(På svenska, skrolla ner!)

Nepalin sydämessä on käynnissä hiljainen vallankumous. Naiset, jotka ovat perinteisesti olleet sidottuja kotitalouden rooleihin, astuvat kalankasvatuksen maailmaan, muuttaen paitsi omaa elämäänsä myös yhteisöjään. Naisten osallistuminen kalankasvatukseen on enemmän kuin pelkkä toimeentulon keino. Kalankasvatus on toimintaa, jonka kautta naiset voivat vahvistaa itsenäisyyttään ja edistää perheidensä ruokaturvaa ja hyvinvointia. FFD ry (Finnish Agri-Agency for Food and Forest Development) on tehnyt yli vuosikymmenen ajan yhteistyötä nepalilaisten naiskalankasvattajajärjestöjen kanssa. Yhteistyötä on tehty voimaannuttamisen ja tulonhankinnan edistämiseksi, osuuskuntien kehittämiseksi, resurssien saatavuuden parantamiseksi sekä kotitalous- että yhteisötasolla, ruokaturvan parantamiseksi ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen lisäämiseksi.

Tämän yhteistyön viimeisin vaihe on toteutettu ”Naiset kestävän yrittäjyyden puolesta” hankkeessa, jota FFD koordinoi ja toteuttavat Sundardeep Women Fish Farmers’ Cooperative (Sundardeep), Amritpur Social Entrepreneur Cooperative (ASEC), Federation of Community Forest Users Nepal (FECOFUN) ja FinLIT Nepal, Suomen ulkoministeriön rahoituksella. Osana hankkeen toimintoja kesäkuussa 2022 tehtiin tutkimus naiskalankasvattajien roolista Nepalissa ja heidän sosiaalisesta ja taloudellisesta voimaantumisestaan. Tutkimukseen haastateltiin 193 henkilön 108 kotitaloudesta. Haastateltavista henkilöistä oli naisia 103 ja miehiä 90.

Tutkimus paljasti, että naiset ovat aktiivisesti mukana kalankasvatuksen arvoketjun eri vaiheissa, kalojen istutuksesta kalojen käsittelyyn ja myyntiin asti. Heidän osallistumisensa on ratkaisevaa, mutta naiset kohtaavat merkittäviä haasteita osallistuessaan kalankasvatukseen ja hyötyessään siitä tasapuolisesti. Lisäksi heitä syrjitään usein. Heillä on vähäinen pääsy ja hallinta omaisuuteen ja resursseihin, ja usein heidän kalankasvatukseen käyttämäänsä aikaa ei huomioida.

Naiset raportoivat vapaa-ajan puutteen haasteena kalankasvatuksessa useammin kuin miehet. Heillä on yleensä enemmän kotitöitä kuin miehillä, ja heidän kotitaloustoimintoihin ja viljelyyn käyttämäänsä aikaa ei pidetä työnä. Miesten kalankasvatustoimintaa pidetään sen sijaan työnä.

Useimmat naiset eivät omista viljelemäänsä maata, huolimatta hallituksen poliittisista linjauksista, jotka antavat veronalennuksia, kun omistus on naisten hallussa. Miehet omistavat maan ja tekevät lopulliset päätökset siitä, miten maaresursseja käytetään. Lisäksi naisilla ei usein ole pääsyä välttämättömiin kalankasvatusvälineisiin, joita miehet hallitsevat.

Naiskalankasvattajat kohtaavat myös taloudellisia rajoitteita. Lainan saanti on rajallista, ja vaikka he saisivatkin lainaa, heillä on vain vähän sananvaltaa varojen käytössä, sillä miehet ovat pääasiallisia päätöksentekijöitä. Perinteiset sukupuoliroolit tarkoittavat, että miehet tekevät yleensä lopulliset päätökset sekä kotitalous- että kalankasvatusasioissa. Lisäksi naisia rajoittavat sosiaaliset normit liikkuvuuden suhteen. Esimerkiksi naisten on saattavaa lupa osallistuakseen kalankasvatuksen koulutustilaisuuksiin, ja heidän on usein oltava sukulaisen, ystävän tai jopa lastensa seurassa.

Oli mielenkiintoista huomata, että vaikka joitakin kalankasvatukseen liittyviä päätöksiä keskustellaan perheessä, molempien sukupuolten kesken, miehillä on yleensä viimeinen sana. Mielenkiintoista on, että naisten ja miesten välillä on eroja siinä, kuka tekee päätökset. Miesten käsitys on, että he tekevät päätökset kalankasvatuksesta yksin, kun taas naiset sanovat tekevänsä päätökset yhdessä miesten kanssa. Kotitaloustoimintojen päätöksenteossa miehet vastaavat tekevänsä päätökset yhdessä puolisoidensa kanssa. Naiset taas vastaavat, että suuret kotitalouspäätökset tekee mies.

Naiset ovat kuitenkin onnistuneet kohtamaan joitakin näistä haasteista. He ovat saaneet lainattua välineitä naiskalankasvattajaosuuskuntien kautta. Naisten kalankasvattajaosuuskunnat ovat keskeisiä viljelijäjärjestöjä ratkaisemaan haasteita, jotka liittyvät välineisiin ja muiden resurssien saatavuuteen. Ilman tätä naisilla olisi paljon vaikeampaa saada resursseja, puhumattakaan vertaistuesta, jota he saavat toisiltaan.

On varmasti useita toimia, joilla voidaan edelleen voimaannuttaa naiskalankasvattajia ja kehittää sukupuolisensitiivistä kalankasvatusarvoketjua. Ensinnäkin on edistettävä politiikkaa, joka tukee naisten tasa-arvoisia omistusoikeuksia, mukaan lukien tiedon tarjoaminen naisille ja heidän perheilleen hallituksen politiikasta, joka koskee veronalennuksia naisten omistamalle maalle. Lisäksi on tärkeää parantaa luotonsaanti esimerkiksi kehittämällä räätälöityjä rahoitustuotteita ja -palveluja naiskalankasvattajille, jotta he voivat hankkia pääomaa toimintansa laajentamiseksi.

Lisääntynyt tuki naisvetoisille osuuskunnille voi parantaa kollektiivista neuvotteluvoimaa ja resurssien jakamista sekä varmistaa jatkuvan koulutuksen kalankasvatustekniikoista, johtajuudesta ja liiketoiminnan hallinnasta. Lisäksi osuuskunnat voivat auttaa tarjoamalla pääsyn edullisiin kalankasvatukseen liittyviin palveluihin, kuten kalatautien hallintaan, ja markkinoille pääsyn parantamiseen. Naisten kalankasvattajaosuuskunnat voivat myös tarjota tukea mentorointipalvelujen perustamisessa naiskalankasvattajille.

Nepalilaisten naisten osallistuminen kalankasvatukseen on osoitus heidän sitkeydestään ja sopeutumiskyvystään. Kuten jotkut naiset sanoivat: “Olemme ylpeitä siitä, että voimme tehdä jotain itse. Kalankasvatuksen kautta voimme olla itsenäisiä ja rakentaa identiteettiämme yhteiskunnassa.” Tulevaisuutta ajatellen on tärkeää jatkaa sukupuolisensitiivisten ohjelmien edistämistä, jotta voidaan luoda osallistavampi ja tukevampi ympäristö naisille tällä alalla. Näin varmistamme, että Nepalissa käynnissä oleva hiljainen vallankumous kalankasvatussektorilla muuttuu voimakkaaksi muutoksen ajuriksi, joka edistää naisten sosiaalista ja taloudellista voimaantumista koko maassa, luo sosiaalisia turvaverkkoja, parantaa elinkeinoja ja lisää ruokaturvaa.

Roseanna Avento
Kobe Global
Kummijärjestön Suomen kalankasvattajaliiton edustaja
……………………….
’Naiset kestävän yrittäjyyden puolesta’ on saanut rahoitusta 2021–2024 Suomen ulkoministeriöstä

Lue lisää hankkeesta: https://www.ffd.fi/ajankohtaista/nepalin-kalankasvattajat-esittelevt-guidelines-for-climate-smart-fish-farming-in-nepal-kansainvlisess-konferenssissa-23-10-2024

Från hushållsarbete till entreprenörskap – kvinnor i Nepal förändrar framtiden genom fiskodling

I Nepal pågår en tyst revolution. Kvinnor, som traditionellt har haft ansvar för hushållsarbete, tar nu steget in i fiskodlingens värld och förändrar både sina egna liv och sina samhällen. För kvinnor handlar fiskodling inte bara om att tjäna pengar – det ger dem en chans att hävda sin självständighet och bidra till sina familjers mat- och näringssäkerhet.

I över tio år har Food and Forest Development Finland – FFD samarbetat med kvinnliga fiskodlare i Nepal för att skapa positiv förändring, både ekonomiskt och näringsmässigt. Genom att stärka kvinnors position, skapa kooperativ och förbättra tillgången till resurser har man arbetat för att förbättra både hushållens och samhällenas livsvillkor. Samtidigt har man ökat motståndskraften mot klimatförändringar och stärkt mat- och näringssäkerheten.

Det senaste projektet, ”Kvinnor för entreprenörskap i Nepal – förbättrad klimatresiliens och stärkta fisk- och skogsvärdekedjor”, har genomförts av FFD i samarbete med Sundardeep Women Fish Farmers’ Cooperative (Sundardeep), Amritpur Social Entrepreneur Cooperative (ASEC), Federation of Community Forest Users Nepal (FECOFUN) och FinLit Nepal, med finansiering från Utrikesministeriet. En studie genomfördes i juni 2022 som en del av projektet, där 193 personer intervjuades – varav 103 kvinnor och 90 män, från totalt 108 hushåll.

Studien visade att kvinnor är aktiva i alla delar av fiskodlingsvärdekedjan – från själva odlingen till fiskförädling och försäljning. Deras deltagande är avgörande, men de möter stora hinder, inte minst i form av diskriminering. Kvinnor har ofta liten tillgång till resurser och det arbete de utför inom fiskodling ses sällan som ”riktigt” arbete. I många fall saknar de också tillgång till nödvändig utrustning och mark, eftersom män fortfarande kontrollerar de flesta resurser och beslut i hushållen.

En av de största utmaningarna är att kvinnorna, trots regeringens politik för att stödja kvinnligt markägande, ofta inte äger den mark de odlar på. Män styr beslut om marken, och kvinnorna får sällan säga till om hur resurser används. Dessutom har kvinnor begränsad tillgång till lån, och när de väl får tillgång till pengar, är det ofta männen som bestämmer hur pengarna ska användas.

Kvinnor rapporterar också att de har mycket mindre fritid än män, eftersom de både ansvarar för hushållssysslor och jordbruk. Detta gör att de sällan får erkännande för sitt arbete inom fiskodling. Ibland måste de även söka tillstånd för att delta i utbildningar eller aktiviteter, och oftast måste de ha med sig en manlig släkting eller vän för att få delta.

Även om många beslut om fiskodling diskuteras inom familjen, är det männen som i slutändan fattar de viktigaste besluten. Intressant nog ser kvinnor och män olika på vem som faktiskt fattar besluten. Männen anser ofta att de fattar besluten själva, medan kvinnor hävdar att besluten tas tillsammans med männen. När det gäller andra hushållsfrågor menar männen att beslut fattas gemensamt, medan kvinnor säger att det är männen som tar de större besluten.

Trots dessa utmaningar har kvinnor lyckats övervinna många hinder. Genom att vara medlemmar i fiskodlarkooperativ har de fått tillgång till nödvändig utrustning och resurser, vilket skulle vara mycket svårare att få på egen hand. Kooperativen fungerar också som ett viktigt stödnätverk där kvinnor kan hjälpa varandra och få tillgång till utbildning och rådgivning.

För att ytterligare stärka kvinnliga fiskodlare och skapa en mer jämlik fiskodlingsvärdekedja behövs flera åtgärder. Först och främst bör politiska åtgärder som stödjer kvinnors rätt till markägande och tillgång till resurser fortsatt drivas. Information om regeringens politik, som till exempel skattereduktioner för kvinnligt markägande, bör spridas till kvinnor och deras familjer.

Det är också viktigt att förbättra tillgången till lån och kredit, för att ge kvinnor bättre möjligheter att expandera sina verksamheter. Skräddarsydda finansiella produkter för kvinnliga fiskodlare skulle kunna ge dem ett bättre kapitalunderlag. Ett ökat stöd till kvinnoledda kooperativ skulle stärka kvinnornas kollektiva förhandlingskraft och hjälpa dem att få bättre marknadstillgång samt tillgång till viktiga tjänster som hantering av fisksjukdomar.

Kvinnliga fiskodlarkooperativ kan även spela en viktig roll i att erbjuda mentorskap och fortlöpande utbildning, både inom fiskodling och affärsutveckling. Detta skulle inte bara förbättra deras tekniska kompetens, utan också deras ledarskapsförmåga.

Nepalesiska kvinnors engagemang inom fiskodling visar på deras styrka och anpassningsförmåga. Som en av kvinnorna uttryckte det: ”Vi kvinnor är stolta över att vi kan göra något på egen hand. Genom fiskodling kan vi vara självständiga och bygga vår identitet i samhället.”

För att säkerställa att denna ”tysta revolution” fortsätter och blir en ännu starkare förändringskraft för kvinnor i Nepal, är det avgörande att stödja och främja mer inkluderande och könskänsliga politiska och programmässiga åtgärder. På så sätt kan vi skapa bättre försörjningsmöjligheter, stärka sociala skyddsnät och förbättra både mat- och näringssäkerhet för kvinnor i hela landet.

Roseanna Avento, Kobe Global, Representant för twinning-organisationen Finlands Fiskodlarförbund rf

”Kvinnor för entreprenörskap i Nepal – förbättrad klimatresiliens och stärkta fisk- och skogsvärdekedjor”i Nepal finansieras av Utrikesministeriet 2021-2024