Kalanviljelystä puhuttaessa korostetaan aina vesiviljelyltä edellytettävää kestävyyttä. Samalla koko alan hartiavoimin tekemä työ jää helposti huomaamatta. Kotimainen kalankasvatus on jo nyt kestävää ja luonnon ehdoilla tapahtuvaa toimintaa. Ympäristöjärjestö WWF on myös hyväksynyt kotimaisen kasvatetun kirjolohen ja siian suositeltavien kalojen listalleen. Valinta perustui nimenomaan kotimaisen kasvatuksen vastuullisuuteen ja ekologisuuteen.
Kalankasvatuksen kuormitus on jo pitkään ollut marginaalinen, vain yhden prosentin luokkaa kokonaiskuormituksesta. Tutkimusten mukaan kalankasvatuksen pistevaikutusta ei pystytä mittaamaan. Niinpä kalankasvatuksen kohdalla on ryhdytty puhumaan paikallisesta vaikutuksesta. Oikein sijoitetulla kasvatuspaikalla ei sitäkään pystytä mittaamaan tai erottamaan taustapitoisuuden vaihteluista.
Käytännössä hyvällä sijaintipaikalla kalankasvatus voikin olla korkeintaan hajakuormittaja. Silti on muistettava, että 99 % kuormituksesta tulee muualta. Lisäksi on otettava huomioon, että käytössä olevalla itämerirehulla ravinteita poistetaan Itämerestä jopa enemmän kuin kalankasvatus niitä tuottaa. Käytännössä kalanviljely onkin kuormitusneutraalia ja fosforin osalta kuormitus on peräti negatiivinen.
Itämerirehulle ei kuitenkaan haluta antaa luvituksessa mitään merkitystä. Tässä kohtaa logiikka pettää jo pahasti. Kiertotalouden merkityksestä kyllä puhutaan, mutta kalanviljelyssä ravinteiden kiertämiselle ei anneta mitään arvoa.
Suomessa olisi erinomaiset edellytykset kalanviljelyn lisäämiseen sekä potentiaali merkittävästi parempaan kalan omavaraisuuteen. Kotimaisen kalatalouselinkeinon taloudellinen merkitys ja työllistävä vaikutus, samoin kuin suomalaisen kalan korkea laatu ja terveellisyys sekä sen ilmasto- ja ympäristöystävällisyys ovat tärkeitä kriteereitä kotimaisen tuotannon lisäämiseksi.
Silti meillä kalanviljelyn edistäminen on lukuisista ohjelmista ja strategioista huolimatta jämähtänyt paikoilleen. Kalan kysyntä kuitenkin kasvaa ja niinpä tuontikalan osuus ruokapöydissämme lisääntyy koko ajan. Kalan vuotuinen kauppatase on jo pitkään ollut yli 350 miljoonaa euroa negatiivinen. Kalan markkinahinnan nousun myötä negatiivisuus noussee tänä vuonna jo yli 400 miljoonaan.
Jokainen päivä tuo siis keskimäärin yli miljoonan euron verran lisää kalan kauppataseen vajaukseen. Joka ikinen päivä työpaikat ja eurot karkaavat tuontikalan mukana ulkomaille. Se ei todellakaan ole kansantaloudellisesti kestävää.
Kotimaisen kalan edistämisohjelman tavoite kolminkertaistaa kotimainen kalanviljely kuulostaa hyvältä. Se kuitenkin vaatisi 2,7 miljoonan kilon vuotuista tuotannon lisäystä jokaisena vuotena aina vuoteen 2035 asti. Käytännön työkaluja tähän ei ole olemassa.
Luken mallinnuksen mukaan kotimaisen kalan osuus olisi edistämisohjelman toteutuessakin yhä alle 40 prosenttia ja kalan kauppatase edelleen yli 200 miljoonaa euroa negatiivinen. Ilman pikaista luvituksen pullonkaulojen avaamista sekin maali karkaa nopeasti tavoittamattomaksi.
Juhannuslautasella meillä on uusien perunoiden kanssa kotimaista silakkajalostetta, kotimaista luonnonkalasäilykettä sekä tietysti kruununa itse savustettu kotimainen kirjolohifile. Nämä ovat toki vain hyvin pieniä tekoja yrittää estää kalan kauppataseen synkkenemistä.
Olisipa meidän päättäjillämme viisautta hoitaa oma osuutensa.