Norja on lohenkasvatuksen mahtimaa maailmassa. Se ei norjalaisille kuitenkaan riitä. Norjan valtio on asettanut tavoitteeksi nostaa kalankasvatuksen tuotanto peräti viiteen miljardiin kiloon vuoteen 2050 mennessä. Se vaatii kokonaan uusia teknisiä ratkaisuja kasvattaa kalaa.
Norjan kalankasvatus käynnistyi 1970-luvulla ja pysyi pitkään pienimuotoisena elinkeinona. Oppia ja lohenpoikasia tuotannon kasvattamiseen hankittiin paljon Suomesta. 1990-luvulla Norjassa alkoi lohibuumi, jota avitti oleellisesti uusien öljypohjaisten kalarokotteiden ilmestyminen markkinoille. Rokottamalla kalanpoikaset saatiin moni pahoja ongelmia aiheuttanut kalatauti kuriin ja kuolleisuusluvut laskemaan. Tuotanto kasvoi kymmenien miljoonien kilojen vuosivauhtia.
Vuonna 2012 Norjassa kasvatettiin kalaa jo 1,3 miljardia kiloa vuodessa, sata kertaa enemmän mitä Suomessa. Siitä tuotanto ei ole enää noussut, sillä kasvun esteeksi on koitunut pieni loisolio, lohitäi. Kalankasvatus ei pysty Norjassa enää laajentumaan ilman lohitäiongelman ratkaisemista.
Norjan hallitus on ottanut lohitäiongelman haasteena ja ilmoitti vuonna 2013 tavoitteeksi nostaa norjalaisen kalankasvatuksen tuotanto nelinkertaiseksi eli viiteen miljardiin kiloon vuoteen 2050 mennessä. Tavoite on kova. Enemmistö alalla toimivista ammattilaisista pitää mahdollisena tuotannon nostamisen 3,3 miljardiin kiloon, kun kaikki vielä piirustuspöydällä olevat futuristiset kasvatuskeinot otetaan käyttöön.
Ilmastonmuutos hyödyttää kasvatusta
Ministeriössä nähdään, että ilmastonmuutos ja valtamerien lämpeneminen hyödyttää norjalaisia, kun yhä pohjoisemmat merialueet muuttuvat lohenkasvatukselle suotuisaksi. Kala on vaihtolämpöisenä eläimenä tehokas hyödyntämään sille syötetyn rehun kasvuun. Globaalissa tarkastelussa merten valjastaminen ruoantuotantoon kalankasvatuksen avulla voi olla ratkaisu tuottaa riittävästi eläinproteiinia ihmiskunnan tarpeisiin. Norjalaiset haluavat olla tässä kehityksessä eturintamassa.
Sitä ennen on vain ratkaistava kestävä tapa kalojen ruokintaan sekä lohitäi- ja karkulaiskalojen ongelma. Norjassa ollaan toiveikkaita, että lohikalojen ruokinnassa päästään vielä siirtymään rehuihin, joihin ei enää lainkaan käytetä kalaraaka-aineita, vaan kalojen tarvitsemat omega-3-rasvahapot saadaan leväöljystä.
Luonnonvarakeskus Luken johtava tutkija Jouni Vielma seuraa EU:n ja maa-ja metsätalousministeriön rahoittaman vesiviljelyn innovaatio-ohjelman puitteissa uusia tekniikoita, kalanrehujen kehittämistä ja ympäristökuormituksen vähentämistä. Norjan tavoitetta tutkija pitää äärettömän kovana.
– Sitä varten pitää ottaa käyttöön kaikki keinot, nekin jotka ovat vasta suunnittelupöydällä. Ensimmäinen ja tärkein haaste norjalaisille on lohitäiongelman ratkaiseminen. Ilman sitä kasvusta on turha haaveilla, pohtii Vielma.
Liikennevalot ohjaavat lupajärjestelmää
Norjan nykyinen lupajärjestelmä perustuu alueellisiin liikennevaloihin. Valon väri tulee lohitäitilanteen mukaan. Norjassa uusia kalankasvatuslupia voi saada ainoastaan vähäisen lohitäiongelman ”vihreän liikennevalon” tuotantoalueille yrityksille, jotka esittävät uusia innovatiivisia kasvatusratkaisuja. Yhdellä koetoimintaluvalla laitoksella saa olla 780 tonnin biomassa enimmillään. Käytännössä lisälupa tarkoittaa yli miljoonan kilon kasvatusvolyymia. Norjalaiset kalankasvatusyritykset ovat hakeneet yli 60:lle uudelle toimintakonseptille koetoimintalupaa. Vain osa niistä on hyväksytty.
UUDET KEINOT
Lennokasta insinööriosaamista uusista ratkaisuista ei puutu. Seuraavassa esittelyssä viisi Jouni Vielman esille nostamaa uutta norjalaista kasvatusinnovaatiota.
”Muna”
Maailman suurin lohenkasvatusyritys Mowi, entiseltä nimeltään Marine Harvest, on yhdessä Hauge Aqua AS:n kanssa hakenut koetoimintalupia toimintakonseptille nimeltä ”Egg” eli Muna. Egg on valtava kananmunanmuotoinen umpinainen, ovaali, 44 metriä korkea pallo, joka kuljetetaan tyhjänä suojaiselle kasvatuspaikalle ja ankkuroidaan paikalleen. Munaan johdetaan vettä sisään ja se uppoaa haluttuun syvyyteen. Noin kymmenesosa Munasta jää veden pinnalle. Kalat uivat umpiseinäisen Munan sisällä. Munan keskellä on keskuspilari, jonka kautta kaloille syötetään ruokaa. Kalat voidaan nostaa Munasta laskemalla alas pohjalle verkko supussa. Se avataan pallon laajuiseksi ja nostetaan hiljalleen ylös, jolloin kalat kulkevat verkon mukana ylös nostettavaksi pois.
”Putkifarmi”
Lohijätti Lerøy kehittää yhteistyössä Prelinen Fishfarm System AS:n kanssa kasvatuskonseptia ”Tubefarm”, Putkifarmi. Lerøyn lupahakemus sai tyrmäyksen viranomaisilta, mutta valituksen jälkeen lupa on uudelleen arvioitavana. Koeversio on tilavuudeltaan 2000 kuution kelluva, halkaisijaltaan ovaalinmuotoinen pitkä putki, jonka sisällä virrankehitin takaa veden nopean vaihtuvuuden ja tasaisen virtaavuuden. Vesi pumpataan lohitäivapaasta syvyydestä putkeen, jossa kalat ovat turvassa lohiloiselta. Putkessa on tarkoitus kasvattaa lohet korkeintaan kilon kokoisiksi smolteiksi ennen loppukasvatusta perinteisessä avokassissa.
”iFarm”
Cermaqin kehittämä ”iFarm” hyödyntää konseptissaan konenäköä. iFarm on valtava verkkokassi, jossa uivat kalat pääsevät pintaan täyttämään uimarakkoaan ainoastaan uimalla konenäköön perustuvan skannaussysteemin läpi suuren suppilon kautta iFarmin vedenalaiseen ”kuutioon. Skanneri mittaa kalan painon ja pituuden, tunnistaa lohen terveyttä ilmaisevat merkit ja laskee kalan pinnalta lohitäiden määrän. Kalan tiedot välittyvät saman tien valvontakeskukseen, josta kalanviljelijä voi nappia painamalla ohjata kalan siirtymään toiseen putkeen ja ohjattavaksi erilliseen pienempään verkkoaltaan osastoon lohitäiden vaatimaan käsittelyyn. Samalla ohjauslaitteella voidaan ohjata myös perkauskokoiset kalat ohjattavaksi putkea pitkin perkauskassiin. ”Normaali” kala jatkaa matkaa pinnalle täyttämään uimarakkonsa ja palaa ainoaa mahdollista reittiä takaisin kassiin.
”Tankkeri”
Lohenkasvatusyhtiö Nordlaks on saanut luvan suurelle 7800 tonnin biomassalle. Nordlaksin suunnitelmassa rakennetaan 400 metriä pitkä rungoltaan öljytankkeria muistuttava kalankasvattamo, joka voidaan helposti siirtää paikasta toiseen avomerelle lohitäivapaille vesille. Rakenteet toimittaa Rolls-Royce ja automatiikkaa Siemens. ”Tankkerin” peräpäässä on valvomo ja miehistötilat. Kalat uivat tankkerin rungon sisälle rakennetuissa altaissa. Ensimmäisen tankkerin rakentamisesta Kiinassa on jo sovittu.
”Aquatraz”
Midt Norskin kehittämästä Aquatrazista yksikään lohi ei ilmeisesti pakene, sillä lohikasvattamo tehdään laivanrakennuksesta tutuilla menetelmillä teräksestä ja olisi lähes suljettu meressä kelluva allas. Ensimmäiset kuusi metriä pinnan alla ovat umpinaista terässeinää, ja sen alapuolella osa seinistä on korvattu teräsverkolla. Ensimmäiset lohet ovat kasvamassa ympärysmitaltaan 160 metrin altaissa. Kaikkiaan Aquatraz on saanut neljä kehityslupaa.
Teksti: Mika Remes