Hyvä pohjavesi on turvannut Kainuun Lohen kalanpoikasille Sotkamossa laadukkaat kasvuolosuhteet jo puolen vuosisadan ajan. Toisen polven kalankasvattaja Markku Tuikka uskoo vahvasti perheyrityksen tulevaisuuteen ja kalanviljelyn kasvunäkymiin.
Kolme miestä, Arvi Tuulenkari, Vesa Korhonen ja Simo Tuikka, innostuivat 1960-luvun lopulla Suomessa uudesta elinkeinosta, kalanviljelystä. Kasvatuspaikassa Kainuun Sotkamossa oli yllin kyllin kirkasta pohjavettä kalojen kasvuun. Kumma, jos näissä olosuhteissa ei pärjäisi ja kalanpoikasia kasvattaisi, kolmikko pohti.
Haaveet muuttuivat todeksi vuonna 1968 perustettuna Kainuun Lohena. Mukaan Kalankasvattajaliiton toimintaan yritys tuli kuitenkin jo aiemmin – kuitti 10 markan kannatusjäsenmaksusta vuodelta 1967 on tallessa. Kolmikko hankki Likolammen kalanviljelylaitokselle Tanskasta kirjolohen mätiä, josta lähdettiin kasvattamaan 1- ja 2-vuotiaita kirjolohenpoikasia. Niillä oli hyvä kysyntä, sillä uusia kalankasvatuslaitoksia perustettiin kiihtyvää tahtia ympäri maata.
Kasvatusta kolmessa sukupolvessa
Nyt, tasan puoli vuosisataa myöhemmin, samaista pohjavettä pulppuaa yhä Kainuun Lohen Likolammen laitokselle. Vettä on riittänyt, vaikka takana on miesmuistiin kuumin hellekesä. Maa-altaiden reunalla poikasten polskimista seuraa tyytyväisenä toisen polven kalankasvattaja, Markku Tuikka.
– Muistan olleeni altaan reunalla jo viisi vuotiaana. En ole muuta ammattia itselleni osannut edes kuvitella. Oikeastaan kyse on elämäntavasta, johon kuuluu oma vapaus ja sinnikäs yrittäminen. Jää nähtäväksi, jatkuuko tarina kolmannessa polvessa. Poikamme Juho on toiminnassa mukana. Sukupolven vaihdos tulee jossain vaiheessa ajankohtaiseksi. Olen hänelle kyllä teroittanut, että kun jaksaa yrittää, tämä antaa kelpo elannon. Lisäksi yrittäjällä tulee olla apunaan hyvät ja luotettavat työntekijät, Markku Tuikka pohtii.
Ruotsista Suomeen
Kainuun Lohesta tuli ”tuikkalainen” 1970-luvun alkupuolella, kun Simo houkutteli Ruotsissa Södertäljessä asuvan veljensä Olavin perheineen muuttamaan Sotkamoon ja laitokselle töihin. Arvi Tuulenkari jäi tuolloin yrityksestä pois. Muuttokuorman matkassa matkusti myös nassikkaikäinen Markku Tuikka.
Myöhemmin myös Vesa Korhonen ja Simo Tuikka luopuivat osuuksistaan ja Kainuun Lohi siirtyi Olavi ja Annikki Tuikan perheen omistukseen. 1990-luvun alkaessa Markun vanhemmat puolestaan jäivät eläkkeelle ja Kainuun Lohen toiminta siirtyi kokonaan Markulle ja velipoika Martille. Vuonna 2003 yritys siirtyi kokonaan Markulle.
1970-80-luvut olivat Kainuussakin kalankasvatuksen kasvuaikaa. Vuonna 1974 valmistui Veneheiton laitos Sotkamoon, joka lisäsi yrityksen kasvatusta. Kainuun Lohen toiminta tehostui merkittävästi, kun 1980-luvun alkupuolella alettiin tuottaa niin sanottuja lämpöpoikasia, mikä nopeutti tuotantorytmiä. Varsinkin merialueille perustettiin tuolloin paljon kalankasvattamoita ja poikasista oli kova kysyntä. Jonkun aikaa Kainuun Lohessa tuotettiin myös taimenen- ja lohenpoikasia.
– Meillä on ollut alusta alkaen oma kuljetuskalusto, mikä on ollut yritykselle tärkeä voimavara, kertoo Markku Tuikka.
Yritys kasvoi seuraavillakin vuosikymmenillä. Vuonna 1992 Tuikat ostivat Hyrynsalmelta Emäjoen laitoksen ja vuonna 2010 Nuottijoen laitoksen.
– Emäjoki on edelleen laitoksistamme suurin, Tuikka kertoo.
Katalat kalataudit
Niin paljon kuin Kainuussa vettä, maata ja mahdollisuuksia riittää, kalankasvatuksen ympäristöluvat eivät ole vuosikymmenten varrella erityisemmin muuttuneet. Kainuun Lohen poikastuotantokapasiteetti on pysynyt 1 – 1,5 miljoonassa poikasessa. Paha notkahdus tapahtui 1990-luvun puolivälissä, kun Kainuun Lohen laitoksilta löydettiin BKD-tautia. Poikaslaitokset saneerattiin mutta emokalastoa ei uusittu.
– Se osoittautui sittemmin virheeksi, sillä tauti löytyi myöhemmin uudestaan ja vuonna 2006 jouduttiin taas saneeraamaan. Nyt myös emokalasto hävitettiin ja liikkeelle lähdettiin uudesta, puhtaasta mädistä ja poikasista. Onneksi saneeraus voitiin tehdä portaittain ja tuotanto pidettiin jollain tavalla käynnissä. Yritykselle olisi ollut kohtalokasta olla ilman mitään myytävää monta vuotta, Tuikka muistelee raskaita vuosia.
BKD-osoitti, miten tärkeää kalaterveys on yritykselle.
– Olemme siitä lähtien tehneet kaikkemme kalaterveyden eteen, mutta kalankasvatus on yhteydessä luontoon. Kaikkea vastaan ei vain pysty suojautumaan. Kainuun Lohen laitoksilta ei onneksi ole tällä vuosikymmenellä kalatauteja havaittu, sanoo Tuikka.
Tuikka uskoo, että kalatauteja vastaan pystyttäisiin taistelemaan tehokkaammin, jos valtio korvaisi paremmin saneerauksista aiheutuvat tappiot.
– Yrittäjää ei saa jättää yksin saneerausten seurauksien kanssa. Meille kävi niin. Valtiolle ei tulisi isoa laskua, vaikka vahingot korvattaisiin täysimääräisinä. Yrittäjille se taas olisi todella iso asia ja varmasti motivoisi täysillä kalaterveystyöhön, Tuikka pohtii.
Kiertovesi kiinnostaa
Ruokakalaa Kainuun Lohi kasvattaa sadan kilometrin päässä Sotkamosta Hyrynsalmella kahdella laitoksella. Luvat on vajaalle 200 tonnille vuodessa.
– Ruokakalakasvatus on tasapainottanut toimintaa. Munat ovat kahdessa korissa. Kirjolohen hinta on nyt ollut hyvällä tasolla niin poikas- kuin ruokakalatuotannossa. Poikastuottajan menestys on aina sidoksissa ruokakalakasvattajan menestykseen. On hyvä aina pitää mielessä, että olemme kaikki samassa veneessä, sanoo Tuikka.
Uusia metkujakin Tuikan mielessä pyörii.
– Iän puolesta olisi ennen eläköitymistä vielä aikaa selvittää pienen kiertovesilaitoksen perustamista. Uusi tuotantotekniikka kiinnostaa. Pohjimmiltaan siinäkin vettä kierrätetään altaissa ja puhdistetaan, kuten poikaskasvatuksessa, joten ei sen haltuunotto pitäisi ylivoimaista olla, vaikka tekninen tuotantomuoto onkin, sanoo Tuikka.
Liikkeelle Tuikan ajatelmissa voisi lähteä 50 tonnin tuotannon kiertovesilaitoksesta.
– Sellaisen perustaminen ei vaatisi niin valtavia pääomia, kuin iso laitos. Jos homma toimii, niitä voisi rakentaa lisää. Näen kiertovesitekniikassa uuden mahdollisuuden poikastuottajille. Jos avomerikasvatus tulee jatkossa lisääntymään, poikasiakin tarvitaan entistä enemmän. Sisämaan tuotanto voisi keskittyä nykyistä enemmän tarvittavien poikasten tuottamiseen, Tuikka miettii.
Tuikalle kiertovesitekniikka on kiinnostavat tulevaisuudennäkymä, jolla ei kuitenkaan korvata perinteistä kalankasvatusta.
– Pitää muistaa, että perinteisen kalankasvatuksen voimin yritykset pysyvät kannattavina ja voimissaan kehittämään uusia asioita. Olemassa olevien lupien positiivinen kehitys ja uusien saaminen olisivat ensiarvoisen tärkeitä koko Suomen kalatalouden kannalta, Tuikka korostaa.
Teksti & kuvat Mika Remes