Teksti Mika Remes, kuvat: Mika Remes ja Markku Saiha
Suomen Ammattikalastajaliitto täyttää marraskuussa 40 vuotta. Kalastuksen edunvalvonta on vuosien varrella ollut myrkyistä mutta antoisaa työtä, tietää liittoa vuodesta 1993 luotsannut toimitusjohtaja Kim Jordas.
Joukko huolestuneita kalastajia kokoontui Turussa lokakuun lopulla 40 vuotta sitten tekemään tärkeää päätöstä, oman edunvalvontajärjestön perustamista. Kalastajat tunsivat, että heillä on oltava yhteinen ääni ulospäin. Olihan oma liitto ollut kalankasvattajillakin jo toista vuosikymmentä. Silakan hintatukijärjestelmä ja lohenkalastuksen säätelykysymys olivat asioista päällimmäisinä odottamassa jämeriä toimia elinkeinolta. Pienemmistä puhumattakaan.
Tuumasta päästiin toimeen. Marraskuun 15. päivä vuonna 1980 pidettiin – jälleen Turussa – Suomen Ammattikalastajaliiton perustava kokous. Paikalla oli 25 kalastajaa. Vaikka joukko ei ollut suuren suuri, se edusti ammattikalastajia pitkin Suomen rannikkoa. Perustavan kokouksen puheenjohtajana toimi Mirjam Öberg ja sihteerinä Heikki Jalas.
Heti perustamiskokouksen jälkeen piti liitolle hankkia rahoitus ja toiminnalle vetäjä. Julkista tukea liitto ei saanut, joten jäsenmaksuista tuli keskeinen rahoituskeino. Toiminnan vetäjäksi saatiin aluksi hallituksen puheenjohtajana toiminut Vesa Veilimo, sitten Raimo Ihander.
Nyt, neljä vuosikymmentä myöhemmin, liitto viettää tasavuosiaan, mutta varsinaiset pirskeet on siirretty koronaepidemian vuoksi vuodella eteenpäin syksyyn 2021.
– Turvallisuus ennen kaikkea, mutta emme halunneet lähteä siihenkään, ettei hienoa ja värikästä taivalta juhlita lainkaan. Jäsenemme ovat juhlansa ansainneet, sanoo Suomen Ammattikalastajaliiton toimitusjohtaja Kim Jordas.
Ahvenanmaalta Helsinkiin
Kim Jordas ei ole itse kalastaja, mutta ei edunvalvontatyössä tarvitse ollakaan. – Toimitusjohtajan tehtävä on toimia linkkinä jäsenistön, kalatalouden, hallinnon ja muiden tahojen välillä. Liiton hallituksen puheenjohtajalla Olavi Sahlsténilla ja hallituksen jäsenillä on kalastuskokemusta minunkin edestä, toteaa Jordas.
Ilmeisesti Jordas on hoitanut pestinsä kunnialla, sillä hän aloitti liiton toimitusjohtajana jo vuonna 1993, kun liittoa vetänyt Raimo Ihander jäi tehtävästä pois.
– Haku uudesta toimitusjohtajasta ei tuottanut toivottua tulosta, joten minua lopulta kysyttiin tehtävään. Toimin silloin Ahvenenmaalla Kumlingessa elinkeinoasiamiehenä. Olin ollut enemmän tekemisissä paikallisten kalankasvattajien kuin kalastajien kanssa. Tehtävä kuitenkin tuntui kiinnostavalta ja sopi silloiseen elämäntilanteeseen, Jordas kertoo.
Turussa toiminut Ammattikalastajaliitto muutti noihin aikoihin Helsinkiin lähemmäs päätöksentekoa. Toimisto löytyi Suomen Kalakauppiasliiton tiloista.
– Kalakauppiasliittoa tuolloin johtanut Raimo Hautala auttoi minua muutenkin monin tavoin tutustumaan kala-alaan ja kalatalouden piirissä toimiviin ihmisiin. Myös liiton hallituksen silloinen puheenjohtaja Heikki Salokangas oli kullanarvoisessa asemassa, että pääsin hyvin asioihin sisälle, Jordas kiittelee.
Mullistava EU
Haasteita Jordakselta ei työssä puuttunut. Silakan hintatukijärjestelmä ja lohikysymys pysyivät asialistan kärjessä, mutta vuonna 1995 Suomi liittyi EU:hun ja moni asia muuttui. Silakan hintatuki jäi historiaan. Kalastajien oli sopeuduttava markkinahintoihin. Myös elinkeinokalataloudelle asetetut uudet EU-direktiivit pakottivat kalastustakin uusiutumaan ja investoimaan.
– Yksi tärkeä asia kalastajille taloudellisesti oli polttoaineen verottomuus. Siitä väännettiin moneen otteeseen peistä hallinnon kanssa, mutta 1990-luvun lopussa se vihdoin toteutui.
1990-luvulla alettiin saada merkkejä siitä, että hylkeestä voi tulla Itämerellä ongelma. Niin hiljalleen kävikin.
– Hyljekannat ovat kasvaneet koko 2000-luvun vapaasti, eikä poliittista ratkaisua sen rajoittamiseksi ei ole tiedossa. Hylkeisiin pitäisi suhtautua kuten hirviin. Rajoitustoimet olisivat välttämättömiä vahinkojen estämiseksi ja kannan pitämiseksi terveellä tasolla, muistuttaa Jordas.
Hylkeiden ja nyt myös merimetsojen takia rannikkokalastus on käynyt erittäin vaikeaksi ja taloudellisesti kannattamattomaksi ja kalakannat kärsivät. Moni on pannut haittaeläinten takia verkot naulaan.
– Sisävesillä ammattikalastajien toimintaympäristö on helpompi, kun haittaeläimet eivät samalla tavalla rokota saalista, mutta siellä painitaan paikoittain kalastusoikeuksista vesienomistajien kanssa, Jordas sanoo.
Yhteistyöllä eteenpäin
Jordas on viihtynyt työssään, vaikka liitolla on aina ollut taloudellisesti tiukkaa ja hoidettavat asiat haastavia.
– Kala-alalla toimii mahtavia ja värikkäitä ihmisiä. He tekevät työstä antoisaa. Välillä on turhauttavaa, kun asiat junnaavat vuodesta toiseen mutta edistystäkin tapahtuu hiljalleen. Usein asioiden eteneminen on pienessä maassa kiinni siitä, miten henkilökemiat eri tahojen välillä toimivat, arvioi Jordas.
Kala-alalla yhteistyö on vuosien varrella syventynyt huomattavasti.
– Ammattikalastajaliitolle erityisesti yhteistyö Kalankasvattajaliiton kanssa on ollut tärkeää. Monissa asioissa meillä on ollut yhteiset intressit. Se huomattiin jo 1990-luvulla, kun Suomeen vyöryi dumping-hintaan norjalaista lohta. Edustamme yhdessä alkutuotantoa, oli kala villiä tai kasvatettua. Nykyään tietysti Pro Kalasta on tullut tärkeä kokoava voima koko kala-alalle, arvioi Jordas.
Suomalaisen kalaketjun toimiminen edellyttää Jordaksen mielestä, että myös alkutuotannossa voidaan hyvin.
– Kala-alalla on huomattu, että olemme kaikki samassa veneessä ja tarvitsemme toisiamme, pohtii Jordas.
Silakka on edelleen ammattikalastuksen tärkein saaliskala määrällisesti ja rahallisesti.
– Tänä päivänä silakan osuus turkiseläinten rehuna on selvästi vähentynyt ja merkitys kalajauhon raaka-aineensa kasvanut. Kasnäsissä toimiva kalajauhotehdas on erittäin tärkeä koko silakankalastukselle. Silakkaperäisestä kalajauhosta valmistetaan itämerirehua kalankasvatuksen tarpeisiin. Kalastus tukee kalankasvatusta ja päinvastoin. Samalla hoidetaan ympäristöä, kun suuria määriä ravinteita poistuu silakkasaaliiden muodossa Itämerestä, muistuttaa Jordas.
Helpotusta nuorille ammattikalastajille
Tulevaisuus tarjoaa Jordaksen mielestä sekä plussaa ja miinusta.
– Suurena huolenaiheena on alan ukkoutuminen. Ammattikalastajien keski-ikä nousee vauhdilla eikä nuorista ole tunkua alalle. Ennen vanhaan ammatti periytyi isältä pojalle, mutta tänä päivänä se polku ei toimi, arvioi Jordas.
Jos Jordas saisi päättää, hän tekisi nuorille kalastajille alalle tulemisen helpommaksi parantamalla kalastuksen investointitukia ja helpottamalla kalastusoikeuksien saamista kalavesien omistajilta.
– Aloitusjärjestelmän on kuitenkin oltava sellainen, että kilpailuneutraalisuus säilyy ja on myös varmistuttava siitä, että aloittelija on vakavalla mielellä liikkeellä, Jordas muistuttaa.
Kalastuksessa on myös mahdollisuutensa. Kalaa vesissä riittää ja sillä on hyvä kysyntä. Kotimainen kala istuu terveellisenä ja hyvänmakuisen raaka-aineena ruokatrendeihin ja on kuluttajalle ympäristöystävällinen valinta. Jordaksen mielestä on hienoa, että kotimaisen kalan arvostus on vahvassa nousussa.
– Se antaa uskoa siihen, että SAKL voi juhlia vielä jatkossakin tasavuosikymmeniä, sanoo Jordas.
Suomen Ammattikalastajaliiton sivuilla (sakl.fi) löytyy runsaasti arkisto- ja haastattelumateriaalia liiton 40 vuoden taipaleesta.