelmiä, kuten hiilidioksiditainnutusta, mikäli muita menetelmiä on käytettävissä. Eri tainnutusmenetelmien vaikutuksista kalan hyvinvointiin ei kuitenkaan ole yksiselitteistä tutkimustietoa.

Lyöntitainnutuskoneet lyhyesti

Kaikki mekaaniset tainnutuskoneet toimivat samalla periaatteella. Nopea isku päälaelle aiheuttaa aivojen liikkumisen kallon sisällä, mistä seuraa kudosvaurioita ja verenvuotoa aivoihin, sekä tajunnan menetys. Koneet on suunniteltu siten, että kalan päällä on hieman tilaa liikkua koneessa, mikä takaa nopean aivojen liikahtamisen ja tehokkaan taintumisen. Isku ei läpäise kalloa. Kaikissa koneissa hyödynnetään paineilmaa iskun aikaansaamiseksi.

Lyöntitainnutuskoneet ovat joko käsisyöttöisiä tai nykyään useimmiten automatiikkaa hyödyntäviä malleja, joista kala menee läpi. Käsisyöttöiset koneet vaativat työntekijän, joka ohjaa kalan tainnutuskoneeseen lyöntiä varten ja tainnutuksen jälkeen siirtää kalan eteenpäin verestykseen. Useita tainnutuskonemalleja on kaupallisesti saatavilla, mutta ne eivät sovellu alle 1 kg painoisten kirjolohien tainnuttamiseen. Suurimmat haasteet lyöntitainnutuskoneissa liittyvät kalojen syöttämiseen koneeseen ja iskun osumiseen oikeaan kohtaan kalloa.

  • Jos isku on liian heikko tai osuu väärään kohtaan kalaa, kala ei välttämättä menetä tajuntaansa tai se voi toipua, jos siitä ei lasketa verta nopeasti.
  • Kone, jolla isku annetaan, on säädettävä kalan koon mukaan. Kalat, jotka ovat liian suuria, sukukypsiä tai liian pieniä, on lajiteltava käsin.
  • Käyttäjän täytyy varmistaa, että kalat menevät koneeseen yksitellen ja oikein päin
  • Järjestelmät, joihin kalat voivat uida, edellyttävät, että kalat ovat hyvässä kunnossa eivätkä uuvuksissa. Tällä menetelmällä voidaan saavuttaa hyvin pitkä kangistumista edeltävä aika, jos kaloja kohdellaan varoen.

Sähkötainnutuskoneet lyhyesti

Tehokas sähkötainnutus riippuu pääasiassa sähkökentän voimakkuudesta. On olemassa useita erilaisia sähkötainnuttimia, joissa käytetään erilaisia jännitteitä, taajuuksia, vaihto-/tasavirtaa ja joissa kalat altistuvat sähkökentälle eri pituisia aikoja. Joitakin sähkötainnuttimia on kaupallisesti saatavilla ja useat kalanviljelijät ovat rakentaneet ja kehittäneet omia tainnuttimiaan, joilla saavuttavat hyvän fileen laadun. Turvallisuussyistä useimmat järjestelmät toimivat alhaisilla jännitteillä, kuten 24 tai 50 V.

Useimmiten sähkötainnuttimet toimivat siten, että kala tainnutetaan sen ollessa vedessä. Tyypillisesti tällöin tainnutusastian vastakkaisiin kylkiin, tai pohjaan ja kanteen, on asennettu elektrodit. Astia täytetään vedellä ja kalat siirretään astiaan ennen sähkövirran kytkemistä. Kannen käyttäminen takaa sen, että kalan pää on tainnutuksen aikana pinnan alla. Elektrodien välillä kulkee virta, joka käyttää vettä ja kaloja johtimina. Tiettyjen parametrien täyttyessä kalat taintuvat välittömästi. Kun virta katkaistaan, kalat otetaan pois vedestä. Puoliautomaattisia jatkuvan syötön sähkötainnuttimia, missä kalat pumpataan sähköistetyn putken läpi, on myös kehitetty. Nämä sijoitetaan usein tainnutuspaikan ja käsittelylinjan välille, ja kalat saapuvat käsittelylinjalle taintuneena tai kuolleena.

Järjestelmissä, joissa kaloja käsitellään, kun ne on nostettu pois vedestä, käyttäjän tulisi varmistaa, että kalat menevät tainnuttimeen pää edellä. Kalojen pitäminen pois vedestä ennen lopettamista täytyy pitää mahdollisimman lyhyenä. Sähkövirran on oltava riittävän voimakas, jotta aiottu tainnutusvaikutus saadaan aikaan heti. Tehokas tainnutus ei riipu vain jännitteestä ja virrasta, vaan myös muista parametreista, kuten taajuudesta (Hz). Lihasten stimulointi sähköllä lyhentää kangistumista edeltävää aikaa.

Sähkötainnutus on periaatteessa väliaikaista ja kala voi mahdollisesti tulla tajuihinsa sekunneissa tai minuuteissa. Tämän vuoksi on tärkeää, että kalasta lasketaan veri asianmukaisesti nopeasti tainnutuksesta.

Järjestelmät, joissa sähkö kulkee myös kalan sydämen läpi, voi aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä ja sydänpysähdyksen. Sähkötainnutus voidaan myös yhdistää iskuun sen varmistamiseksi, että tainnutuksen kesto on riittävän pitkä.

Tainnutus hiilidioksidilla

Tyypillisesti hiilidioksiditainnutus suoritetaan laittamalla kalat vesialtaaseen, johon kuplitetaan jatkuvasti hiilidioksidia esimerkiksi happikiven tai -letkun avulla. Kaloja pidetään hiilidioksidilla kyllästetyssä vedessä kunnes niiden liike loppuu, minkä jälkeen kalat verestetään. Hiilidioksiditainnutuksen suosio perustuu siihen, että se on helppo ja yksinkertainen, sekä investointi- ja työvoimakustannuksiltaan alhainen menetelmä kalojen tainnuttamiseen.

Useissa tutkimuksissa on havaittu hiilidioksidilla tainnutetuissa kaloissa nopeampaa lihaksen happamoitumista, kuolinjäykkyyden syntymistä ja heikompaa vedensidontakykyä verrattuna mekaanisesti tainnutettuihin kaloihin. Kaikki nämä negatiiviset vaikutukset yhdistetään ennen kuolemaa tapahtuviin voimakkaisiin pakoreaktiohin ja kohonneeseen stressiin. Myös muiden kaasujen, kuten typpikaasun käyttöä on tutkittu, mutta toistaiseksi suositeltavaa kaasutainnutusmenetelmää ei ole löydetty.

Hiilidioksiditainnutuksen aiheuttaman stressin vähentämistä on tutkittu yhdistämällä elävänä jäähdyttäminen lievempään hiilidioksidiannokseen, minkä katsottiin olevan kalojen hyvinvoinnin kannalta perinteistä hiilidioksiditainnutusta parempi vaihtoehto. Vaikka alennettu lämpötila lieventääkin kalojen reaktiota hiilidioksidiin, katsotaan tämän joidenkin tutkimusten mukaan johtuvan kylmäkangistumisesta. Lisäksi jäähdyttämisen katsotaan pidentävän taintumisaikaa ja siten lisäävän riskiä sille, että kala verestetään riittämättömästi taintuneena.

Verestys

Verestys tapahtuu välittömästi tainnutuksen jälkeen. Kalojen on oltava tajuttomia verenlaskun aikana ja pysyä tajuttomina kuolemaan saakka. Tarkoituksena on estää kaloja tuntemasta kipua ja pelkoa verenlaskun ja kuoleman aikana. Verestys tapahtuu katkaisemalla kiduskaaret tai kurkkukannas (aortta) ja palauttamalla kala veteen 10-15 minuutiksi. Huonon verestymisen takia syntyneet verijäämät ja -läikät kalan lihassa ovat pääasiassa esteettinen ongelma. Viilentämisen on todettu hidastavan veren hyytymistä, millä on positiivinen vaikutus verestymiseen.

Lopuksi

Suomalaiset kalanviljelylaitokset ovat verrattain monimuotoisia ja parhaimman mahdollisen tainnutusjärjestelmän suunnittelussa tulisi aina ottaa huomioon laitoskohtaiset toiminnalliset vaatimukset ja tainnutusjärjestelmän soveltuvuus laitoksen käytäntöihin. Esimerkiksi veden sähkönjohtokyky vaikuttaa sähkötainnuttimen tainnutustulokseen ja Suomessa on paljon sähkönjohtokyvyltään erilaisia vesiä, joissa kalanviljelylaitokset sijaitsevat. Koska Suomessa toimivat kalanviljelylaitokset ovat hyvin vaihtelevan kokoisia, päivittäiset perkuumäärät vaihtelevat paljon vuodenajan ja vuorokausien sisällä, on tarvetta löytää kustannustehokas ja eettiset kriteerit täyttävä tainnutusmenetelmä. Viime vuosina saavutetut edistysaskeleet ja kaupallisten järjestelmien nopeasti lisääntyvä saatavuus luovat kuitenkin myönteisiä näkymiä teurastettavien kalojen hyvinvoinnin kannalta.

Tainnutuksen suhteen tutkimusta ja kehitystyötä on silti vielä paljon tehtävänä. Kaupallisilta markkinoilta löytyy EFSA:n suositukset täyttäviä tainnutuslaitteita, mutta erilaisten ja eri kokoluokkien tainnutuslaitteiden toimivuutta pitäisi kokeilla ja tutkia käytännön olosuhteissa yhteistyössä kalanviljelijöiden kanssa. Myöskään siian tainnutuksesta ei löytynyt tutkimustietoa, joten ilman jatkotutkimuksia ei voida tehdä johtopäätöksiä laitteiden toimivuudesta siian kohdalla.

Welfare Indicators for farmed rainbow trout: tools for assessing fish welfare;Edited by Chris Noble, Kristine Gismervik, Martin H. Iversen, Jelena Kolarevic, Jonatan Nilsson, Lars H. Stien and James F. Turnbull

Norjassa tarkasteltiin stressin vaikutusta kirjolohen laatuun, sekä sitä mitä eri työvaiheissa pitäisi ottaa huomioon stressin minimoimiseksi. Tutkimus koottiin käsikirjaksi: ”Viljellyn kirjolohen hyvinvointi-indikaattorit: työkalut kalojen hyvinvoinnin arviointia varten.”  Käsikirjaan koottiin viljelylaitoksille sopiva valikoima tarkoitukseen soveltuvia toiminnallisia hyvinvointi-indikaattoreita ja laboratorioperusteisia hyvinvointi-indikaattoreita, joita voidaan käyttää kalanviljelylaitoksissa erilaisissa tuotantojärjestelmissä ja -toimissa. Käsikirjassa annetaan myös neuvoja indikaattorien soveltamista ja tulkintaa varten. Avainasemaan tässä asiassa nousee henkilökunnan ammattitaito ja kyky hallita prosessin eri vaiheet kokonaisuutena.

Voit ladata suomennetun käsikirjan tästä >>

Alkuperäiseen käsikirjaan pääset täältä >>

The Aquaculture Advisory Council (AAC) on julkaissut raportin: Viljeltyjen kalojen hyvinvointi teurastuksen aikana.

Voit ladata suomennetun raportin tästä>>

Alkuperäiseen raporttiin pääset tästä >>

EU Platform on Animal Welfare Own-Initiative Group on Fish on julkaissut raportin: Veden laatua ja käsittelyä koskevat ohjeet viljeltyjen selkärankaisten kalojen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Voit ladata suomennetun raportin tästä>>

Alkuperäiseen raporttiin pääset tästä >>

Muuta materiaalia:

Aquatic Animal Health Code
(2019)

Selvitys sai tukea Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta.