Kalan hinta on nyt todella korkealla, kuten lehden pääkirjoituksessa (SS 25.7.) todettiin. Kalatalouden tuotantokustannukset ovat jyrkässä nousussa. Lisäksi lohikalojen hintatason määrittelee norjalainen tuontikala.
Vielä tämän vuosituhannen alussa kotimaista kirjolohta käytettiin elintarvikkeeksi enemmän kuin tuotua lohikalaa. Vuodesta 2003 lähtien ulkomaisia lohikaloja on syöty enemmän kuin kotimaista kirjolohta.
Nykyisin tuontilohien osuus kulutuksesta on peräti kolminkertainen kotimaiseen kirjoloheen verrattuna. Kirjolohen sallittu kasvatusmäärä on aivan liian pieni, jotta se pystyisi vaikuttamaan markkinahintaan.
Kalan omavaraisuus on muutenkin pudonnut Suomessa jo hälyttävän alhaiseksi. Ruokapöytiimme ostetusta kalasta enää alle viidesosa on kotimaista.
Kuluttajat haluavat kyllä lisää kotimaista kalaa. Myös poliittinen tahto kotimaisen kalan lisäämiseen on vahva. Hallituksen periaatepäätökset tähtäävät kotimaisen kalan käytön lisäämiseen ja kalankasvatuksen kolminkertaistamiseen.
Kalanviljely on ekologisesti ylivoimaisesti tehokkain tapa tuottaa eläinproteiinia. Lisäksi tutkittu fakta on, että kalankasvatuksen kuormitus on nykyisin häviävän pieni, vain yhden prosentin luokkaa kokonaiskuormituksesta. Silti uusien kasvatuslupien saaminen on erittäin vaikeaa.
Tahtotila kotimaisen kalan lisäämiseen jää vain ohjelmiin ja visioihin. Tuontikala vie työpaikat ja eurot ulkomaille. Kalan vuotuinen kauppatase on jo pitkään ollut yli 350 miljoonaa euroa negatiivinen.
Kansantaloudellisesti ei todellakaan ole kestävää, että kotimaista kalankasvatusta rajoitetaan ja samaan aikaan ulkomailta rahdataan kasvatettua kalaa suomalaisten ruokapöytiin.
Kun nyt niin pyydetyn kuin kasvatetunkin kotimaisen kalan kysyntä ylittää tarjonnan, on saatavuuden lisääminen ainoa oikea ratkaisu ongelmaan. Kalankasvatuksessa tämä vaatii luvituksen pullonkaulojen avaamista.
Ruokakriisi, huoltovarmuus ja omavaraisuus ovat nyt esillä monissa keskusteluissa. Kalatalous on merkittävä keino lisätä kotimaista ruokavarmuutta, mutta keskusteluissa korostetaan turhan usein vain maataloutta.
Nykyaikainen kotimainen kalanviljely on kestävää ja luonnon ehdoilla tapahtuvaa toimintaa. Yhtenä osoituksena siitä on kotimaisen kasvatetun kirjolohen ja siian nostaminen ympäristöjärjestö WWF:n suositeltavien kalojen listalle.
Ilmastoystävällistä ja ekotehokasta kalanviljelyä pitää nopeasti lisätä. Kalankasvatus ei voi yksinään olla vastuussa muualta tulevasta 99-kertaisesta kuormituksesta.
Norjalaisen lohen ja muun ulkomaisen kasvatetun lohikalan jo 20 vuotta kestänyt voittokulku on saatava aisoihin. Kotimaisen kasvatuksen nostaminen suunnitellulle tasolle toisi vakautta myös hintoihin.
Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 28.7.2022 otsikolla Norjalaisen lohen syönti on saatava Suomessa vähenemään, joten kalankasvatusta on lisättävä.