Maaseudun Tulevaisuus, Maria Latokartano, 19.3.2018

”Koko suomalainen kalaelinkeino näyttää tulevaisuudessa hyvin toisenlaiselta kuin nykyään. Sen on pakko”, tiivistää Luken tutkija.

Tutkijat ja kalayrittäjät hakevat yhdessä ratkaisuja, joilla turvata alan tulevaisuus.

On kehitetty automatisoituja kalankäsittelylaitoksia, elektronisia hylkeenkarkottimia, ulkomerellä sijaitsevia kasvatusaltaita ja samaa vettä yhä uudestaan käyttäviä kiertovesilaitoksia.

”Koko suomalainen kalaelinkeino näyttää tulevaisuudessa hyvin toisenlaiselta kuin nykyään. Sen on pakko”, uskoo Luonnonvarakeskuksen ohjelmapäällikkö Petri Suuronen.

”Nykymetodeilla ja nykyisillä säädöksillä elinkeino ei tule pärjäämään”, Suuronen sanoo.

Suurosen kollega, erikoistutkija Jari Setälä seuraa työkseen Suomen kalamarkkinoiden kehitystä.

Hän on pannut merkille huolestuttavan kehityssuunnan: vaikka suomalaisten kalansyönti on kaksinkertaistunut sitten 1980-luvun, on kotimaisen kalan kulutus vähentynyt tasaisesti koko 2000-luvun. Tällä hetkellä enää yksi kuudennes Suomessa myytävästä kalasta on kotimaista.

Kyse ei ole siitä, että kotimaiselle kalalle ei olisi markkinoita. Päinvastoin, kuluttajatutkimus toisensa jälkeen kertoo samaa: suomalaiset haluavat syödä suomalaista kalaa.

Paitsi syödä rannikolta pyydettyä kalaa, haluamme myös suojella Itämeren hylkeet ja merimetsot. Ja se on vaikea yhtälö.

”Rannikkokalastus on kriisissä. Saalismäärät puolittuivat vuodesta 2016 vuoteen 2017 ja nyt monella kalastajalla on edessään kriittinen piste. Sen jälkeen toiminta ei ole enää kannattavaa, sillä kustannukset ovat suuremmat kuin tulot”, Suuronen sanoo.

Kalanviljelijöitä vaivaavat toisenlaiset, mutta yhtä hankalat ongelmat. Vaikka kalanviljelylaitosten ympäristökuormitus on pudonnut murto-osaan siitä, mitä se vielä 1990-luvulla oli, niiden on yhä vaikea täyttää kiristyvän ympäristölainsäädännön vaatimuksia.

Lähes kaikki avomeren kalanviljelijät haluaisivat kasvattaa toimintaansa, mutta raskas ympäristöluvan hakuprosessi suitsii investointihaluja.

Kun lupia on ollut vaikea saada kotivesiltä, ovat yritykset suunnanneet naapurimaihin. Ruotsin kalanviljelystä pääosa on nykyisin suomalaisten omistuksessa.

Koska kotimainen tuotanto ei riitä kattamaan kysyntää, tuodaan kalaa maahamme Norjasta. Viimeisen tilaston mukaan lohta tuotiin 25 miljoonaa kiloa.

”Norjalaiset saivat jokaisesta Suomeen tuodusta lohikilosta kaksi euroa voittoa. Miksi lahjoitamme Norjaan 50 miljoonaa euroa vuodessa, kun pystyisimme kasvattamaan saman määrän kestävästi kotimaassa”, Setälä ihmettelee.

Parhaillaan kalaelinkeinon ongelmiin etsitään sekä lyhyen että pitkän aikavälin ratkaisuja tutkijoiden, yrittäjien ja 8,7 miljoonan euron voimin Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) rahoittamissa innovaatio-ohjelmissa.

”Aiomme kehittää uusia pyyntimuotoja ja keinoja, joilla hyljevahinkoja voidaan oleellisesti vähentää. Yritämme myös saada osan Saaristomeren sisälahdista hyljevapaiksi hyljekarkottimien avulla”, Suuronen kertoo.

”Kehitämme myös saaliinkäsittelytekniikoita. Kalastuksessa tehdään edelleen paljon työtä selällä ja käsillä. Ala tulee ottamaan teknologisen harppauksen.”

Uutta, merkittävää tuotantoa voidaan kalanviljelyssä saavuttaa joko avomerikasvatuksella tai kiertovesilaitoksilla.

”Molemmat kasvatusmuodot ovat uusia ja sisältävät taloudellisia ja teknisiä riskejä”, Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Jouni Vielma sanoo.

Avomerikasvatuksen riskit liittyvät rakenteiden myrskynkestävyyteen. Kiertovesikasvatuksessa voi esimerkiksi sähkökatkon seurauksena kuolla suuria määriä kaloja.

Tarkoitus on, että uusia teknologioita ja menetelmiä testataan vesiviljelyn innovaatio-ohjelmassa. Näin yrittäjän ei tarvitse kantaa riskiä yksin.

Luke on yhdessä muiden toimijoiden kanssa kartoittanut merialueilta uusia, tuotantoon parhaiten soveltuvia paikkoja.

Lisäksi selvitetään, miten kalankasvatusaltaat selviävät talviolosuhteista, millaiset rakenteet kestävät Itämeren teräväpiirteisen aallokon ja miten kalojen ruokintaa ja hyvinvointia voidaan seurata videokuvan avulla.

Selvitettävää on paljon sekä kalastuksen että vesiviljelyn puolella mutta Suuronen katsoo tulevaisuuteen luottavaisesti.

”Nuoret kalastajat ovat kiinnostuneet innovaatioista sekä halukkaita muuttamaan käytäntöjä ja kysyntäpuoli on kunnossa. Uskon, että kotimaisella kalalla on edessään myönteinen tulevaisuus.”

Lue täältä koko juttu