Markus Kankainen, Veera Hauhia, Jari Niukko ja Mats Westerbom; Luonnonvarakeskus
Camilla Ekblad ja Antti Ovaskainen; Turun yliopisto

Luonnonsuojelulailla rauhoitettujen lintujen aiheuttamien taloudellisten vahinkojen määrät ovat kasvaneet viimeisten 20 vuoden aikana suojeltujen lintukantojen vahvistumisen myötä. Vahinkojen määrän kasvu on luonut tarpeen uudistaa lakia rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi ja korvaamiseksi. Uuden korvausjärjestelmän kehittämiseksi tarvitaan tutkimustietoa merimetsojen ja harmaahaikaroiden aiheuttamien vahinkojen määrästä ja laadusta Suomen rannikkoalueelta. Lajien runsastuminen ja levittäytyminen koetaan uhkana paikallisille kalastus- ja kalankasvatuselinkeinoille.

Tavoitteena on arvioida lintujen aiheuttamia kustannuksia ja saalistuksen vaikutuksia

Luonnonvarakeskus (Luke) toteuttaa Ympäristöministeriön toimeksiantona vuosina 2022-2023 yhdessä Turun yliopiston ja ammattikorkeakoulu Novian kanssa hankkeen, jossa tutkitaan merimetson ja harmaahaikaran vesiviljelylle aiheuttamien vahinkojen määrää ja laajuutta. Hankkeen tärkeimpiä tavoitteita on 1) selvittää suojeltujen lintujen aiheuttamia esinevahinkoja ja torjumisesta aiheutuvia kustannuksia vesiviljelylaitoksilla, 2) dokumentoida lintujen käyntimääriä ja mahdollisuuksien mukaan tehdä arvio vesiviljelylaitoksilla vahingoittuneiden ja saalistettujen kalojen lukumääristä.

Tässä artikkelissa esitämme hankkeen tavoitteet, menetelmät ja ensimmäisen vuoden hyvin alustavia tuloksia. Koska aineistoa vasta analysoidaan, tässä esitetyt tulokset eivät välttämättä edusta lintujen keskimääräisiä vaikutuksia merikasvatuslaitoksilla. Osa tuloksista voivat olla ääriesimerkkejä joko pienestä tai suuresta vahingosta, koska aineistoja on käsitelty yksittäisiä päiviä tai viikkoja, eikä siten tässä esitettyjä tuloksia voida vielä yleistää esimerkiksi koko kasvukauden vahingoiksi.

Seurantakohteet valittiin yrityshaastattelujen perusteella

Hanke toteutetaan yhteistyössä vesiviljely-yrittäjien kanssa. Rannikolla toimivien yritysten kanssa keskusteltiin merimetsoon ja haikaroihin liittyvistä ongelmista, esiintymisestä, suojautumiskeinoista ja niiden kustannuksista. Haastattelujen perusteella ensimmäiselle vuodelle tarkkailukohteiksi valittiin laitoksia, joissa merimetson ja haikaran aiheuttamia haasteita on viime vuosina esiintynyt. Otantaan pyrittiin valitsemaan poikaslaitoksia, jotka sijaitsevat lähempänä rannikkoa, sekä jatkokasvatuslaitoksia, joissa on isompia kaloja ja jotka usein myös sijaitsevat ulompana saaristossa. Valintaan vaikutti myös millaisia vahingonehkäisymenetelmiä eli suojaverkkoja laitoksella oli käytössä. Tarkkailuun valikoitiin myös suojaverkottomia kasseja sisältäviä kohteita. Suojaverkottomien kassien seurannalla voidaan saada vertailutietoa suojaustoimien tehokkuudesta. Ensimmäisenä vuotena kameroita oli kuuden yrityksen yhdeksällä laitoksella.

Jatkuvaa videokuvaa ja riistakameraseurantaa yhdistämällä arvioidaan lintujen aiheuttamia vahinkoja

Jatkuvasti tallentavalla kameraseurannalla sekä riistakameroilla (Kuva 1) dokumentoidaan vesiviljelylaitoksilla vierailevat lintulajit, yksilöiden lukumäärät ja vierailujen tiheys. Lisäksi dokumentoidaan lintujen saalistuskäyttäytyminen ja arvioidaan saalistettujen kalojen lukumääriä. Havaintojen perusteella arvioidaan vahinkojen määrää ja laatua. Hankkeessa pyritään saamaan tietoa myös siitä, millaisilla ratkaisuilla rauhoitettujen lintulajien aiheuttamia vahinkoja vesiviljelylaitoksilla voidaan ennaltaehkäistä. Vahinkojen ennaltaehkäisy on yksi valmistelussa olevan lain keskeisiä tavoitteita.

Seurantakamerat nauhoittavat kuvavirtaa vuorokauden ympäri, jonka vuoksi videomateriaalia on valtava määrä. Videodatan käsittelyn tehostamiseksi hankkeessa pyritään muun muassa kehittämään lintujen kuvatunnistukseen liittyvää koneälyteknologiaa. Laitoksilla, joissa on videoseurantalaitteet, yritykset pääsevät tutkijoiden ohella tutustumaan etävalvontateknologiaan ja livelähetykseen verkkolinkin kautta.

Kuva 1. Videokameraseurantalaitteet ja riistakamerat menetelmävertailua varten.

Harmaahaikarat olivat tuttu näky poikaslaitoksilla

Harmaahaikarat kävivät kaikilla hankkeessa olevilla rannikonläheisillä poikaskasvatuslaitoksilla. Harmaahaikarat vierailivat laitoksilla käytännössä vuorokauden ympäri, myös illalla ja yöllä, jolloin niiden havaitseminen ja saalistuskäyttäytymisen seuraaminen oli haastavampaa. Suurin samanaikainen parvi yhdellä kasvatuskassilla havaittuna oli 39 lintua. Harvoin, noin 4 % havainnoista, harmaahaikaroita havaittiin kassin sisäpuolella. Saalistuspaine kohdistui enemmän illasta aamuun, mutta joillakin laitoksilla havaintoja tehtiin lähes koko vuorokauden ajalta (Kuva 2). Saalistuspaine vaihteli samallakin laitoksella ja kasvatusaltaalla merkittävästi kesästä syksyyn. Harmaahaikarahavaintojen vähäisyyteen on saattanut vaikuttaa erot laitoksien käyttämissä lintuverkoissa tai niiden puute. Myös kalojen suurella koolla on voinut olla vaikutusta lintujen vähäiseen vierailumäärään tarkasteltujen kalakassien kohdalla.

Kuva 2. Harmaahaikara saalistaa kaloja lintuverkon päältä. Oikealla on laskettu harmaahaikarahavainnot eri kellonaikoina kahtena vuorokautena yhdessä tutkimuskohteessa
(taulukko 1, Metsolaitos 8). X-akseli kuvaa kellonaikaa, Y-akseli kuvaa suurinta samanaikaista haikaramäärää kyseisen tunnin aikana.

Merimetsot vierailivat määrällisesti vähemmän kohdelaitoksilla kuin harmaahaikarat

Merimetsohavaintoja tehtiin neljältä tarkastelulaitokselta, jotka sijaitsevat ulompana Saaristomerellä. Vierailut olivat pääsääntöisesti yksittäisiä lintuja. Merimetsot onnistuivat toisinaan hivuttautumaan altaaseen lintuverkkojen raoista (Kuva 3). Yhdellä laitoksella, jossa ei ollut lintuverkkoja, käyntimääriä oli huomattavasti enemmän. Ennakkohypoteesina oli, että kalakassin kalojen keskimääräisesti suuri koko suojelisi niitä merimetson saalistukselta. Ennakko-oletuksesta poiketen, merimetsojen havaittiin onnistuvan myös suurikokoisten kalojen saalistuksessa. Enimmillään havaintoaineistossa tavattiin yhtäaikaisesti kasvatusaltaalla saalistamassa 6 merimetsoa, mutta toistaiseksi analysoidun havaintomateriaalin määrä on vielä hyvin pieni, eikä enimmäismäärä kuvaa lintujen keskimääräistä esiintyvyyttä. Otantapäivistä havaittiin, että merimetsot käyvät altailla lähes päivittäin.

Kuva 3. Yhden kalankasvatuslaitoksen läheisyydessä havaittujen merimetsojen sijainti kirjolohiraameihin nähden kuvantamisjakson aikana.
Kuvassa merimetsot kuivattelevat kyseisen laitoksen yhden raamin sisäpuolella.

Seurantakamerakuvista laskettiin lintujen syömiä kaloja

Taulukkoon 1 on koottu lintuhavaintoja ja lintujen syömien kalojen määriä eri laitoksilta muutamalta päivältä perustuen videoseurantakameradataan. Käsitellystä havaintoaineistosta selvisi, että lintuhavaintojen vaihtelu laitosten, jopa raamien, välillä oli suurta. Syksyllä kerätystä riistakameradatan perusteella esimerkiksi Metso 3 -laitoksella saalistuspaine syyskuussa oli korkeampi taulukon kesän havaintoihin verrattuna. Sen sijaan Metso 8:n saalistuspaine oli laskenut kesän havainnoista. Laitoksilla, joissa saalistuspaine on kovin, linnut söivät jopa yli 1000 kalaa neljässä vuorokaudessa. Kyseisessä tutkimuskohteessa harmaahaikarat kerääntyivät isoina määrinä lintuverkon päälle saalistamaan. Suuren lintumäärän aiheuttama paino sai verkon painumaan lähemmäksi veden pintaa, jolloin lintujen saalistustehokkuus vaikuttaisi nousevan.

Taulukko 2. Syötyjen kalojen määrä vaihteli laitoksittain ja ajallisesti huomattavasti. Havainnot ovat valvontakameroista muutamalta havaintopäivältä. Eri kohteissa sijaitsevat tutkimuskamerat on merkitty Metso-numero -tunnisteella (Metso 1-12).

Vuonna 2022 pilotoidun tutkimushankkeen aineiston analysointi ja uuden tutkimusaineiston kerääminen jatkuu myös vuonna 2023. Vuonna 2022 tehdyt alustavat havainnot täsmentyvät tutkimusmateriaalin käsittelyn ja analysoinnin edetessä. Tulevaisuudessa tullaan tarkentamaan tietoja muun muassa lintujen esiintymisen ajalliseen ja paikalliseen vaihteluun liittyen. Tässä artikkelissa esitetyt luvut tulee tulkita varoen, koska tutkimusaineistoa on käsitelty vasta vain pieni määrä. Näistä alustavista tuloksista voidaan kuitenkin havaita, että erityisesti harmaahaikara voi ajoittain ja laitoskohtaisesti aiheuttaa merkittävääkin taloudellista vahinkoa.

Lisätietoa hankkeesta

markus.kankainen@luke.fi

Yhteistyökiitokset:

Kiitämme kaikkia hankkeessa olevia viljelylaitoksia hyvästä yhteistyöstä. Toivomme yhteistyön jatkuvan 2023.