KALANKASVATUS KASVAA NYT MAALLE – JOPA KAUPPAKESKUKSIIN TARJOLLA OMIA LAITOKSIA

MAALLE RAKENNETTAVAN KALANKASVATTAMON YMPÄRISTÖKUORMITUS LASKEE MERIKASVATUKSEEN VERRATTUNA.
Yle 23.1.2017
Vaikka kalan kysyntä on koko ajan kasvanut, kotimaiset kalankasvattajat ovat saaneet niukasti uusia tuotantolupia merialueille. Siksi yhä useammin investoidaan maanpäällisiin laitoksiin.

Ahvenanmaan Eckerössä on aloittanut iso kuivanmaan kalankasvattamo (siirryt toiseen palveluun), joka täyteen tuotantoon päästessään on maan suurimpia. Alkuvaikeuksiakin on ollut ja viime kesänä sähkökatkos aiheutti kymmenien tonnien kalakuoleman (siirryt toiseen palveluun). Hapenpuutteen aiheutti väärin asennettu sähkö kytkin.

Tavoitteena on yli kolmen miljoonan kilon vuosituotanto. Fifaxin kalankasvattamon kustannukset ovat yhdessä rakennetun kiinteistön kanssa noin 20–25 miljoonaa euroa, joten kolmessa altaassa on pian polskittava tuhansittain kirjolohia. – Tavoitteena on, sitten kun tehdas on kokonaan valmis, 3 200 tonnia vuodessa kalaa ulos eli silloin se tarkoittaa sitä, että reilusti yli 10 000 kiloa vuorokaudessa pitäisi kalaa saada myytyä, kertoo toimitusjohtaja Kimmo Jalo.

Hän ei usko, että kalojen markkinoinnista tulee pullonkaulaa, sillä kysyntä kasvaa koko ajan. Myös norjanlohen kallistunut hinta on saanut kotimaisenkin kasvatuskalan hinnan nousemaan. – Tässä kohtaa näemme enemmän ongelmana se, että saadaanko riittävästi kalaa ulos. Tällä hetkellä tuntuu olevan kova kysyntä maan päällä kasvatetulle kalalle. Meidän käsityksemme mukaan se myynti ei tule olemaan ongelma, vakuuttaa Kimmo Jalo.

Kiertovesilaitoksen idea on, että sama vesi käytetään puhdistettuna moneen kertaan ja ravinteet hyödynnetään eivätkä päädy vesistöä rehevöittämään. Varkauteen on parhaillaan rakenteilla metsäteollisuuden kylkeen miljoona kiloa kirjolohta tuottava laitos. Uudessakaupungissa kasvaa tonneittain siikaa ja ravinteet hyödynnetään kasvihuoneessa, perkuujätteet dieselinä sekä biokaasuna.

Tehokkaita kiertovesilaitoksia kehitteillä

Turkulainen Clewer-konserni ei aio kalankasvattajaksi, mutta Biolaakson tuotantotilojen uumenissa on viimeksi kokeiltu ankeriasmonnien kasvatusta kiertovesilaitoksessa, jonka päästöt ja vedenkulutus ovat minimaaliset. Superintensiivisen laitoksen mittarina pidetään FAO:n mukaan 300 litraa vettä tuotettua kalakiloa kohden, mutta asiantuntija Pasi Korvosen mukaan nyt päästiin alle sadan litran.

– Onnistuimme omasta mielestämme hyvin. Kasvatimme kalat 15 grammaisesta 1,1 kiloon alle neljässä kuukaudessa ja meillä meni tosi vähän vettä ja maltillisesti energiaa siinä, mikä oli pääasiallinen selvityskin. Ankeriasmonnit vaativat kasvaakseen lämpimän 25-27 asteisen veden. Pasi Korvonen näkeekin niissä mahdollisuuden tuottaa valkolihaista kalaa jatkossakin. – Olemme täällä keskittyneet siihen, että tuottaisimme mahdollisimman pienellä energiamäärällä ja mahdollisimman pienellä vesimäärällä mahdollisimman paljon kalaproteiinia. Nyt näyttää tämän testin perusteella, että se on mahdollista, hehkuttaa Korvonen.

Kiertovesitekniikka on kalliimpaa kuin merikasvattamoissa ja vaatii kannattaakseen usein isojen kalamäärien kasvatusta. Myös riskit ovat suuremmat, arvioi Eviran tutkija Anna Maria Eriksson-Kallio. – Teknisten riskien mahdollisuudet ovat aina olemassa ja suuressa tuotantomittakaavassa ne tietysti moninkertaistuvat. Kalaterveyteen liittyvistä ongelmista ovat riskeinä suuret kalatiheydet ja kalojen nopea jatkuva kasvu sekä veden laatuongelmat. Tutkija perääkin lisää tutkimusta laitosten toimivuudesta Suomen oloissa, vaikka maailmalla vastaavia maan päälle rakennettuja kalankasvattamoja onkin tutkittu. Isoja laitoksia on muun muassa Tanskassa.

Pienet laitokset sopisivat kaupunkeihin

Vedenpuhdistustekniikkaan erikoistuneen Clewer-konsernin toimitusjohtaja Jouni T. Laine uskoo kuitenkin pienien kalankasvattamojen valtaavan alaa. – Tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän urbaania proteiinintuotantoa ja silloin puhutaan siitä, että esimerkiksi jokaisella kaupungilla voi olla omat kasvattamonsa tai vaikka jopa ostoskeskuksella. Silloinhan ihmiset tietäisivät saavansa puhdasta kalaa, läheltä tuotettuna ja varmasti tuoreena. Yhtiön suunnittelemassa järjestelmässä kalojen kasvatusvedestä poistetaan kiintoaineet sekä bioreaktoripuhdistimissa muutetaan kalojen aineenvaihdunnasta syntyvät hyvinvointia heikentävät yhdisteet kaloille haitattomimmiksi.

Kaikki laitoksesta poistettavat kiintoaineet ja niihin sitoutuneet ravinteet sekä vesi kulkeutuvat yhtiön kalankasvatuslaitokselta Turun keskuspuhdistamoon. Vain ilmaan pääsee typpeä, jonka talteenotto on hankalaa.

Asiantuntija Pasi Korvonen pohtii, että esimerkiksi ostoskeskusten hukkalämpöä voisi käyttää hyväkseen kalankasvatuksessa ja valikoida vesiviljelyyn uusia lajeja. – Suomeen tuodaan huomattavat määrät valkolihaista kalaa. Kalapuikko on koulujen kolmanneksi suosituin kalatuote. Kalastettu kala on tosi hyvä raaka-aine, mutta jossain vaiheessa, kun väestö kasvaa, niin pitää olla uusia tapoja tuottaa sitä. Superintensiivisessä pienellä vesimäärällä tuotettaessa uskoisin, että lämpimän veden kalalajit tai äyriäiset, jotka kasvavat nopeasti, on suositeltavin vaihtoehto.

Vesiviljelystrategian 2022 tavoitteena on nostaa kalankasvatuksen vuosituotanto vähintään 20 miljoonaan kiloon. Valtioneuvosto on hyväksynyt strategian vuonna 2014.

Lue täältä koko juttu:
http://yle.fi/uutiset/3-9398860

Yle uutiset kertoi samasta asiasta: (Uutinen Kiertovesikasvatuksesta alkaa kohdasta 2,34 min.)
http://areena.yle.fi/1-3824187?autoplay=true