Mika Remes 26.1.2021
Vuoden 2021 alussa valmistuneessa Suomen merialuesuunnitelmassa 2030 haetaan eri merialueille parhaiten soveltuvaa toimintaa. Vesiviljelyn edustajat pääsivät muiden merialueen käyttäjien kanssa suunnittelutyöhön mukaan.
”Kaikki pelaa” on tuttu termi junioreiden joukkueurheilusta. Siinä pelikentälle pääsevät kaikki joukkueen jäsenet aasta ööhön. Jotain samaa on haettu vuoden 2021 alussa valmistuneessa Suomen merialuesuunnitelmassa 2030. Siinä Suomen merialue on jaettu kolmeen suunnittelualueeseen, ja kullekin alueelle on laadittu suunnitelma, jonka mukaan eri merelliset tahot voisivat käyttää aluevesiä ja talousvyöhykkeitä.
Merialuesuunnitelma on sikäli historiallinen, että sen suunnittelussa ovat ensimmäistä kertaa olleet mukana Suomen merialueen eri toimijat, myös vesiviljely, jota ovat edustaneet merialuesuunnittelun avoimissa yhteistyöryhmissä Kalankasvattajaliitto, yksittäiset yritykset ja alan asiantuntijat.
Merialuesuunnitelma ulottuu vuoteen 2030 asti. Tarkoitus on, että merialueiden käytön suunnittelusta tulee pysyvä prosessi. Suomen merialuesuunnitteluprosessi on jo herättänyt myönteistä huomiota EU:ssa ja muuallakin maailmalla. Merien käyttöön kohdistuu kasvavaa painetta ympäri maailman ja tarve aluesuunnittelulle on huomattava.
Suunnitelmassa merialue on jaettu Suomenlahden, Saaristomeren ja Selkämeren eteläosan sekä Selkämeren pohjoisosan, Merenkurkun ja Perämeren suunnittelualueisiin. Merialuesuunnitelma on hyväksytty rannikon maakuntien valtuustoissa. Lopputulosta voi tarkastella lähemmin digitaalisessa kartassa, joka löytyy internetissä osoitteesta www.merialuesuunnitelma.fi
Kartta tunnistaa hyvät kasvatusalueet
Päällisin puolin kartta on eloisa kuin lasten värityskirja, mutta mitä enemmän karttaa zoomaa, sen tarkemmin se paljastaa, mitä toimintaa millekin merialueella nähdään tulevaisuudessa parhaana. Vesiviljelylle potentiaalisimmat alueet on karttaan merkattu sinisellä viivalla.
Saaristomerellä, missä ilmenee eniten erilaisia intressejä merenkäytölle vapaa-ajan asutuksesta vesiviljelyyn, Hangon ja Uudenkaupungin väliseltä merialueelta on tunnistettu kahdeksan eri vesiviljelyyn soveltuvaa potentiaalista tulevaisuuden tuotantoaluetta. Suomenlahdella vastaavia alueita on tunnistettu neljä ja Uudestakaupungista pohjoiseen Ruotsin rajalle Tornioon asti ulottuvalla merialueella 16.
Alueiden tunnistamisessa on hyödynnetty Luonnonvarakeskuksen tekemää FINFARMGIS-mallinnusta. Karttamerkintä ei tarkoita, etteikö vesiviljelylle soveltuvia alueita olisi muuallakin, mutta merkityillä alueilla on huomioitu myös merialueiden tila, luontoarvot sekä vesiviljelyn vaatima infrastruktuuri. Tosin sanoen, suunnitelma ei ole nykytoiminnan esteenä vaan mahdollistajana ja tukena tulevaisuuden pohdinnoissa.
Merialuesuunnitelman tunnistamat potentiaaliset vesiviljelyalueet sijaitsevat ulommilla rannikkovesillä ja ulkosaaristossa. Vesiviljelylaitosten sijoittuminen rannikkoalueilla on kiistan kohteena. Paikalliset vakituiset ja kesäasukkaat murehtivat näköhaittoja ja talvisäilytyksen vaikutuksia lähivesiin. Suunnitteluprosessissa tulikin esiin näkemyserot ruokakalakasvatuksen mahdollista vaikutuksesta meriympäristöön. Monet tahot suhtautuivat kielteisesti kalankasvatuksen lisäämiseen Suomen merialueella.
Kaikkien tarpeet samalle viivalle
Merialuesuunnitelma 2030:lle on selkeä tavoite: sovittaa yhteen eri toimijoiden tarpeita ja näin edesauttaa merellä tapahtuvien elinkeinojen harjoittamista siten, että meriympäristön tilakin otetaan huomioon. Merialuesuunnitelmassa on 11 merkittävää teemaa, ja yksi niistä on vesiviljely. Suunnitelmassa kartoitettiin yhdessä toimialan kanssa toiminnan kehittämisen mahdollisuuksia, tarpeita ja ehtoja.
Tarkoitus on, että eri toimialat voivat merialuesuunnitelmaa hyödyntää. Merialuesuunnitelma on siis tuonut vesiviljelyn ja sen tarpeet, merkityksellisyyden, kehitysnäkymät ja toimintaympäristön haasteet näkyväksi samalle viivalle muiden merellisten toimialojen kanssa.
– Merialuesuunnitelma tarjoaa tietoa kaikille merialueella toimintaa kehittäville tahoille myös muiden toimialojen tarpeista. Tämä on tärkeää toiminnan suunnitteluvaiheessa, jotta ristiriidoilta voidaan välttyä, kertoo merialuesuunnitteluyhteistyön koordinaattori Mari Pohja-Mykrä Varsinais-Suomen liitosta.
Merialuesuunnitelman tarkoitus on myös tarjota tietoa tarkempien alueellisten suunnitelmien, kuten maakuntakaavojen, aluekehitystyön sekä lupaprosessien taustaksi. Se on kuitenkin otettava huomioon, ettei merialuesuunnitelma ole oikeusvaikutteinen vaan se on luonteeltaan strateginen.
Vesiviljelyä syytä edistää
Merialuesuunnitelmassa tunnistetut alueet antavat tukea toiminnan kehittämiseen siten, että suunnittelutyö muiden merellisten toimintojen ja meriympäristön hyvän tilan saavuttamisen kanssa on ylätasolla nyt pohdittu ja tuotu näkyväksi.
– Vesiviljely on osa kotimaista ruoantuotantoa sekä elinvoimaista rannikkoa ja saaristoa, joten sen kestävää kasvua on syytä edistää. Merialuesuunnitelmalla ei oteta kantaa nykyiseen kalankasvatukseen vaan esitetään tahtotila vuoteen 2030, sanoo Pohja-Mykrä.
Työ ei suinkaan lopu merialuesuunnittelman 2030 julkaisemiseen.
– Toinen suunnittelukierros alkaa heti tämän ensimmäisen perään. Ensinnä aloitamme suunnitelman arviointi- ja seurantatyön yhdessä sidosryhmien kanssa. Edessä on tulevina vuosina etenkin paikallisten toimijoiden osallistamista, merellisten toimialojen sosiaalista ja taloudellista tarkastelua, asiantuntijaverkostojen rakentamista ja toimintojen yhdenmukaistamista, sekä rajat-ylittävää yhteistyötä Itämeren valtioiden kanssa, Pohja-Mykrä kertoo.
