Lupaharkinta ja valvonta pidettävä erillään

Ympäristöministeriössä on parhaillaan vireillä lakihanke, jossa nykyisin ympäristöasetuksessa oleva säännös lupaviranomaisen yhteydenpidosta valvontaviranomaisen ja hakijan kanssa siirrettäisiin ympäristölakiin. Samalla säännöksen sisältöä kuitenkin muutettaisiin tavalla, joka voi vaarantaa luvanhakijan oikeusturvan.

Sinänsä nykyisen asetustasoisen säännöksen siirtäminen lakiin on perusteltua. Myös ympäristölupamenettelyn kehittäminen niin, että luvitus sujuvoituu ja nopeutuu merkittävästi nykyisestä, on tietysti erittäin tärkeää. Sen sijaan lakiluonnoksessa esitetty huoli siitä, että valvontaviranomaisen kanta ei tulisi lupaprosessissa riittävästi esiin, ei ole aiheellinen. Säännöksen sisällölliseen muuttamiseen lakiluonnoksessa ehdotetulla tavalla ei siten ole tarvetta.

Kalankasvatuksen luvituksessa valvontaviranomaisen rooli on jo nykyisellään pikemminkin jopa ylimitoitettu, kun eräät ELY-keskukset näyttävät vastustavan hankkeita varsin usein. Toisin kuin lakiluonnoksessa on mainittu, eräät ELY-keskukset myös hakevat muutosta myönnettyihinkin lupiin. Tällöin lupa- ja valvontaviranomaisten tavoite ei ainakaan luvanhakijan silmissä näytä olevan sama. ELY-keskusten sisälläkin E- ja Y-vastuualueiden kanta kalankasvatukseen saattaa olla hyvin erilainen.

Lakiluonnoksessa esitetään lupa- ja valvontaviranomaisten keskinäinen neuvottelu ja keskustelu jopa etusijalle suhteessa luvanhakijan kanssa käytäviin neuvotteluihin ja keskusteluihin. Lisäksi lakiluonnoksessa esitetään, että lupa- ja valvontaviranomaisten yhteistyö olisi lupamenettelyn lähtökohta. Nykyiseen sääntelyyn verrattuna tämä voi kalankasvatuksessa vaarantaa luvanhakijan oikeusturvan toteutumisen.

Esitetty muutos on myös lupamenettelyn avoimuuden kannalta nähtävä heikennyksenä, varsinkin kun viranomaisneuvotteluista ei olisi välttämätöntä laatia edes muistiota. On erittäin tärkeää, että kaikissa lupaharkintaan vaikuttavissa neuvotteluissa varataan hakijalle tilaisuus tulla kuulluksi. Viranomaisten keskinäisistä neuvotteluista tulee myös laatia muistio tai neuvotteluiden sisältö tulee kirjata lupa-asiakirjoihin, kuten nykyisinkin tehdään.

Lakiluonnoksen perustuslakisuhdetta koskevassa osassa on sivuutettu perustuslaissa säädetty elinkeinovapaus. Perustuslaissa taattujen erilaisten oikeuksien toteutumisen sekä erityisesti oikeusturvanäkökohtien ja hyvän hallinnon vaatimusten kannalta on erittäin tärkeää, että lupaharkinta säilytetään itsenäisenä nimenomaan lupaviranomaisella. Tätä ei tule millään tavalla heikentää tai vaarantaa.

Sujuvoittamistarpeet luvituksessa painottuvat kalankasvatuksessa voimakkaasti hankkeen alkuun ja suunnitteluun. Ongelmien yhtenä perimmäisenä syynä on se, että vesien- ja merenhoitosuunnitelmien tilaluokitukset ja niiden määritysperusteet eivät suinkaan ole yksiselitteisiä. Luokitukseen sisältyy matemaattisten taustatietojen lisäksi aina myös subjektiivista arviointia. Järjestelmä ei ole läpinäkyvä eikä virallista ja julkista tietoa kohdealueen muutosherkkyydestä ole edes olemassa. Luvanhakijan näkökulmasta tämä luo epävarmuuden siitä, minkälaisia selvityksiä lupahakemuksen tueksi pitäisi esittää. Myöskään mallinnuksesta ei ole olemassa riittävän tarkkoja ohjeistuksia.

Kalankasvatuksen luvituksen sujuvoittaminen edellyttäisi ympäristönsuojelulaissa säädetyn ennakollisen neuvonnan systemaattista kehittämistä. Nykyisessä hallitusohjelmassakin kalankasvatuksen ympäristölupajärjestelmän kehittämistoimet on kyllä mainittu. Tämän työn määrätietoista edistämistä on kaikin tavoin korostettava ja kiirehdittävä. Ympäristöministeriön lakiluonnoksessa esitetty valvontaviranomaisen roolin korostaminen ei tuo asiaan parannusta.

Lue lisää: Esimerkki luvituksesta - case Ekofish

Suomen Kalankasvattajaliitto ry jätti lakiluonnoksesta lausunnon, jossa esitetään muutosta säännöstekstiin sekä lakiesityksen perusteluista poistettavaksi kohdat, jotka voivat johtaa hakijan aseman heikentymiseen lupaprosessissa.