LUKE; 5.8.2019
Viime vuosina lohen tuotanto on alkanut yskiä Norjassa, eikä se enää pysy kysynnän tahdissa. Hinnat ovat korkeat. Mitä oikein on tapahtumassa?
Tuoreen kalan tuontia vapautettiin Suomen liityttyä EU:hun vuonna 1995. Lohen tuonti on siitä lähtien kasvanut kohisten aina tämän vuosikymmenen puoliväliin asti. Suomen kalakaupan ja kalan jalostuksen liikevaihto yli kaksinkertaistui uuden raaka-aineen myötä. Edullinen, hyvälaatuinen ja tasaisesti saatava kasvatettu lohi valtasi nopeasti tilaa Suomen markkinoilta. Enimmillään meille tuotiin yli 30 miljoonaa kiloa lohta vuonna 2014. Nyt tuonti on vähentynyt, vaikka suomalaiset arvostavat edelleen lohta ja haluaisivat syödä enemmän kalaa. Aikaisempina vuosina Suomen tuonti kasvoi samaa tahtia kuin Norjan lohen tuotanto. Viime vuosina tuotannon kasvu on pysähtynyt, koska Norjan rannikon otollisimmat kasvupaikat ovat jo tuotannossa. Vesien lämmetessä norjalaiset kasvattajat ovat myös joutuneet kamppailemaan lohia kiusaavien lohitäiden kanssa. Lohitäit lisäävät roimasti kasvatuskustannuksia ja vaikeuttavat uusien kasvatuslupien saamista.
Lohen kysyntä jatkaa maailmalla kasvuaan, minkä vuoksi tuotantokin halutaan kaikin keinoin takaisin kasvu-uralle. Tällä hetkellä norjalainen lohiteollisuus panostaa lohen poikastuotannon siirtämiseksi kiertovesikasvatukseen. Lohenpoikaset eli smoltit kasvatetaan mahdollisimman isoiksi suljetussa kiertovesiympäristössä. Tämän jälkeen smoltit siirretään meriympäristöön. Isot smoltit kestävät huomattavasti paremmin lohitäitä. Meriympäristöönkin suunnitellaan erilaisia uusia jatkokasvatuslaitoksia, joihin lohitäit eivät pääse. Investoinnit avomerilaitoksiin ovat hyvin kalliita, mutta norjalaisella lohiteollisuudella on kultaisten vuosiensa jälkeen pääomia sijoittaa uuteen teknologiaan. Norjassa on myös paljon teknologista kehitystä tukevaa infrastruktuuria, kuten tutkimuslaitoksia ja laitevalmistajia, jotka vievät kehitystä eteenpäin.
Kasvatustekniikan edistys poikaskasvatuksessa on myös herättänyt toiveita ison lohen kasvatuksesta kiertovesiympäristössä. Suuria investointeja ja erilaisia kokeiluja on menossa eri puolella maailmaa. Norjalainen lohenkasvatusteollisuus investoi smolttituotantoon, mutta toistaiseksi harvalla perinteisellä kasvatusyrityksellä on ollut uskoa teuraskokoisen lohen kiertovesikasvatukseen. Isomman kalan kasvattaminen lisää tekniikan ennestäänkin suuria riskejä huomattavasti. Tähän asti ison lohen kiertovesikasvatuskokemukset eivät ole olleet kovin vakuuttavia eikä kannattavaa toimintaa ole saatu aikaiseksi. Tämän vuoksi pankkilaitosten rahoittajat seuraavat kehitystä tarkalla silmällä ja suhtautuvat ainakin toistaiseksi investointeihin hyvin varovaisesti. Yksityistä riskipääomaa on kuitenkin ollut saatavilla.
Suomessakin on viime vuosikymmenen aikana panostettu merkittävästi uusiin vesiviljelyteknologioihin, ja tutkimus tukee kehitystyötä. Euroopan meri- ja kalatalousrahasto avustaa merkittävästi vesiviljelyn investointeja ja innovointia. Luonnonvarakeskuksen koordinoimassa vesiviljelyn innovaatio-ohjelmassa ratkotaan tutkijoiden ja yritysten yhteistyöllä erityisesti avomeri- ja kiertovesikasvatuksen pullonkauloja. Avomerelle on myönnetty joitakin uusia kasvatuslupia. Innovaatio-ohjelmassa kehitetään avomerelle sopivia teknologioita ja tunnistetaan kalan kasvatuksen, ympäristön ja muun vesienkäytön kannalta parhaita kasvatuspaikkoja.
Kiertovesikasvatusta on Suomessa kehitetty jo toistakymmentä vuotta, koska perinteiselle tuotantotekniikalle on ollut vaikea saada uusia lupia. Kiertovesilaitoksiin on investoitu kymmeniä miljoonia euroja, mutta niitä on ollut hyvin vaikea saada toimimaan liiketaloudellisesti kannattavasti. Poikasia ja erikoiskalatuotteita pystytään pääosin tuottamaan kannattavasti, mutta ison kirjolohen kanssa on ollut suuria ongelmia. Yritysten välillä on suuria eroja, mutta kokonaisuudessa kiertovesikasvatusalan vuotuiset tappiot ovat olleet liikevaihtoa suuremmat.
Niin Suomessa kuin maailmallakin uuden tuotantoteknologian kehittäminen vaatii aikaa. Tulevien vuosien kokemukset isoista laitosinvestoinneista niin avomeri- kuin kiertovesitekniikassakin näyttävät suuntaa. Ainakin toistaiseksi kalan peruselintarviketuotanto tapahtuu merialueen verkkokasseissa. Merialueen kasvatusyritykset ovat tehneet hyvää tulosta samaan aikaan, kun kiertovesikasvattajat ovat painineet kannattavuusongelmien kanssa. Merikasvattajat ovat valmiita investoimaan uusiin laitoksiin heti, kun voidaan osoittaa kestävän tuotannon kannalta parhaat alueet. Näin saataisiin nopeasti lisättyä kauan kaivattua kotimaisen kalan tarjontaa.
Lohitäi
- loinen, joka tarrautuu massoittain lohen pintaan
- heikentää lohen kuntoa ja kasvua
- tarttuu myös luonnonlohiin
- yritetty torjua erilaisin käsittelyin, mutta eivät ole olleet kovin toimivia
Teksti: Jari Setälä ja Kaija Saarni