Turun Sanomat 1.7.2018
Suomalaisten syömästä kalasta neljä viidesosaa tuodaan ulkomailta, yli kymmenen kiloa vuodessa jokaista suomalaista kohti.
Suomen tavoite on moninkertaistaa kalankasvatus seuraavan neljän vuoden aikana. Ympäristötavoitteiden näkökulmasta tavoite on hyvä. Jokaisen maan on kannettava vastuunsa omasta ruokatuotannostaan.
Kalankasvatus on kestävä ja tehokas tapa tuottaa eläinproteiineja. Myös kuluttajien käyttäytyminen näyttää kulkevan lihasta kalan ja kasvisten suuntaan.
Eurajokelainen Offshore Fish Finland Oy suunnittelee kirjolohen ja siian kasvatusta Selkämerellä. Yritys sai kesäkuussa ympäristöluvan 600 tonnin kasvattamiseen avomerellä.
Yritys tavoittelee 2 000 tonnia. Suomen koko tuotanto on tällä hetkellä 15 000 tonnin luokkaa. Yritys uskoo suuremmalla tuotantomäärällä pystyvänsä kilpailemaan hinnassa norjalaisen lohen kanssa.
Avin päätös on oikeansuuntainen. On hyvä, että kalanviljely siirtyy saariston suojista avomerelle. Myös EU:n kalastuspolitiikka patistaa siihen.
Yhtä lailla on ymmärrettävää, ettei suuriin tuotantomääriin voi suoraan siirtyä. Luvan rajauksen taustalla on huoli ympäristövaikutuksista. Avomerellekin on otettava huomioon rehevöitymisen riskit.
Suomessa ei ole kokemusta kalanviljelystä ulkomerellä. Perämerelle myönnettiin viime vuonna tuhannen tonnin lupa, mutta tuotanto ei ole siellä vielä käynnistynyt.
Kestävän toiminnan edellytyksenä on oltava luotettavaa tietoa kalanviljelyn ympäristövaikutuksista. Toisaalta on ymmärrettävää, että miljoonien investointeja vaativat laitokset ankariin olosuhteisiin tarvitsevat isoja kasvatusmääriä, jotta toiminta saadaan kannattavaksi ja tuotantoa siirretyksi pysyvästi pois sisävesiltä.
Lupaavia tuloksia tuotantomäärien kasvattamisesta ovat antaneet Kihdin alueella toimivat laitokset, joiden toimintaa Luonnonvarakeskus ja Suomen ympäristökeskus ovat tutkineet kymmenen vuoden ajan. Ne toimivat myös huomattavasti lähempänä sisäsaaristoa kuin Eurajoen ulkopuolelle suunniteltu laitos.
Suomen yli sadasta kalanviljelylaitoksesta pääosa sijoittuu Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan sisäsaaristoon. Laitosten siirtäminen avomerelle ei vielä pelasta Saaristomerta. Herkän merialueen ravinnekuormitusta on pystyttävä vähentämään maalla tehtävillä toimilla.
Tarvitaan tiukkoja poliittisia päätöksiä. Kun niiden avulla on pystytty suitsimaan teollisuuden päästöjä ja vähentämään yhdyskuntajätteitä, on sen oltava mahdollista myös maatalouden osalta.
Toimenpiteisiin on syytä ryhtyä heti. Ne on tehtävä yhteistyössä viljelijöiden kanssa, eivätkä ne saa kaatua kustannuksiin.
Saaristomeren suojelun luulisi olevan mukana seuraavissa hallitusneuvotteluissa.
http://www.ts.fi/mielipiteet/paakirjoitukset/4002325/Kalankasvatuksella+oikea+suunta