Kasvun kynnyksellä – kalankasvatuksen ympäristönsuojelupäivä 2019

Teksti & kuvat Mika Remes

Kalakasvatuksen ympäristöystävällisen kasvun eteen tehdään Suomessa hartiavoimin töitä niin elinkeinon kuin hallinnon puolella. Tavoite on haasteellinen, sillä kasvun pitäisi tapahtua samalla, kun Itämeren kuormitusta pyritään pienentämään. Ympäristöministeriön ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen järjestämillä kalankasvatuksen ympäristönsuojelun neuvottelupäivillä kuultiin 6.11. Vantaalla kutkuttavia mielipiteitä siitä, miten keskenään ristiriitaisetkin tavoitteet voisivat toteutua.

Kalankasvatuksen ja ympäristönsuojelun suhde kiinnostaa silloinkin, kun asiat eivät ole sieltä helpoimmasta päästä. Muuhun johtopäätöksen ei voinut tulla, kun katsoi kalankasvatuksen ympäristönsuojelun neuvottelupäivillä lähes täyttä satapaikkaista salia Vantaan Scandicin Aviacongressissa. Kuulijoiden joukkoon mahtui niin kasvattajia kuin ympäristönsuojelun hallinnon väkeä – ja kaikkea siltä väliltä.

Päivän avannut Markus Tarasti ympäristöministeriöstä muistutti Antti Rinteen hallituksen kirjaamista hallitusohjelman tavoitteista. Niiden mukaan ympäristönsuojeluun suhtaudutaan kunnianhimoisesti ja hallitus aikoo torjua painokkaasti ilmastonmuutosta. Siihen kuuluu osana kotimaisen kalan kulutuksen lisääminen.

– Kalankasvatuksen osalta se tarkoittaa itämerirehuun ja kiertovesiviljelyyn panostamista sekä ympäristölupaprosessien sujuvoittamista, Tarasti sanoi.

Markus Tarasti ympäristöministeriöstä avasi kalanviljelyn ympäristönsuojelun neuvottelupäivän

Green Deal hyödyttää kaikkia

Maa- ja metsätalousministeriössä on kotimaisen kasvatetun kalan lisäämisen puolesta liputettu vuosia. Ministeriö ei voi kuitenkaan yksin lippua liehuttaa, sillä kalanviljelyn asiat kuuluvat myös muille hallinnon aloille, erityisesti ympäristöministeriölle. Ministeriöiden välinen yhteistyö on viime vuodet lisääntynyt huomattavasti, vaikkakin kalanviljelyn kasvutavoitteista ollaan vielä kaukana.

Orian Bondestam MMM:sta kertoi ministeriössä valmisteilla olevasta ”Green Dealista”. Siinä kyse on vapaaehtoisesta mallista, jossa itämerirehun määrittämisellä ja käytöllä sekä kiertotalousajattelulla on tärkeä rooli. Katseet suuntautuvat erityisesti Metsähallitukseen, joka hankkisi päästöperusteisia ympäristölupia vesilleen ympäristön kannalta hyville kasvupaikoille, ja edelleen myisi lupia yrittäjille. MMM taas voisi tarjota jokaista 1 000 tonnin lupaa kohden rahoitusta esim. Metsähallituksen käytettäväksi tehokkaisiin vesiensuojelutoimiin

– Tavoite on niin sanottu win-win-tilanne, jossa kaikki osapuolet hyötyvät. Green Dealin myötä voitaisiin osoittaa, että kalankasvatus on fosforinegatiivista, kiteytti Bondestam.

Orian Bondestam MMM:sta kertoi uudesta kalankasvatuksen Green Deal -mallista

Green Dealista kerrotaan yksityiskohtaisemmin Kalankasvattajaliiton joulukuun uutiskirjeessä.

Uusia keinoja sisämaahan

Keskustelu kalakasvatuksen ravinnekuormituksesta pyörii merialueiden verkkokassikasvatuksen ympärillä, mutta työtä tehdään myös sisämaan kasvatuksen kuormituksen vähentämiseksi. Luonnonvarakeskuksen tutkija Jouni Vielma esitteli, miten asiassa on edistytty. Kasvatus sisämaassa perustuu pääosin maa-allaslaitoksiin, joissa veden puhdistamiseen on paremmat mahdollisuudet, kuin meressä tapahtuvissa verkkokasseissa. Ravinnekuormituksen pienentämisessä käytetään sisäisiä ja ulkoisia menetelmiä. Sisäisissä menetelmissä keskitytään rehuihin, ruokintaan, ilmastukseen, hapetukseen sekä kalamateriaalin valintajalostukseen. Ravinteiden poiston ulkoisia menetelmiä taas ovat laskeutus, siivilöinti ja muut menetelmät, kuten flotaatio ja saostus.

– Ravinnekuormituksesta noin puolet fosforista ja viidesosa typestä on sitoutuneena kiintoaineeseen, joka on vedessä leijailevaa ja laskeutuvaa. Mitä nopeammin kiintoaine vedestä poistetaan, sitä vähemmän fosforia veteen liukenee. Mitä vähemmän vettä kasvatuksessa käytetään, sitä helpompaa kiintoaineen poisto on. Ennen kaikkea kaikkien kuormitusta vähentävien toimien pitää olla myös taloudellisesti kannattavia, kertasi Vielma ravinnekuormituksen vähentämisen perusasioita.

Lisää tehoa lietteenkeräykseen

Vielma esitteli Luonnonvarakeskuksessa toteutettavaa hanketta, jossa käytiin läpi aiempia puhdistusratkaisuja, suunniteltiin maa-allaslaitoksille soveltuvia uudentyyppisiä kiintoaineen poistokeinoja sekä laskettiin kuormituksen pienentämisen kustannusvaikutuksia eri vaihtoehdoille. Hankkeessa ratkaisujen teknisestä suunnittelusta, toteutuksesta ja laskelmista vastasi Martti Naukkarinen Clewer Aquaculturesta.

Hankkeen luonnoksissa maauoma-altaalle haettiin tehokkaampaa lietteenkeräystä muun muassa jyrkentämällä virtausten tehostamiseksi maa-altaiden seinämiä ja asentamalla altaan pohjalle betoninen lietteenkeräysalue lietetaskuineen ja pinnalla kelluvine ilmastimineen. Naukkarisen eri luonnoksissa kantava idea oli altaiden muodolla, veden virtauksilla ja ilmastuksella saada liete kerääntymään mahdollisimman tehokkaasti lietetaskuihin, joista kiintoainetta pystyttäisiin imemään pois altaista puhdistettavaksi. Hankkeessa tutkittiin myös veden hapettamista loppukesästä keinona pienentää rehukerrointa.

– Veden happipitoisuuden laskiessa ensin heikkenee rehun hyväksikäyttökyky eli rehukerroin kasvaa. Vasta sen jälkeen eli noin 60 prosentin hapen kyllästyneisyydessä heikkenee kalojen ruokahalu, kertoi Vielma.

Vielma muistutti, ettei tutkimushankkeen luonnoksia ole testattu käytännössä.

– Teimme kustannuslaskelmia eri vaihtoehdoille 200 tonnin laitokselle. Hapettamisen kustannusvaikutus oli 0,29 euroa kilolta, maauoma-altaiden saneerauksen 0,56 euroa ja pyöröaltaiden saneerauksen 2,06 euroa kilolta, jos tuotanto ei kasva. Kuormituksen vähentämiseen kannustava ympäristölupa voisi mahdollistaa tällaisten investointien tekemiseen. Sisämaasta löytyisi hyviä kasvatuspaikkoja tehostettua vesienpuhdistustekniikkaa käyttäville laitoksille, summasi Vielma.

Tapio Kiuru Luonnonvarakeskuksesta osallistui vilkkaana käytyyn yleisökeskusteluun

Riittääkö hyviä merialueita?

Merikasvatukselle ympäristöpäivä tarjosi huolestuttavia tietoja: rannikkoalueiden pintavesien ekologinen tila on ELY-keskusten kokoamien tietojen perusteella heikentynyt vuosia 2013-2019 koskevalla suunnittelukaudella monilla alueilla hyvästä tyydyttäväksi, merialueiden karttavärillä kerrottuna vihreästä keltaiseksi.

Muutoksella on merkitystä kalankasvatukselle, jolle on sijainninohjaussuunnittelulle etsitty kasvatukseen hyvin soveltuvia uusia kasvatuspaikkoja juuri vihreiltä alueilta Selkämeren ja Perämeren rannikoilta. Nyt niitä on aiempaa vähemmän tarjolla, mikäli tilaluokitus pysyy nyt esitetyn luonnoksen kaltaisena. Muutokset vesien tilassa näkyvät erityisesti kasviplanktonin kokonaismäärää kuvaavissa a-klorofylliarvoissa.

Kymmenen pisteen kysymys onkin, miten uusi pintavesien ekologisen tilan luokitus vaikuttaa kalankasvatukselle haettuihin ympäristölupiin? Vastauksia antoi omalta osaltaan kalankasvatukseen avoimen kriittisesti suhtautuva Harri Helminen Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta. Helmisen päätyömaa ELY:ssa on Itämeren tilan parantaminen, ja siihen yhtälöön kalankasvatuksen lisääminen millään merialueella istuu huonosti.

– Koko Saaristomeri on kartassa keltaisella eli tyydyttävässä tilassa. Silloin kalankasvatuksen kuormitusta ei voida lisätä. Selkämeren hyvät merialueet sijaitsevat Rauman edustalla, mutta Selkämeren kansallispuisto rajoittaa siellä merialueen käyttöä. Ympäristöhallinnon tulee varmistaa, että hyviksi luokitellut merialueet pysyvät jatkossakin hyvinä. Nyt ne ovat kaikki niin sanottuja riskivesistöjä, jotka ovat vaarassa muuttua laadultaan hyvästä tyydyttäviksi. Jos nykyinen kehitys jatkuu, hyvät merialueet loppuvat. Se tarkoittaa, että kalankasvatukselle sopivat uudet alueet löytyvät lähinnä avomereltä, selvitti Helminen.

Helmisen ajatusmallissa kalankasvatuksen tuotannon lisääminen on ristiriidassa vesiensuojelun tavoitteiden kanssa.

– Minusta vesiensuojelun tavoitteesta ei voida poiketa toimialakohtaisesti, mutta hankekohtaisesti se voisi tulla kysymykseen, jos yleinen etu koetaan niin tärkeäksi, että se ohittaa vesienhoidon tavoitteet, tiivisti Helminen.

Kiihkeä paneeli

Ympäristönsuojelun neuvottelupäivän monipuolinen anti tiivistyi päivän päättäneeseen paneelikeskusteluun, jossa kuultiin napakoita, jopa kiihkeitä mielipiteitä laidasta laitaan. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Mirva Wideskogin ansiokkaasti johtamassa paneelissa keskustelivat Kari Ranta-aho Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta, Irja Skytén-Suominen Kalankasvattajaliitosta, Harri Helminen Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta, Ville Salonen Etelä-Suomen AVIsta sekä Markus Kankainen Luonnonvarakeskuksesta.

Wideskog käynnisti paneelin heti tiukalla kysymyksellä: voidaanko rannikkoalueille lisätä kestävästi ja ekologisesti toimivaa kalankasvatusta? Panelisteista ainoastaan Harri Helminen ei uskonut kasvun olevan mahdollista.

– Mikään Itämeren ravinteiden vähentämiskeino ei ole onnistunut, rannikkovesien laatu menee vain huonompaan suuntaan, totesi Helminen.

Ville Salonen muistutti, että luvista päättävä aluehallintovirasto voi toimia ainoastaan lakien mukaan.

– Minusta on epäselvää, mihin eri tavoiteohjelmissa ollaan menossa. Sekä kalankasvatuksen lisäämiselle että kuormituksen vähentämiselle löytyy hyvät perusteet. Meidän on luvituksessa otettava huomioon kaikki mahdolliset seikat. Näen kuitenkin, että kalankasvatuksen tuotantoa on jopa mahdollista lisätä, potentiaalisia alueita Suomessa kuitenkin löytyy, pohti Salonen.

Kalankasvattajaliiton edustaja Irja Skytén-Suominen totesi, että ala elää eri tavoitteiden ristipaineessa.

– Hallinnossa on strateginen tavoite lisätä merkittävästi kotimaista tuotantoa. Samaan aikaan vesienhoidon tavoitteet ohjaavat vähentämään kuormitusta. Halutaanko kalankasvatusta siis nostaa ylös vai ajaa alas? Meitä kasvattajia hämmentää sekin, kun tutkimustulokset antavat pienempiä lukuja kuormituksesta kasvatusalueilla kuin mallinnukset, ihmetteli Skytén-Suominen.

Itämerirehu paljon vartijana

Panelisteja puhututti erityisesti itämerirehu. Rannikkoalueen kalatalouspäällikkö Kari Ranta-aho peräänkuulutti isoa kuvaa, missä pitää katsoa kotimaisen ruoan saatavuutta ja omavaraisuutta, eikä tarkastella toimialaa vain vesiensuojelun vinkkelistä. Kasvatettu kala on erityisen tehokas ja ilmastoystävällinen tapa tuottaa hyvää ja terveellistä ruokaa suomalaisille.

– Meidän on sallittava kalankasvatuksen osalta poikkeusmenettely, vaikka rannikkovesien tila olisi osin laskenut hyvästä tyydyttäväksi. Minusta aluehallintovirastoissa on nyt löydyttävä rohkeutta katsoa ruokahuollon kautta kokonaisuutta, eikä takertua pelkästään kuormituslukuihin, sanoi Ranta-aho.

Ranta-aho näki erittäin tärkeänä sen, että Suomeen saatiin Itämeren silakkaa hyödyntävä kalajauhotehdas, joka pystyy vielä puhdistamaan kalasta ympäristömyrkyt, jotka muut ovat sinne tuottaneet.

– Silakasta valmistettavaa kalajauhoa käytetään itämerirehussa kalankasvatuksessa. Sitä kautta kalataloudesta on tullut Itämeren ravinteiden vähentäjä. Kalankasvatusta ei voi sulkea pois sen perusteella, että ruoan tuottaminen kuormittaa. Kiertotalouden periaatetta noudattavan itämerirehun käytön tavoitteena on pitää kalankasvatuksen kuormitus mahdollisimman neutraalina. Ympäristö- ja lupahallinnon pitää muistaa, että ei kalankasvatus ratkaise Itämeren kohtaloa, vaan sitä on katsottava koko valuma-alueen kannalta. 94 prosenttia fosforikuormituksesta tulee maalta ja se kohdistuu rannikon alueeseen, sanoi Ranta-aho.

Harri Helminen puolusti ympäristöhallinnon toimintaa.

– Kiertotalous voi olla ristiriidassa ympäristönsuojelun tavoitteiden kanssa, kuten kalankasvatuksessa tapahtuu. Tätä ristiriitaa me yritämme selvittää. En löydä perusteita sille, että itämerirehun kautta voitaisiin sallia kalankasvatuksen kuormituksen kasvaminen, kun meren tila rannikkoalueilla heikkenee jatkuvasti. Sitten kun vesienhoidossa päästää rannikkovesien hyvään tilaan, voidaan miettiä, voidaanko jollakin sektorilla sallia isompi kuormitus, totesi Helminen.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Markus Kankainen muistutti, että ei ympäristöystävällisenä pidetty ja maalla tapahtuva kiertovesikasvatuskaan tapahdu päästöttömästi.

– Kyllä kalankasvatusta tulee kohdella tasapuolisesti muiden ruoantuotantotapojen kanssa. Nyt ympäristölupia on leikattu, vaikka ala on todettu erittäin ympäristöystävälliseksi tavaksi tuottaa eläinproteiinia, Kankainen sanoi.

Ristiriitaisia tunteita

Kalankasvattaja Margus Rebanelle Heimon Kalasta jäi ympäristösuojelupäivästä hämmentynyt olo.

– Päällimmäiseksi jäi tunne, että ympäristöviranomaiset eivät pysty kunnolla puuttumaan suurempiin kuormituslähteisiin, joten kalankasvatus otetaan silmätikuksi. Vaikka kalankasvatus elinkeinona kokonaan lopetettaisiin, sillä vaikutettaisiin hyvin vähän Itämeren tilaan. Sen tietävät varmasti myös viranomaiset, pohti Rebane.

Rebane pitää kuitenkin tärkeänä, että elinkeino jatkaa työtä kuormituksen vähentämiseksi.

– Ymmärrän ympäristöviranomaisten huolen Itämeren tilan heikkenemisestä, mutta on se elinkeinonkin huoli. Kalankasvatus tarvitsee mahdollisimman hyvälaatuiset kasvatusvedet. Minusta asioita ei pitäisi katsoa mustavalkoisesti. Pitää muistaa, että kalakasvatus on tärkeää kalastukselle, kun silakkasaaliita voidaan käyttää itämerirehuissa ja edelleen kalankasvatuksessa. Kalankasvatus on hyvin tärkeää myös kalanjalostukselle ja kalakaupalle. Leikkaamalla lupia ei voida panostaa ympäristönsuojeluun. Se onnistuu parhaiten, kun yritykset voivat kasvaa elinvoimaisiksi, muistutti Rebane.

Kohti kasvua

Raisioaquan kehityspäällikkö Olle Lerche seurasi päivän aikana erityisesti itämerirehusta käytyä keskustelua.

– Raisioaqua valmistaa itämerirehua, jossa käytetään kotimaista kalajauhoa raaka-aineena. Olen eri mieltä Harri Helmisen kanssa siitä, että itämerirehu ei olisi tärkeä edistysaskel ympäristöystävälliselle kalankasvatukselle. Kyllä se meidän laskelmissa kierrättää ravinteita Itämeressä eikä lisää niitä – ja se pitäisi kyllä huomioida kompensaatiokeinona, kun kalankasvatuksen lupia käsitellään, tähdensi Lerche.

Kalastus ja kalankasvatus ovat Lerchen mielestä ainoita tapoja poistaa mereen joutuneita ravinteita.

– Täytyy muistaa, että kaikki ruoantuotanto synnyttää kuormitusta, mutta sen hyväksyttävä taso on poliittinen kysymys. Meidän on löydettävä poliittinen yksimielinen näkemys siitä, että ruoka pitää tuottaa mahdollisimman pitkälle ympäristöystävällisesti Suomessa. Juuri niin kalankasvatus tekee. Olemme hyvän ympäristön eteen tehdyn työn ansiota kasvun kynnyksellä. Uskon, että kalankasvatus pääsee Suomessa vielä strategian mukaiselle nousu-uralle, pohti Lerche.

Lataa esitykset täältä:

 MMM:n terveiset, Orian Bondestam MMM

Kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohjeen uusiminen, tilannekatsausVeera Isaksson VARELY

Sisävesilaitosten ravinnekuormituksen vähentäminen-hankkeen esittely     Jouni Vielma LUKE

Kuolleiden kalojen hävittäminen ja hyödyntäminen,Sanna Toivanen Ruokavirasto
Vihdin Enäjärven simupukkakuolemat Sari Janhunen Vihdin kunta

Luvittajan terveisiä,  Ville Salonen ESAVI

Kalankasvatuslaitosten vesistötarkkailu nyt ja tulevaisuudessa Asko Sydänoja VARELY

Ajankohtaista kiertovesikasvatuksesta Jani Pulkkinen LUKE