Pro Kala ry järjesti SuomiAreenan yhteydessä avoimen keskustelutilaisuuden siitä, miten kotimaisen kalan osuutta ruokapöydissämme saadaan nostettua. Aihe on erittäin tärkeä, sillä kalatarjonnassa on nykyisin selkeä vinoutuma, kun kaikesta Suomessa kulutettavasta kalasta vain noin kuudesosa on kotimaista.

Esimerkiksi lohta ja kirjolohta tuodaan Norjasta ja Ruotsista vuosittain noin 35 miljoonaa kiloa. Kalan vuotuinen kauppatase onkin lähes 350 miljoonaa euroa negatiivinen.

Kannattaa miettiä kuinka suuri merkitys kotimaisen tuotannon lisäämisellä olisi maamme kansantaloudelle. Nythän kalamarkkinoiden suurimmat miljoonat valuvat ulkomaille.

Mikäli tuontikaloista maksettavat miljoonat saataisiin jäämään Suomeen, kertyisi yksistään siitä verotuloja sievoiset summat. Kotimaista tuotantoa lisäämällä saataisiin myös työtä ja työpaikkoja suomalaisille.

Keskustelutilaisuudenkin selkeä viesti oli, että kotimaista kasvatusta tarvitaan lisää. Kuluttajat haluavat syödä vastuullisesti ja ekologisesti kasvatettua kotimaista kalaa. Myös kauppa haluaa lisätä kotimaisen kalan tarjontaa.

Kotimaiset kalankasvattajatkin haluavat lisätä kasvatuksen määrää merkittävästi. Siihen tähtää myös valtioneuvoston joulukuussa 2014 hyväksymä vesiviljelystrategia.

Kotimaisen kasvatuksen lisäämiselle on ainoastaan yksi ratkaiseva este. Lupaviranomaiset eivät myönnä kasvatuslupia.

Keskustelutilaisuudessakin tuli täysin selväksi, että nykyisissä lupakäytännöissä riittää todella rutkasti parannettavaa. Lupaprosessi on ensinnäkin kankea ja erittäin kallis. Sen lisäksi harkintakriteeritkin tuntuvat poikkeavan toisistaan melkoisesti eri puolilla maata.

Lupaharkinnassa törmätään aivan liian usein vanhoihin epäluuloihin ja asenteisiin. Viranomaisilta lieneekin jäänyt huomaamatta, että kalanviljelyn kuormitus on meillä enää vain noin yhden prosentin luokkaa kokonaisrasituksesta.

Lupakäytännöissä ei ole myöskään annettu merkitystä sille, että itämerirehulla voidaan poistaa Itämerestä jopa enemmän ravinteita kuin kalankasvatus tuottaa.

Ministeriöiden on nyt käärittävä hihat ja uudistettava nopealla tahdilla niin lupaprosessi kuin harkintakriteeritkin.

Kotimainen kasvatettu kirjolohi ja siika ovat WWF:n vihreällä eli suositeltavien kalojen listalla. Myös lupaviranomaisten on ryhdyttävä käyttämään vihreää valoa kotimaisen kasvatuksen lisäämiseksi.

Tarkkaavainen lukija huomasi tietysti heti, että edellä olevaa kirjoitusta ei ole tehty nyt. Olen itse asiassa kirjoittanut sen jo viisi vuotta sitten eli 12.7.2017, jolloin Pro Kalan järjestämä keskustelu oli mukana SuomiAreenan ohjelmistossa.

Nykyisin MMM:ssä on uusi ministeri ja YM:ssä on ollut useampikin ministerivaihdos, mutta kirjoituksen sisällön suhteen ei ole juurikaan tapahtunut muutoksia. Asiat ovat pitkälti samassa jamassa.

Tai no, onhan sentään vesiviljelystrategian tavoite tänä vuonna siirretty kahdeksan vuotta eteenpäin. Tänä vuonna kalan kauppataseen negatiivisuus myös hyppää todennäköisesti jo yli 400 miljoonan euron.

Ruoantuotannon kriisistä ja ruoan riittävyydestä puhutaan tänä vuonna myös SuomiAreenassa paljon.

Kalanviljelijät ovat valmiita lisäämään kotimaisen kalan ekotehokasta ja ympäristöystävällistä tuotantoa merkittävästi. Samalla kalan surkea omavaraisuus kasvaisi ja kotimainen ruokavarmuus paranisi.

Kotimaiseen kalaan liittyvää keskustelua on viimeisten vuosien aikana saatu lisättyä. Lupakäytäntöjen parantamiseen asti ei kuitenkaan ole päästy.