KAIKILLA ON OIKEUS SYÖDÄ KOTIMAISTA KALAA

10.4.2019, Suomen Kalankasvattajaliitto ry

Kalapäivät kokosivat Turkuun kuun vaihteessa yli 200 kala-alan toimijaa. Kalatalousalan haasteita esiteltiin asiantuntijavoimin ja ratkaisukeinoja ongelmiin pohtivat sekä tutkijat että elinkeinonharjoittajat.

Kuluttajat haluavat syödä enemmän kotimaista kalaa. Kotimaisen kalan tarjonnan kaivattu lisäys vaatii elinvoimaista alkutuotantoa. Mikäli alkutuotantoon kohdistuviin haasteisiin ei löydetä nopeita ratkaisuja, on edessä kotimaisen kalatalouden lopullinen näivettyminen. Kalankasvatuksen osalta pullonkaulana ovat jäykkä ja hidas ympäristölupaprosessi sekä alimitoitetut tuotantoyksiköt, joiden kannattavuus jää alhaiseksi ja toiminta tehottomaksi. Kyetäksemme tarjoamaan kaikille halukkaille mahdollisuuden syödä kotimaista kalaa, on saatava uusia kasvatuspaikkoja, joissa on mahdollisuudet laajamittaiseen tuotannon lisäykseen.

Kotimaisen kalan osuus kulutuksesta ei voi nousta, ellei ammattikalastuksen ja kalanviljelyn tuotanto kasva. Kalatoimialan järjestöt ovat laatineet yhteiset tavoitteet seuraavan hallituksen ohjelmaan. Tavoitteiden pääsanoma on: Kaikilla on oikeus syödä kotimaista kalaa. Kalatalouden hallitusohjelma tavoitteet ovat kiteytettynä:

  1. Parannetaan koko elinkeinokalatalouden arvoketjun toimintaedellytyksiä
  2. Turvataan ammattikalastuksen tulevaisuus elinkeinona
  3. Hyödynnetään kalanviljelyn tarjoamat mahdollisuudet täysimääräisesti
kuva ProKala

KESTÄVÄ KALAELINKEINO HIDASTAA ILMASTONMUUTOSTA JA TURVAA ELINTARVIKEOMAVARAISUUTTA

Suomen kalankasvattajaliiton puheenjohtaja Irja Skytén-Suominen muistutti keskusteluissa, että kotimaisen kalankasvatuksen selkeä tavoite on kasvu. Kansalliseen vesiviljelyohjelmaan on laitettu tavoitteeksi nostaa Suomi omavaraiseksi tällä vuosikymmenellä lohikalojen kulutuksessa. Nyt valtaosa käytetystä lohikalasta tulee ulkomailta, vaikka olosuhteet Suomessa mahdollistaisivat helposti moninkertaistaa oman tuotannon.

Lähellä tuotetusta kalasta on puute – Suomessa syödystä kalasta vain 18% on kotimaista. Sama tilanne vallitsee koko EU-alueella – valtaosa ravinnoksi käytettävästä kalasta on pyydetty tai kasvatettu alueen ulkopuolella. Kalankasvatuksen vahvuudet tarjoavat mahdollisuuksia, joita ei vielä ole kylliksi otettu huomioon.

Kotimainen kalatalous on kansainvälisestikin erinomainen esimerkki modernin elinkeinotoiminnan ympäristövastuullisuudesta. Kalatalous on osa sinistä biotaloutta ja tuo haja-asutusalueelle työtä. Kotimainen kalanviljely on ekologisesti kestävällä pohjalla ja asemoituu ympäristö- ja resurssitehokkaana elinkeinona sinisen biotalouden ytimeen. Suomen vesistöihin joutuvista ravinnepäästöistä vain muutama prosentti on peräisin kalanviljelystä ja kalatuotannon hiilijalanjälki on huomattavasti pienempi kuin muun eläintuotannon. Itämeri-rehu on malliesimerkki resurssien tarkasta käytöstä ja ravinnekierrätyksestä sekä keino keventää kasvatuksen ympäristövaikutuksia.
Myös Heimon Kala Oy:n Margus Rebane muistuttaa ajankohtaisesta aiheesta: ”Kalankasvatus on kaikissa tutkimuksissa havaittu hiilijalanjäljeltään tehokkaimmaksi tavaksi tuottaa ihmisille eläinproteiinia. Jos ilmastonmuutosta vastaan etsitään hyviä keinoja ruoantuotannossa, kalankasvatuksesta on hyvä aloittaa,”

Kotimainen kala – sekä luonnosta pyydetty että kasvatettu – on lähiruokaa parhaimmillaan. Lähiruoan käyttö on ilmastoystävällistä ja kalan hiilijalanjälki pieni. Suomalainen kalankasvatus on tunnustettu kestäväksi – suomalainen kasvatettu kirjolohi ja siika kuuluvat molemmat WWF:n suosittelemiin lajeihin.

Kaupan, ravintoloiden ja teollisuuden on saatava nykyistä enemmän kotimaista kalaa käyttöönsä samalla, kun riippuvuutta tuontikalasta on vähennettävä. Nykyinen toiminta- ja sääntely-ympäristö ei anna mahdollisuutta tuottaa enempää kalaa. Suomessa kaupallista kalankasvatusta ei voi harjoittaa ilman ympäristölupaa. Helpottamalla lupakäytäntöjä kotimainen kalanviljely on mahdollista kaksinkertaistaa vuoteen 2023 mennessä. Elinkeino odottaa tuolloin arvon kasvavan yli 40 % ja työllistävyyden parantuvan yli 20 % nykyisestä. Kalankasvatuslupien määrän kasvu tukisi kalaomavaraisuutta, elinkeinon elinvoimaisuutta ja positiivisia aluetaloudellisia vaikutuksia.

Haverön Lohi Oy:n toimitusjohtaja Mikko Pajula tiivisti hyvin keskustelun: ”Yrittäjyys kala-alalla vaatii loputonta sinnikkyyttä ja sitkeyttä, periksi ei saa antaa. Haasteita on lukemattomia. Yrittäjyys sinänsä edellyttää paljon, ja sitten tulevat vielä nämä alan omat haasteet. Suurimmat vaikeudet liittyvät ympäristölupien heikkoon saatavuuteen. Tutkijoiden kehittämällä sijainninohjauksella pystytään osoittamaan kasvatukselle ympäristön kannalta parhaat paikat. Jotta sijainninohjauksesta olisi hyötyä kasvatukselle, se pitäisi kuitenkin saada paremmin vietyä käytäntöön.”

Mikko Pajula Kuva ProKala