Iso paha vesihome – ongelmaan etsitään torjuntakeinoja

17.12.2019 LUKE

Vesihome tunnetaan yhtenä vakavimmista kalanviljelyä koskettavista vedenvaivoista. Kalanviljelyolosuhteet tarjoavat otollisen ympäristön sen ja monen muun taudinaiheuttajan leviämiselle. Suuret kasvatustiheydet ja muut laitosympäristöön liittyvät stressitekijät voivat osaltaan edesauttaa kalojen sairastuvuutta. Uusille tuotantoteknisille ratkaisuille ja pitkäjänteiselle tutkimukselle on suuri tarve vesihome-epidemioihin johtavien syiden ymmärtämiseksi. Luonnonvarakeskuksen kehityshankkeessa testataan torjuntakeinoja vesihomeongelmaan.

Luonnossa haitallisten mikrobien tai loisten ja niiden isäntäeliöiden välillä vallitsee jatkuva kilpavarustelu, jossa kärsivän osapuolen on vahvistettava puolustustaan ärhäköityviä vastustajiansa vastaan. Haitan aiheuttajat kehittävät vastaavasti uusia keinoja tehostuvien suojamekanismien murtamiseksi. Kalanviljelylaitoksen yltäkylläisestä tarjonnasta nauttivat taudinaiheuttajat saavuttavat usein etulyöntiaseman.

– Vesihometartunta on helppo tunnistaa kalojen tai mätimunien pinnalla leviävästä vaaleasta laikuittaisesta kasvustosta. Sienirihmat tunkeutuvat uhrin ihon alle ja käyttävät kuollutta pintakudosta ravinnokseen. Lopulta kala voi olla kauttaaltaan homeen peitossa, aivan kuin se olisi kasvattanut päälleen pumpulimaisen turkin. Tila on aina tappava, eikä siihen ole olemassa hoitokeinoa, Luken erikoistutkija Matti Janhunen kertoo.

Vesihome ei ole kuitenkaan vain kalanviljelylle ominainen ongelma. Esimerkiksi paljon huomiota saaneet Tornionjoen zombilohet olivat homeen piinaamia.

Vaikeasti ennustettava ja hallittava

Vesihometilanne luo synkkiä pilviä paitsi kotimaisen kalanviljelyelinkeinon myös valtion säilytysviljelyssä olevien lohikalakantojen ylle. Se näyttää vaarantavan esimerkiksi äärimmäisen uhanalaisen Vuoksen vesistön järvilohen pelastamisen. Joillakin laitoksilla vesihomeen aiheuttamat vuotuiset menetykset ovat yli 100 000 euroa, ja taudille herkistä kalalajeista tai ikäluokista, esimerkiksi järvilohen istukastuotannosta sekä taimenen ja siian emokalastoista, on jouduttu luopumaan paikoin kokonaan. Tuntuvien taloudellisten tappioiden ja biologista monimuotoisuutta uhkaavien menetysten ohella vesihome on merkittävä eläinten hyvinvointikysymys.

– Vesihomeesta tekevät erityisen ongelmallisen sen vaikeasti ennustettava luonne ja hankala torjuttavuus. Kun taudin ensioireet ovat kalastossa nähtävillä, mitkään toimet eivät enää välttämättä tehoa. Ennaltaehkäisevät tai muita tauteja vastaan yleisesti käytetyt formaliinikylvetyksetkin voivat ennemmin pahentaa kuin parantaa tilannetta. Toistuvan kylvetysrumban heikentämät kalat altistuvat ongelmalle helpommin, Janhunen sanoo.

Heikosti tunnettu – tutkimukselle suuri tarve

Vesihomesyndrooman syntyä on yritetty selvittää Suomessa ja muualla maailmassa tutkimuksen keinoin. Hiljattain Luken ja Ruokaviraston yhteistyönä tehty kyselytutkimus kotimaisilta kalanviljelylaitoksilta osoitti, että käsityksiä taudin puhkeamiseen johtavista tekijöistä on paljon.

– Erityisen ongelmallisina on koettu pitkittyneet keväät ja syksyt, jolloin luonnonvesien lämpötilat viipyvät kauan vesihomeen tarttumiselle otollisena. Ilmastonmuutoksen ennustetaan entisestään lisäävän pitkittyneitä keväitä ja syksyjä, Janhunen sanoo.

Vallitsevana vesihometartunnalle altistavina seikkoina pidetään myös kalojen kaikenlaista käsittelyä, liian tiheitä parvia sekä fysiologisesti herkkiä elinkierron vaiheita, jotka lisäävät stressiä, heikentävät vastustuskykyä ja altistavat ihon mekaanisille vaurioille. Vesihome ei tyypillisesti sairastuta hyväkuntoisia kaloja.

– Ei ole kuitenkaan varmaa käsitystä siitä, onko kyseessä ensisijainen taudinaiheuttaja ja missä määrin tartunnan taustalla vaikuttavat esimerkiksi jonkin bakteerin valmistelema reitti, eli ihotulehdus, kalan immunologiset tai hormonaaliset muutokset tai näiden yhdistelmä. Perimmäiset taudinsyyt ovat todennäköisimmin hyvin vaihtelevia, ja ongelma muodostuu monesta osatekijästä. Vaikka tilanne on akuutti ja viljelyteknisten ratkaisuiden hakemista tulisi kipeästi vauhdittaa, tarvitaan myös lisää pitkäjänteistä tutkimusta vesihome-epidemioihin johtavien tapahtumaketjujen ymmärtämiseksi, Janhunen sanoo.

Luonnonvarakeskuksessa on käynnissä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittama kehityshanke VEKKI, jossa vesihomeongelmaan testataan kahta potentiaalista torjuntakeinoa, kalojen spesifistä rokottamista sekä steriilikalatekniikkaa, jotka ovat myös kalanviljely-yritysten hyödynnettävissä. Lisäksi projektissa selvitetään mahdollisuutta parantaa kirjolohen perinnöllistä vesihomeresistenssiä valintajalostuksen avulla.