Kalaterveyteen liittyvä lainsäädäntö uusiutui 21.4.2021 alkaen. Ennen vaadittu omavalvonnan kuvaus muuttui bioturvaamissuunnitelmaksi ja sen sisällölle tuli uusia vaatimuksia.
Bioturvallisuus lähtee kalanviljelijästä. Tarkalla bioturvaamissuunnitelmalla, toimenpiteillä ja dokumentoinnilla turvataan kalojen terveys ja hyvinvointi sekä voidaan tarvittaessa todistaa, että kalanviljelylaitos on toiminut asianmukaisesti kalojen terveyden, elintarviketurvallisuuden sekä ympäristön suhteen. Kalanviljelijän rooli vastuullisena ja ympäristöä kunnioittavana alkutuottajana toimii positiivisena signaalina koko alalle.
Kalanviljelylaitos tarvitsee Ruokavirastolta hyväksynnän pitopaikasta ja yhtenä vaatimuksena on, että toimijoiden on toimitettava kirjallinen bioturvaamissuunnitelma. Suunnitelmallinen ja hyvin toteutettu bioturvallisuus vähentää eläintautien esiintymistä, parantaa tuotannon kannattavuutta ja edistää koko kalaketjun turvallisuutta. Viljelypitopaikan / kalanviljelylaitoksen bioturvallisuudella tarkoitetaan kaikkia niitä keinoja, joilla minimoidaan taudinaiheuttajien pääsy laitokseen ja niiden leviäminen. Bioturvaamissuunnitelmassa on tärkeä pohtia keinoja, millä estetään kalatautien tuleminen laitokseen, miten tartunnat havaitaan mahdollisimman varhain, miten hallitaan tautia, millä estetään taudin leviäminen laitoksen sisällä ja millä estetään sen leviäminen laitoksen ulkopuolelle ja ympäristöön. Yhtä tärkeää on miettiä, miten edistetään kalojen terveyttä ennalta ehkäisevällä työllä ja toimenpiteillä sekä miten dokumentoidaan laitoksen arkipäivän kalaterveysseuranta.
Bioturvaamissuunnitelma on dokumentoitu suunnitelma, jossa yksilöidään reitit, joiden kautta taudinaiheuttaja voi päätyä pitopaikkaan sekä levitä sen sisällä ja sieltä eteenpäin; siinä otetaan huomioon pitopaikan erityispiirteet ja yksilöidään toimenpiteet, joiden avulla tunnistettuja bioturvallisuusriskejä voidaan vähentää. Suunnitelman tulee antaa selkeä kuva laitoksella käytössä olevista bioturvallisuus- ja hygieniakäytännöistä. Bioturvaamissuunnitelman avulla yritys itse valvoo ja varmistaa tuotannon turvallisuuden kalaterveyden näkökulmasta. Suunnitelmaan liittyy olennaisesti toimenpiteiden kirjaaminen. Toimiva ja ajan tasalla oleva bioturvaamissuunnitelma on yksi ennaltaehkäisevän työn kulmakivistä ja toimiva bioturvatoimenpiteiden dokumentointi on yrityksen omaa edunvalvontaa.
Bioturvatoimenpiteiden tavoitteena on oman toiminnan kannalta merkittävien riskien tunnistaminen ja arvioiminen sekä näiden riskien estämiseen tai poistamiseen tarvittavien toimenpiteiden tai hallintakeinojen määrittäminen. Bioturvatoimenpiteillä tarkoitetaan yrityksen itse tekemää, järjestelmällistä ja jatkuvaa tuotantoon ja tuotantotiloihin liittyvää valvontaa.
Alla on ladattava bioturvaamisopas, jossa on ohjeet bioturvaamissuunnitelman tekoon sekä malliesimerkit bioturvaamissuunnitelmista kalanviljelylaitoksille. (HUOM! Malleja ei voi sellaisenaan käyttää laitoksissa, vaan oppaan ohjeiden ja mallien mukaan tehdään oma suunnitelma laitokselle)
Alkutuotantoon verrattuna kalankäsittelylaitosten on tehtävä perusteellisempi HACCP-omavalvonnan kuvaus. Kuvauksen on tarkoitus osoittaa valvovalle viranomaiselle, että toimija on asianmukaisesti selvittänyt ja pystyy hallitsemaan raaka-aineisiin, työvaiheisiin, tuotteisiin, pakkausmateriaaleihin säilytykseen sekä jakeluun ja kulutukseen mahdollisesti sisältyviä riskitekijöitä. Tästä on tehty erillinen ohje jo aikaisemmin (myös ladattavana alla).
Tästä voit ladata Elintarviketeollisuusliiton tekemän ohjeen kalateollisuudelle
Tässä on Ruokaviraston ohje:
Anvisningar och modellexempel för fiskodlingsanläggningarnas plan för biosäkerhet
Lagstiftningen om fiskhälsa förnyades den 21.4.2021. Beskrivningen av egenkontroll som tidigare krävdes har ändrats till en plan för biosäkerhet och den innehåller nya krav.
Med en noggrann plan för biosäkerhet och en gedigen dokumentation kan man vid behov visa att fiskodlingsanläggningen har agerat sakligt gällande fiskhälsa, livsmedelssäkerhet och miljön. En fiskodlare som är en ansvarsfull primärproducent och som tar miljön i beaktande uppvisar en positiv bild av hela branschen.
En fiskodlingsanläggning behöver av Livsmedelsverket ett tillstånd för djurhållningsplats och ett av kraven är att aktörerna ska utarbeta och lämna in en skriftlig plan för biosäkerhet. Detta krav tillämpas både för enskilda djurhållningsplatser och för grupper av dessa, oberoende av storlek. Godkännandet av djurhållningsplatsen krävs för moderfiskanläggningar, för anläggningar som producerar yngel samt om stället producerar mer än 2000 kg fisk för människoföda i året. Godkännandet krävs också alltid då djurhållningsplatsen anses utgöra en risk för djursjukdom, till exempel om djurhållningsplatsen är belägen inom ett s.k. högriskområde som grundats vid viktiga moderfiskanläggningar och att det till denna djurhållningsplats flyttas laxfisk från övriga områden. En plan för biosäkerhet ska göras vid alla de vattenbruksanläggningar av vilkadet krävs godkännande av Livsmedelsverket.
En plan för biosäkerhet är en dokumenterad plan var man definierar de vägar via en sjukdomsalst-rare kan komma in i en djurhållningsplats och sprida sig; man tar där i beaktande djurhållningsplat-sens speciella egenskaper och identifierar de åtgärder med vars hjälp de identifierade biosäkerhets-riskerna kan minskas. Planen ska ge en klar bild av den biosäkerhets- och hygienpraxis som an-vänds vid anläggningen. Med planen för biosäkerhet övervakar och säkerställer företaget själv pro-duktionens säkerhet ur en fiskhälsosynpunkt. Dokumenteringen av åtgärder är en väsentlig del av planen. En plan för biosäkerhet, som är uppdaterad och som fungerar väl, utgör en av de preventiva åtgärdernas hörnstenar och en fungerande dokumentering av biosäkerhetsåtgärderna bevakar före-tagets egna intressen.
Målsättningen med biosäkerhetsåtgärderna är att identifiera och avväga de risker som är väsentliga för den egna verksamheten och att definiera åtgärder och mekanismer för att hindra och avlägsna dessa risker. Med biosäkerhetsåtgärder avses en av företaget själv utförd systematisk och fortgående tillsyn av produktion och produktionsutrymmena.
I jämförelse med primärproduktionen måste anläggningar som behandlar fisk göra en noggrannare beskrivning av sin HACCP-egenkontroll. Beskrivningen har som avsikt att åt tillsynsmyndigheter visa att aktören på ett tillbörligt sätt har utrett och har under kontroll riskfaktorer gällande råvaror, arbetsskeden, produkter, förpackningsmaterial, förvaring samt distribution. För detta har en separat anvisning gjorts redan tidigare.
Bioturvahankkeen toteuttaja on Suomen Kalankasvattajaliitto ry. Hanke on toiminut yhteistyössä Ruokaviraston kanssa, joka valvontaa ohjaavana viranomaisena on antanut neuvoja ohjeistukseen sekä malleihin. Apuna on käytetty myös muiden alan asiantuntijoiden osaamista. Hanke sai tukea Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta.
Lataa tästä hankkeen loppuraportti:
