Maaseudun tulevaisuus, Ympäristö 25.11.2022, Nikke Kinnunen

Kotimaisen kalan kulutuksen lisääminen on jaettu tavoite. Poliitikoille on kuitenkin epäselvää, mitä heidän pitäisi tehdä sen saavuttamiseksi.

Kalankasvatuksen aiheuttama ravinnekuorma Itämeressä on arvioitua pienempi. Ennestään yhden prosentin suuruiseksi laskettu kokonaiskuormitus on yliarvio. Uuden tutkimustiedon perusteella ravinnekuorma jää siitä noin kymmenesosaan.

Yliarvio johtuu arviointitavasta, kertoo ekologi Fanny Suominen.

Kala-alan ravinnekuormaa on laskettu selvittämällä kalalle syötetyn rehun ravinnepitoisuus ja sen kulkeutuminen ulosteen kautta Itämereen. Suomisen mukaan tuore tutkimustieto osoittaa, että kalan ulosteiden sisältämän fosforin liukoisuus on vähäistä.

Suurin osa fosforista ei liukene veteen vaan sedimentoituu meren pohjaan.

Kestävien elinkeinojen konsulttiyritystä Gaia Consultingia edustava Suominen puhui tiistiana 15. marraskuuta järjestetyssä Suomen Kalankasvattajaliiton keskustelutilaisuudessa eduskunnan pikkuparlamentissa.

Tilaisuudessa alustuksen pitivät myös myös maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Anne Kalmari (kesk.), ympäristöministeriön luontoympäristöosaston bio-talousyksikön päällikkö Markus Tarasti ja MTK:n Johan Åberg, joka aloittaa tammikuussa kalankasvattajaliiton hallituksen puheenjohtajana.

Lisäksi tilaisuudessa järjestettiin kansanedustajapaneeli, johon osallistui Kalmarin lisäksi maa- ja metsätalousvaliokunnan varapuheenjohtaja kansanedustaja Ritva ”Kike” Elomaa (ps.) ja jäsenet, kansanedustajat Jenni Pitko (vihr.), Anders Norrback (r.) ja Peter Östman (kd.).

Kaikilla tilaisuuden puhujilla oli yhteinen näkemys tarpeesta lisätä kotimaista kalankasvatusta ja suomalaisten kalansyöntiä.

Suomalaiset syövät nykyisin noin 15 miljoonaa kiloa kalaa vuodessa. Suurin osa siitä on kirjolohta.

Syötävästä kalasta alle 20 prosenttia on kotimaista. Kalaa tuodaan pääasiassa Norjasta, vuosittain noin 400 miljoonan euron arvosta.

Nykyisellä hallituksella, kuin myös useilla edellisillä, on ollut pyrkimys lisätä kalankasvatusta erilaisilla hankkeilla ja strategioilla. Kunnianhimoisimmassa tavoitteessa kotimaista kalaa syötäisiin 50 miljoonaa kiloa vuodessa vuonna 2035.

Johan Åbergin viesti alan yrittäjiltä kuitenkin oli, että lupaukset edistää tilannetta ovat löysää puhetta. Niin kauan kuin ympäristöluvan saaminen laitokselle on likimain mahdotonta, kalantuotanto ei pääse Suomessa kasvuun.

Pohjimmiltaan ympäristölupien esteenä on Itämeren tila. Suomen rannikkovesistä 87 prosenttia on ”hyvää huonommassa tilassa”, kuten Markus Tarasti muotoili.

EU:n vesipuitedirektiivin mukaan heikentyneen vesistön tilaa ei saa heikentää entisestään. Suomalaisen tulkinnan mukaan kalankasvatuksen ravinnepäästöt heikentävät Itämeren tilaa, joten niille ei voida direktiivin vuoksi myöntää lupaa.

Luvitus on vaikeaa siitä huolimatta, että kalankasvatukset päästöt tunnustetaan merkitykseltään erittäin vähäisiksi.

Alalla on myös onnistuttu vähentämään kasvatuksen ravinnekuormaa merkittävästi. Rehun kulutus on vähentynyt 1980-luvulta 47 prosenttia, fosforin ominaiskuormitus 76 prosenttia ja typen ominaiskuormitus 70 prosenttia.

Tilaisuudessa järjestetyn poliitikkopaneelin perusteella päättäjille oli kuitenkin epäselvää, mitä eduskunta voi tehdä asialle. Kansanedustajat toistivat monesta suusta, että hallinnon suunnalta pitäisi kertoa poliitikoille, millaiset säädökset voisivat auttaa tilannetta eteenpäin.

Siitäkään ei ollut selkeää käsitystä, onko kyseessä vain eri hallinnonalojen välinen näkemysero vesipuitedirektiivin tulkinnasta.

Anne Kalmarin mukaan tällä hallituskaudella tulisi joka tapauksessa vauhdittaa niin sanotun itämerirehun määrittelyä.

Itämerirehulla tarkoitetaan kalanrehua, joka on valmistettu Itämeren kalansaaliista. Rehu on esimerkki kiertotalouden innovaatiosta. Kun esimerkiksi silakkaa käytetään rehun raaka-aineena, Itämereen ei päädy ravinteita muista meristä.

Toistaiseksi viranomaiset eivät kuitenkaan ole onnistuneet antamaan tarkkaa määritelmää Itämerirehulle, joten sen myönteiset ravinnevaikutukset eivät vaikuta lupaprosessiin.

Suomen luvansaantien vaikeus on johtanut siihen, että alalla toimivat yritykset ovat tehneet suuria investointeja Ruotsin kalankasvatuslaitoksiin. Ruotsissa laitokset sijaitsevat sisävesissä.

Lisää aiheesta:Kotimainen viljelty kala olisi kestävä ratkaisu – kalatalous pitäisi nostaa ruokapolitiikan keskiöön

Tästä pääset lukemaan jutun Maaseudun Tulevaisuudesta kokonaan >> https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/04d71453-987f-4eb3-9fa5-4d69b76f3b84?fbclid=IwAR2niOKKsRpOS9dYWDQ2h6gHFaywd9_EaqlCOAr1hN5gLyDBvurRnDE5JdM