Kalaterveys toimii poikkeusoloissakin

Teksti: Mika Remes

Perinteinen Kalaterveyspäivä siirtyi tänä vuonna terveysturvallisesti nettiin – mutta se ei menoa haitannut. Ruokaviraston ja Kalankasvattajaliiton yhdessä järjestämä Kalaterveyspäivä keräsi maaliskuun lopulla yli 80 osallistujaa ”ruudun ääreen” webinaariin. Päivän pääviesti oli rauhoittava: Suomessa kalojen terveystilanne on pysynyt poikkeusoloissakin hallinnassa.

Kalaterveyspäivä on Ruokaviraston ja Kalankasvattajaliiton joka kevät järjestettävä yhteinen voimannäyttö Suomen toimivasta kalaterveysjärjestelmästä. Kalaterveyspäivän ohjelma tarjosi tälläkin kertaa asiaa pienen romaanin tarpeisiin. Tässä kuumimmat puheenaiheet.

Ihmisten keskuudessa riehuva koronavirus on karusti näyttänyt, kuinka taudinaiheuttajat eivät rajoja kumarra. Asia on tiedostettu iät ja ajat Ruokavirastossa ja kalaterveydestä kenttätasolla vastaavien eläinlääkäreiden parissa.
– Korona on vaikuttanut Ruokavirastonkin toimintaan. Se on pitänyt ihmisiä osin etätöissä ja tautiturvallisuus on lopettanut liikkumisen toimipisteidemme välillä. Toiminta laboratoriotutkimusten osalta on kuitenkin jatkunut lähes entiseen tapaan. Saimme viime vuonna kiitettävästi kalankasvattajilta kalanäytteitä ja teimme tautiseurantatutkimuksia suhteellisen normaalisti, kertoi Kalaterveyspäivän puheenjohtajana toiminut Ruokaviraston Riikka Holopainen avauspuheenvuorossaan.

Lohdullinen vuosi kalaterveydessä

Tutkimusprofessori Perttu Koski on useana vuonna pitänyt Ruokaviraston vuosiyhteenvedon kalatautitilanteesta. Koski jäi viime vuonna eläkkeelle. Tänä vuonna tehtävästä vastasi Anna Maria Eriksson-Kallio Ruokavirastosta.

Kokonaisuudessaan viime vuosi oli kalatautien suhteen lohdullinen. Työtä pystyttiin jatkamaan ihmisiä kiusaavasta koronasta huolimatta. Merkittäviä kalatautiepidemioita ei ilmennyt. Tutut kalataudit pysyivät hallinnassa.

Ruokavirastoa työllisti yhdessä Ahvenanmaan viranomaisten kanssa tehtävä työ Ahvenanmaan VHS-rajoitusalueesta eroon pääsemiseksi. Sitä varten Ahvenanmaalta on otettu kalavirusnäytteitä tiivistetysti eli jokaiselta laitokselta 75 kalaa kahdesti vuodessa.
– Tavoite on, että Ahvenanmaa päästään julistamaan VHS-taudista vapaaksi alueeksi, Eriksson-Kallio kertoi.

Eriksson-Kallio esitteli kalatautitilastoa kahdeksalta viime vuodelta. Yhteenveto on koottu Ruokaviraston, Åbo Akademin ja PRIK-Palvelujen tuottamasta tietoaineistosta. Sen perusteella tilastoidut kalataudit eivät RTGE-bakteeritautia lukuun ottamatta tuottaneet vuonna 2020 ennätyslukuja.

Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2009 havaittu RTGE-bakteeritauti aiheuttaa kirjolohella suolistotulehduksia. RTGE on yleisin alle kilon painoisilla kirjolohilla. Sitä ilmenee yli +12-asteisessa vedessä. Tauti näkyy ulospäin kalojen apatiana ja turvonneena vatsana. RTGE aiheuttaa alhaista mutta jatkuvaa kuolleisuutta kaloissa. RTGE on Ruokavirastolle hankala tutkittava, koska taudinaiheuttajabakteeria ei voida laboratoriossa kasvattaa.
– Tautitapauksia oli vuonna 2020 neljä. Huolestuttavaksi asian tekee, että niissä kiertovesilaitokset olivat yliedustettuina, sanoi Eriksson-Kallio.

Ennätysvähän antibiootteja

”Perinteisistä” eläintautilain perusteella vastustettavista tai seurattavista kalataudeista BKD-tapauksia löydettiin vain yksi. IHN-tautia ei havaittu ensimmäistäkään, kuten ei VHS-tautiakaan. Tilanne pysyi hyvänä myös vibrioosin ja paisetaudin kohdalla. Kalojen suolistobakteereihin kuuluvan Yersinia ruckerin biotyyppi 2:n kohdalla tehtiin yksi tautidiagnoosi sisämaanlaitoksella.

– Yksi tapaus ei tilastoissa kummoiselta näytä, mutta sen löytyminen ensimmäistä kertaa sisämaasta on huolestuttavaa. Tautitapauksen alkuperää ei tunneta. Yersiniaa on tähän asti esiintynyt merialueella. Sen puhkeaminen yleensä yhdistyy johonkin kalojen stressitekijään, Eriksson-Kallio sanoi.

Lähinnä kirjolohilla havaittavien flavobakteerien kohdalla tapahtui Eriksson-Kallion mielestä erikoista heilahtelua.
– Kylmän veden flavobakteeria ilmeni vuonna 2019 ennätyspaljon ja vuonna 2020 ennätysvähän. Lämpimän veden flavobakteeria taas ilmeni vuonna 2020 suhteellisesti aiempaa enemmän. Sen selittää ainakin osaksi lämmin alkukesä, sanoin Eriksson-Kallio.

Viruksen aiheuttama IPN on lohikalojen tauti, joka voi tarttua muihinkin kaloihin. Se on helposti leviävä tauti, johon ei ole tarjolla lääkettä eikä rokotetta. Siksi se on lakisääteisesti vastustettava kalatauti. Viime vuonna tapauksia löydettiin 26, kun niitä huippuvuonna 2018 oli 40.
– IPN-tapauksista vain kaksi oli sisävesillä, mikä on iso positiivinen muutos aiempaan, mutta emme tiedä oikein sille syytä. On mielenkiintoista seurata, mihin trendi jatkossa menee, Eriksson-Kallio kertoi.
Kalasairauksia hoidetaan antibiooteilla. Niiden käyttö on jatkuvasti vähentynyt. Tilastoissa 20 vuoden ajalta vain vuonna 2017 käytettiin vähemmän antibiootteja kalojen lääkitsemiseen kuin vuonna 2020. Kaikkiaan viime vuonna antibiootteja käytettiin kalankasvatuksessa alle 100 kiloa.
– Näyttää sitä, että antibiootteja käytetään hyvin tarkennetusti, mikä on todella iloinen uutinen, sanoi Eriksson-Kallio.

Kalan hyvinvointi on kasvattajankin etu

Tuotantoeläinten hyvinvointiin on viime vuodet kiinnitetty kasvavaa huomiota. Suomen Kalankasvattajaliitto on tilannut selvityksen kalojen hyvinvoinnista, ja se löytyy nettiosoitteesta https://www.kalankasvatus.fi/hyvinvointia-edistava-menettely-ennen-teurastusta-ja-teurastuksen-yhteydessa/

Selvityksen taustalla on Euroopan neuvoston vuonna 2009 antama asetus tuotantoeläinten hyvinvoinnista. Siinä todetaan, että tuotantoeläimiä tulee suojella kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä eläimen lopettamisen aikana. Asetukselle annettiin pitkä siirtymäaika. Jokainen jäsenvaltio vastaa itse asetuksen toimeenpanosta.

Kalaterveyspäivässä Pasi Korvonen Clewer Aquaculture Oy:stä kertoi, millaisia menetelmiä kalojen hyvinvoinnin turvaamiseen on tarjolla. Kalojen hyvinvointi tarkoittaa Korvosen mielestä yhdelle yhtä ja toiselle toista. Tunteisiin vetoavassa asiassa usein mielipiteet sekoittuvat faktoihin. Asian hahmottamista hankaloittaa sekin, ettei kuluttajalla ole usein enää mitään yhteyttä ruoan alkuperään.

2010-luvulla kalojen hyvinvointia on eri puolilla maailmaa tieteellisesti tutkittu ja todettu, että kalakin voi tuntea kipua. Suosituksia antaa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA), kun ne pohjautuvat tieteelliseen tietoon.

– Olosuhteet eri puolella Eurooppaa vaihtelevat suuresti. Meillä kaivataan lisää tutkittua tietoa kalojen hyvinvoinnista Suomen olosuhteissa, joten asiassa kannattaa olla hereillä jatkossakin. Elinkeinon toimintatavat on pystyttävä kuluttajallekin perustelemaan, kertoi Korvonen.

Euroopassa on tehty useita eri tutkimuslaitosten selvityksiä kasvatettujen kalojen hyvinvoinnista.
– Suomi täyttää jo nyt useat niiden suositukset. Lähtökohta on turvata kalojen fyysinen ja henkinen hyvinvointi – eikä siinä ei ole mitään ristiriitaa. Kun kala voi hyvin, kalankasvattaja voi hyvin, Korvonen kiteytti.

Nopeus on valttia

Tuotantoeläimen, myös kalan, kohtalo on päätyä ihmisen ruoaksi. Kalakin on stressaantuva eläin. Meressä ja sisävesissä verkkokasseissa kaloilla on runsaasti tilaa uida ja ne saavat hyvää, hapekasta vettä kasvaakseen. Maalla pyöröaltaissa tarvittava lisähappi johdetaan kasvatusveteen ja hiilidioksidi poistetaan.

– Kalan hyvinvointi toteutuu hyvin kasvatusvaiheessa, kertoi Korvonen.
Kalojen ravitsemisessa hyvinvointisäädökset kohdistuvat paastotusjaksojen pituuteen. Kalat voivat olla luonnossakin kuukausia syömättä. Lohikalat ovat siis sopeutuneet pitkiinkin paastoihin.
– Kasvatuksessa kaloja ei pidä kuitenkaan paastottaa siten, että niiden käytös muuttuu aggressiiviseksi ja kalat alkavat esimerkiksi näykkiä pienempiään, Korvonen tähdensi.

Kalojen siirtämisessä kassista tainnutukseen ja perkaukseen hyvinvoinnin turvaa laakeapohjainen, tiivis haavi, johon mahtuu korkeintaan 150 kiloa kalaa kerralla. Silloin yhteen kalaan ei kohdistu liikaa painetta eikä kala saa fyysisiä kolhuja.

Kalannosto ja tainnutus on tehtävä mahdollisimman nopeasti. Tainnutus tulisi tapahtua alle yhdessä sekunnissa. Suomessa käytetään tainnutukseen eri menetelmiä: hiilidioksidia, lyöntitainnutusta tai sähkötainnutusta. Hiilidioksiditainnutus on yleisin tapa, koska se toimii kaikissa olosuhteissa ja se on edullinen. Sitä voidaan käyttää merellä altailla, kun kala nostetaan, tainnutetaan ja saman tien verestetään.
– Kala on taintunut, kun se hengitysliikkeet loppuvat ja tajuttoman kalan silmien asento ei muutu kallistettaessa, selvitti Korvonen.

Kuolonkankeus vaikuttaa laatuun

Kun kala kuolee, sen lihassa alkaa välittömästi kemiallisia prosesseja, joiden vaikutuksesta lihasten energia muuttuu maitohapoksi, kalan pH alenee, solut supistuvat ja kuolinjäykkyys eli rigor mortis käynnistyy.
– Jos kala kokee stressiä ennen tainnutusta, se käyttää energiavarastonsa loppuun, kalan kuolinjäykkyys on voimakas ja loppuu myös nopeasti. Mitä myöhemmin kuolinjäykkyys alkaa, sitä paremmin kala säilyy. Pitkä ja hidas kuolinjäykkyys voi lisätä joidenkin arvioiden mukaan neljänneksenkin kalan säilyvyysaikaa, Korvonen selvitti.

Kaupoissa näkee nykyään pre rigor -fileetä, joka tarkoittaa, että kala on nostettu, tainnutettu, perattu ja fileoitu ennen kuolinjäykkyyden alkamista. Silloin kalan käsittelyketju nostosta fileointiin on oltava hyvin nopea ja tehokas.
– Yleensä kala fileoidaan vasta kuolinjäykkyyden jälkeen, jolloin filee saadaan koneellisesti kuluttajan suosimaan täysin ruodottomaan muotoon, Korvonen selvitti.

Ylisiirtoja tutkitaan

Kalojen ylisiirrot ovat puhuttaneet niin kalaterveystutkijoita kuin kalanviljelijöitä, sillä ne voivat vaikuttaa vastustettavien kalatautien leviämiseen. Ylisiirto tarkoittaa merestä pyydetyn vaelluskalan siirtämistä yhden tai useamman voimalaitospadon padon ohi ja vapauttamista jokeen.

Kalojen ylisiirtoja on käytetty yhtenä menetelmänä vaelluskalakantojen elvyttämisessä energiantuotantoon valjastetuissa joissa, kuten Kemijoessa, Iijoessa ja Oulujoessa. Näillä joilla ovat isot valuma-alueet ja ne ovat ennen patojen rakentamista olleet merkittäviä lohijokia. Ylisiirtojen myötä on levinnyt huoli kalatautien leviämisestä mereltä sisävesiin ja vaikutukseen kalanviljelyyn.

Huoli on ollut sen verran suuri, että maa- ja metsätalousministeriö on pyytänyt Ruokavirastoa selvittämään asiaa. Maria Uusitalo Ruokavirastosta kertoi Kalaterveyspäivässä, mistä selvitysprojektissa on kyse.

Ylisiirrot ovat tällä hetkellä luvanvaraista toimintaa. Aluehallintovirasto (AVI) vastaa lupapäätöksistä. Kemijoella, Iijoella ja Oulujoella nahkiaisten velvoiteistutuksia on tehty 1980-luvulta alkaen ja lohikalojen ylisiirtoja neljästä yhdeksään vuoden aikana. Lohen ja meritaimen ylisiirrot ovat vapaaehtoisia. Niitä on tehty pääasiassa tutkimustarkoituksia ja kalakantojen palauttamista varten.

Ruokaviraston yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen kanssa toteuttamassa tutkimusprojektissa keskitytään loheen, meritaimeneen ja nahkiaiseen. Kaloista seurataan aiheuttavatko ylisiirrot riskiä vastustettavien kalatautien (VHS, IHN, IPN, ISA ja SAV) leviämisestä mereltä sisämaahan. Riskiprofiilit tehdään riskien hallinnan työvälineeksi. Tutkimus on määrä julkaista elokuussa 2021.
– Koska tutkimus on kesken, ei vielä ole varsinaisia tutkimustuloksia kerrottavana, muistutti Uusitalo.

Lohien ylisiirrot keskittyvät tällä hetkellä Kemijoen alaosalle ja sen pohjoiselle sivuhaaralle Ounasjoelle. Kaukaisimmat ylisiirrot on tehty Savukosken alueelle. Tutkittavista lajeista nahkiainen kestää parhaiten käsittelyä. Sen ylisiirtomatkat ovat lyhyitä ja nopeita, muutamia kymmeniä kilometrejä. Lohi ja meritaimen ovat herkempiä kaloja siirtää ja eläinlääkärin tulee tarkastaa siirrettävät kalat silmämääräisesti. Lohikalojen ylisiirrot ovat voivat olla satoja kilometrejä. – Ylisiirroissa on tärkeää huomioida veden lämpötila ja hapetus koko prosessin ajan. Mitä vähemmän kaloja käsitellään, sitä parempi mahdollisuus niillä on selvitä ylisiirrosta, muistutti Uusitalo.

Valintajalostus keskittyy Laukaaseen

Kalaterveyspäivässä kuultiin Luonnonvarakeskuksen Petri Heinimaan selvitys, mitä kirjolohien ja siikojen valintajalostusohjelmalle on tapahtunut sen jälkeen, kun valintajalostuskalojen kotipaikkana toiminut Luonnonvarakeskuksen Tervon toimipiste jouduttiin vuonna 2018 IHN-kalataudin takia saneeraamaan ja lopettamaan.

Valintajalostusohjelma käynnistyi neljä vuosikymmentä sitten, jolloin tutkijat ja elinkeino yhdessä määrittelivät, mitä ominaisuuksia kirjolohissa halutaan alkaa kehittää valintajalostuksen avulla. Siika tuli toisena lajina mukaan valintajalostusohjelmaan vuonna 1998. Valintajalostuksella on kehitetty merkittävästi kalankasvatuksen kannattavuutta. Esimerkiksi kirjolohien rehunkäyttökyky on sinä aikana tuplaantunut.
– Puolet siitä on saatu aikaa kehittämällä rehuja ja ruokintaa, puolet valintajalostuksella, Heinimaa kertoi.

Tervon laitoksen saneerauksen jälkeen vaikutti jo siltä, että loppu koittaa valintajalostusohjelmalle. Luonnonvarakeskuksen Enonkosken toimipaikalle oli kuitenkin sijoitettu varaparvia, joiden turvin ohjelmaa päästiin jatkamaan.

Laukaan toimipiste toimii jatkossa valintajalostusohjelman pääpaikkana. Laukaaseen aletaan keväällä 2021 rakentaa uusia halleja valintajalostuksen perhekasvatusta ja emokaloja sekä tutkimustoimintaa varten.
– Uudet tilat pitäisi olla käytössä vuoden 2022 aikana, jolloin uusi valintajalostuksen sukupolvi siirretään Enonkoskelta Laukaaseen. Yhtä isoa kokonaisuutta kuin Tervossa ei Laukaaseen kuitenkaan tule. Valintajalostusta tehdään jatkossa kohdistetummin. Nyt rakennettavat tilat tukevat myös Laukaassa tehtävää kiertovesitutkimusta, Heinimaa kertoi.
Laukaassa on viime vuodet kasvatettu ja tutkittu uutta kalakasvatukseen soveltuvaa kasvatuslajia, nelmaa.
– Nelma on tarkoitus toistaiseksi säilyttää, että lähtömateriaalia voitaisiin siitä kiinnostuneille kalankasvattajille toimittaa, Heinimaa kertoi.

Lataa tästä päivän esitykset:

Koulutus on osa EMKR-rahoitettua bioturvahanketta