Ympäristö-lehti 2/2017, Jessica Haapkylä

Kalan kysyntä Suomessa ja maailmalla kasvaa. Yli puolet suomalaisten syömästä kalasta on alkuperältään kasvatettua. Suomen merellisten kalankasvattamoiden ravinnepäästöt ovat pienentyneet rutkasti. Nyt kehitetään maakasvattamoita, jotka tuottavat kalaa mahdollisimman pienellä energia- ja vesimäärällä.

Suomessa kulutetaan kalaa 80 miljoonaa kiloa vuodessa. Siitä 30 miljoonaa kiloa on meri- ja kirjolohta. Lohen kulutus on yli nelinkertaistunut 2000-luvun aikana. Lohi tuodaan pääosin Norjasta. Vaikka kalan kulutus on Suomessa kasvanut tasaisesti, niin kotimaisen kalan kulutus on laskenut.

Suomessa kasvatetaan eniten kirjolohta, toiseksi eniten siikaa. Lisäksi viljellään kuhaa, taimenta, nieriää ja sampea. Yli puolet suomalaisten syömästä kalasta on alkuperältään kasvatettua.

”Kotimaisen kasvatetun kalan kysyntä ylittää tarjonnan. Valtioneuvosto onkin asettanut tavoitteeksi tuotantomäärien kolminkertaistamisen vuoteen 2022 mennessä. Hallitus haluaa myös edistää elinkeinon kilpailukykyä”, kertoo Suomen Kalankasvattajaliiton puheenjohtaja Irja Skytén-Suominen.
Hänen mukaansa ympäristölupaprosessi hidastaa kotimaisen kalantuotannon kasvua.

”Ympäristönsuojelulakia ollaan kuitenkin uudistamassa. Kalankasvatuksen ympäristöluvat voitaisiin muuttaa päästöperusteisiksi. Lisäksi keskustellaan siitä, voitaisiinko kasvattajille, jotka käyttävät Itämeren silakasta ja kilohailista tehtyä rehua, eli itämerirehua, myöntää suurempia tuotantolupia.”

Tulevaisuudessa 70 prosenttia maapallon väestöstä elää kaupungeissa, joten urbaanin proteiinin tuotannosta tulee tärkeää. Kalasta jopa kaksi kolmasosaa tullaan tuottamaan vesiviljelyllä, arvioi Clewerin toimitusjohtaja Jouni T. Laine.

Kalan tuotannon hiilijalanjälki on huomattavasti pienempi kuin lihantuotannon. Kala kasvaa noin kilon yhdellä kilolla rehua, kun nauta kasvaa saman verran viisikertaisella rehumäärällä. Vesiviljely vie myös vähemmän tilaa kuin muu eläintuotanto. Maailmalla kalan tuotanto onkin jo ohittanut naudanlihan tuotannon.

”Kotimainen kalankasvatus on ekologisesti kestävällä pohjalla”, sanoo Skytén-Suominen.
Suomi haluaa olla edelläkävijä sinisessä biotaloudessa, ja kalankasvatuksella on siinä tärkeä rooli. Myös EU:n kalastuspolitiikan uudistus nostaa vesiviljelyn yhdeksi prioriteetiksi.

Ravinnekuormitus pienentynyt rutkasti

WWF Suomen kala-asiantuntija Matti Ovaskan mukaan Suomessa on varaa lisätä kalankasvatusta. ”Kunhan se tehdään niin, ettei vesien hyvän tilan saavuttaminen vaarannu. Myös rehun raaka-aineet on hankittava vastuullisesti.”

Kalankasvatuksen fosforikuorma mereen väheni vuodesta 1991 vuoteen 2010 alle kolmasosaan ja typpikuorma alle puoleen. Kalankasvatuksen osuus on nykyään 1–2 prosenttia vesistöjen ravinnekuormituksesta. Pääkasvatusalue Saaristomerelläkin kalankasvatuksen osuus ravinnepäästöistä on pieni: 3 prosenttia fosfori- ja 2 prosenttia typpikuormasta.

”Ravinnekuorman pieneneminen johtuu tuotannon vähenemisestä sekä rehun ja ruokintatekniikoiden kehityksestä,” sanoo Ovaska. Tästä huolimatta merialueille myönnetään enää niukasti tuotantolupia.

”Tuotantoa merialueilla olisi lähtökohtaisesti hyvä siirtää rannikolta avomerelle, sillä se ehkäisisi konflikteja esimerkiksi mökkiläisten kanssa. Avomerellä myös ravinteet sekoittuvat paremmin”, selittää Ovaska. Avomerikasvattamojen ympäristölupaprosessit ovat kuitenkin toistaiseksi kesken.

Itämerirehun käyttäminen kalojen ravintona on Ovaskan mielestä hieno asia: ”Suuret silakkasaaliimme ovat aikaisemmin päätyneet paljolti turkiseläinten rehuksi. On positiivista, että niitä hyödynnetään entistä enemmän kalankasvatuksessa ja näin osana ruoantuotantoa.”

Hän korostaa, että kalanrehun vastuullisuutta ja jäljitettävyyttä voidaan vielä parantaa sillä, että niissä käytettäisiin enemmän paikallisia raaka-aineita.

Maakasvattamossa viljellään ankeriasmonnia

Suomessa on alettu investoida myös kalan maakasvattamoihin. Niiden ympäristökuorma on pienempi kuin vesialueella sijaitsevien kasvattamoiden. Maakasvattamoissa pyritään tuottamaan mahdollisimman paljon kalaproteiinia mahdollisimman pienellä energian- ja vedenkulutuksella.

Turkulainen vesitekniikkaan erikoistunut Clewer-konserni on kehittänyt kalankasvatuslaitoksen, joka perustuu kiertovesitekniikkaan. Kiertovesitekniikassa vettä kierrätetään kalojen kasvatusaltaan ja puhdistuslaitteiston välillä.

”Ilmastonmuutos, urbanisoituminen ja väestön kasvu tulevat aiheuttamaan maailmalla laajasti vesiongelmia. Tulevaisuudessa 70 prosenttia maapallon väestöstä elää kaupungeissa, joten urbaanin proteiinin tuotannosta tulee tärkeää. Kalasta jopa kaksi kolmasosaa tullaan tuottamaan vesiviljelyllä. Tällöin on välttämätöntä ottaa käyttöön uusia ruoantuotantotekniikoita, kuten kiertovesitekniikka”, selvittää Clewerin toimitusjohtaja Jouni T. Laine.

Clewer on kasvattanut kiertovesitekniikalla kalaa kolmanneksen pienemmällä veden- ja energiankulutuksella kuin tavallisessa kalankasvattamossa. Uutta vettä kiertoon tarvitaan vain 1–2 prosenttia kiertävän veden määrästä. Tuotetun kalakiloon tarvittava vesimäärä riippuu kalalajista. Clewer kasvattaa itäafrikkalaista ankeriasmonnia (Clarius anguillaris).

Fosforikuorma viidesosaan

Kasvattamon fosforikuorma on vain viidennes tavanomaisessa kalankasvatuksessa muodostuvasta kuormasta. Kasvattamon jätevedet puhdistetaan läheisellä Turun Kakolan jätevedenpuhdistamolla.

Typpikuorman pienentämien on vaikeampaa. Kalan kiduksista tulee veteen ammoniumia. ”Typen poistossa käytämme muoviraksuja, joihin on kiinnittynyt Nirosomas-suvun bakteereja. Bakteerit muuttavat ammoniumin nitriitiksi ja edelleen nitraatiksi”, selittää asiantuntija Pasi Korvonen Cleweristä.

”Tavoitteenamme on tekniikka, jota voisivat käyttää kalankasvattajat ympäri maailman. Rakennamme laitoksia, jotka ovat lähellä käyttäjää, joilla on mahdollisimman pieni hiilijalanjälki ja jotka hyödyntävät kestävän kehityksen periaatteita”, tiivistää Jouni T. Laine.

”Pieniä kalankasvattamoja voitaisiin perustaa esimerkiksi ostoskeskusten tai muiden sellaisten yritysten yhteyteen, joiden rakennuksissa syntyy hukkalämpöä. Hukkalämpöä voidaan käyttää kala-altaiden veden lämmittämiseen”, visioi Laine.
Ankeriasmonni on nopeakasvuinen laji. ”Kun ankeriasmonnit tuotiin laitokselle, ne painoivat 15 grammaa. Ne kasvoivat 1,1 kilon painoisiksi 111 päivässä, kasvuvauhti oli siis 5 prosenttia vuorokaudessa. Ankeriasmonnit viihtyvät tiheässä, jolloin saadaan neliömetriä kohden suuri tuotanto. Kala kasvaa nopeasti, kun sillä on hyvä olla”, tiivistää Korvonen.
Tähtäimessä maailman markkinat

Clewer on tutkinut myös muita kalalajeja ja niille sopivia elinolosuhteita. ”Lajin valintaan vaikuttavat markkinat. Meille tärkeitä asioita ovat ympäristöystävällisyys ja kustannustehokkuus,” sanoo Jouni T. Laine. Kalojen ruokinnassa käytetään muun muassa itämerirehua. ”Tavoitteenamme on puhtaan kalan tuotanto”, painottaa Laine.
Pasi Korvonen on huolissaan Suomen kalanviljelyn tilasta. ”Norjassa keskikokoinen kalanviljelylaitos tuottaa kalaa noin 1,8 miljoonaa kiloa vuodessa, kun Suomessa keskikokoinen laitos tuottaa vain 65 000 kiloa vuodessa. Norjassa kalanviljely on jatkanut kasvuaan, mutta Suomessa on menty vain alaspäin vuodesta 1991”, toteaa Korvonen. ”Tämä on ristiriidassa Suomen tavoitteen kanssa kolminkertaistaa vesiviljelytuotanto vuoteen 2022 mennessä.”

Clewerin kehittämän kiertovesitekniikan tulevaisuudennäkymät ovat valoisat. ”Tarve ja kiinnostus ovat kovat. Eurooppa ja Baltia ovat kasvavia markkina-alueita ja uskomme, että Aasian ja erityisesti Kiinan markkinat ovat lupaavat jo kahden, neljän vuoden päästä”, selvittää Laine.

Julkaistu 6.4.2017 klo 17.23, päivitetty 6.4.2017 klo 17.23

http://www.syke.fi/fi-FI/Julkaisut/Ymparistolehti/2017/Kalankasvatuksen_kuormitus_vaheni(42693)