Teksti & kuva Mika Remes

Kari Ranta-aho elokuussa 2019.

Kari Ranta-aho on paljon vartijana rannikko-Suomen kalatalouspäällikkönä. Pitkällä urallaan kalatalouden palveluksessa Ranta-aho on nähnyt kalatalouden ala- ja ylämäet ja kokenut alan hallinnon suuret mullistukset. Ranta-ahoa ihmetyttää, miksi hyvää työtä tehnyt kalankasvatus ei edelleenkään pääse kasvu-uralle kohtuuttoman tiukan ympäristöpolitiikan takia. Periksi Turussa ei silti anneta, vaan kalataloutta edistetään askel askeleelta kohti kestävän kasvun aikoja.

Rannikko-Suomen kalatalouspäällikkö on komealta kalskahtava titteli, mutta sellaisella Kari Ranta-ahoa on siunattu. Ei titteli miestä pahenna – ja nyt voi todeta, ettei mies titteliäkään. Kari Ranta-aho on yksi vaikutusvaltaisimmista virkamiehistä Suomen elinkeinokalataloudessa. Ranta-ahon työsarkaan kuuluu johtaa Suomen rannikkoalueiden kalatalouden asioita aina Suomenlahden itärajalta ylös pohjoiseen Perämerelle.

Toimipaikkana Ranta-aholla on Turussa toimiva Varsinais-Suomen ELY-keskus, johon on keskitetty rannikkoalueiden maakuntien kalatalousasiat, valtakunnallisesti Euroopan meri- ja kalatalousrahaston investointituet sekä kaupallisen kalastuksen EU-valvonnan toimeenpanotehtävät.

Toimipisteitä ja henkilöstöä on myös Kouvolassa, Helsingissä ja Vaasassa.
Ilmeisesti työmaa on samaan aikaan äärimmäisen kiinnostava ja haastava, koska Ranta-aho paiskii hommia niin sanotusti yliajalla.
– Täytän ensi vuonna 67 vuotta. Viisivuotiskauteni kalatalouspäällikkönä täyttyy ensi vuonna, joten se on myös luonnollinen hetki eläköityä, kertoo Ranta-aho.

Hallinnolla oltava kasvot

Paraisilta maailmalle Turun Åbo Akademin kautta ponnistanut Ranta-aho siirtyi kalatalouden hallinnon palvelukseen 1980-luvulla. Urallaan Ranta-aho on nähnyt niin kalatalouden kuin alan hallinnon monet muutokset.

– Kalataloushallinnossa suuri muutos tapahtui, kun vuonna 2011 perustettiin ELYt ja AVIt ja sitten edelleen vuonna 2015 muodostettiin 11 kalatalouden hallintoyksikön tilalle kolme alueellista kalatalousviranomaista eli rannikon, Järvi-Suomen ja Pohjois-Suomen kalatalouspalveluiden yksiköt. Minun vastuullani on nyt kahdeksan maakunnan muodostama rannikon kalatalouspalveluiden yksikkö. Vesiviljely on alueellani erittäin tärkeässä roolissa, onhan ruokakalatuotannon painopiste juuri rannikkoalueilla, selvittää Ranta-aho.
Ranta-aho on pyrkinyt työssään antamaan kasvot kalataloushallinnolle.

– Elinkeinokalatalouden osalta minulle on ollut tärkeää, että meidän yrittäjät, järjestöt ja sidosryhmät tietävät kalatalouspäällikön ja hänen edustamansa hallinnon elinkeinopoliittiset tavoitteet ja linjaukset. Minusta hallinnolla on oltava luotettavat kasvot ja hallinnolla myös ennakoiva ote elinkeinojen kehittämiseen. Arvostan myös järjestöjen ja yritysten yhteistyökykyä hallinnon kanssa. Siinä on vuosien varrella edistytty paljon.

Iloa ja pettymyksiä Itämerirehusta

Vesiviljelyssä on Ranta-ahon mielestä otettu 2000-luvulla suorastaan ilmiömäisiä rehujen ekotehokkuuteen liittyviä harppauksia eteenpäin. Elinkeino alkoi 1990-luvulla määrätietoisesti vähentää kasvatuksen ympäristövaikutuksia.

– Suuri läpimurto tapahtui 2000-luvulla kalanrehuissa, kun Raisio alkoi selvittää toden teolla mahdollisuutta itämerirehun kehittämiseen. Työ kesti pitkään, mutta kotimaisen kalajauhotehtaan valmistuttua vuonna 2016 Kasnäsiin se lopulta onnistui. Kilo kalaa voidaan kasvattaa kilolla rehua ja rehut eivät lisää Itämeren nettokuormitusta vaan ovat osa ravinteiden kiertokulkua Itämeressä. Siitä pitää nostaa hattua Raisiolle, jolla on ollut uskoa suomalaisen kalanviljelyn kasvuun, kiittelee Ranta-aho.

Jos itämerirehu on ollut kalatalousjohtajalle ilon aihe, sen vastaanotto ympäristölupaviranomaisten puolella on taas ollut suuri pettymys.

– Kaikki kalataloushallinnossa maa- ja metsätalousministeriötä myöten ovat pitäneet itämerirehua läpimurtona, jonka avulla kalanviljely voisi kääntyä taas kunnon kasvu-uralle, sillä kotimaista ekologisesti ja vastuullisesti kasvatettua kalaa kaivataan kipeästi lisää niin kaupassa kuin jalostuksessa. Ympäristölupia myöntävässä Varsinais-Suomen AVIssa itämerirehua ei juuri noteerata perusteena antaa merkittäviä lupia tuotannon kasvattamiseen. Se on aika erikoista, koska kaikki tutkittu faktatieto puhuu elinkeinon puolesta. Ympäristöpuolen ylivarovaisuus voi koitua kotimaiselle kalanviljelylle vielä kohtalokkaaksi. Suomalaista edistyksellistä ruokapolitiikkaa kun pitäisi lupapäätöksillä edistää eikä kuristaa. En tiedä toista elinkeinoa, jota pystytään säätelemään viranomaisten toimesta jopa epämääräisin perustein, sanoo Ranta-aho.

Askel askeleelta eteenpäin

Ranta-aho tietää, että AVIt toimivat itsenäisesti, joten omassa työssä on vain mentävä askel kerrallaan eteenpäin.
– Vesiviljelyn kestävyydelle on haettava määrätietoisesti enemmän perusteluja. Ihailen sitä sitkeyttä, mikä alan yrittäjillä ja etujärjestöllä on painaa eteenpäin ja kehittää yhteistyössä tutkimuslaitosten kanssa elinkeinoa, sanoo Ŕanta-aho.

EU:n investointituet ovat osoittautuneet toimivaksi keinoksi yrityksille kehittyä ja kasvaa.
– Se ei ole ilmaista rahaa eikä aina edes kivaa rahaa, sillä yritysten on oikeasti tehtävä ne investoinnit ja suoriuduttava tukirahojen edellyttämästä byrokratiasta. Investointituilla moni kala-alan yritys on parantanut toimintaa ja kannattavuutta sekä nostanut jalostusastetta. Se on mahdollistanut kalankulutuksen kasvun Suomessa, olkoonkin, että se on tapahtunut pitkälle tuontikalan turvin. Kuluttajat ovat hyväksyneet kalan ruokapöytäänsä ja kysynnän kasvuun pitää reagoida myös kotimaan tuotannossa.

Yksi strateginen linjaus investoinneissa on tehty kiertovesitekniikassa.
– Se on ollut tietoinen riski eli kortti joka halutaan katsoa. Kiertovesitekniikka tarjoaa aivan uudenlaisia kasvumahdollisuuksia elinkeinolle. Nyt uusia ja isoja hankkeita ei enää itsestään selvästi tueta vaan keskitytään saamaan alkaneet hankkeet kannattaviksi, kertoo Ranta-aho.

Katse maailmalle

Ranta-aho toivoo, että Suomessa katsottaisiin rohkeasti isoa kuvaa: maailman väkiluku kasvaa, ilmastonmuutos tuo vakavia uhkakuvia rajoista piittaamatta – mutta myös mahdollisuuksia.

– Suomi on pohjoisena maana hyvässä asemassa, kun puhutaan ruoan tuottamisesta. Ruoan vienti voisi olla Suomesta suurtakin, mutta sitä varten pitää olla toimintaedellytykset kunnossa. Kala-ala tarvitsee kasvua tukevia ratkaisuja, mitä nopeammin sen parempi. Onhan tämä ihan hölmöä jättää käyttämättä kaikki ne upeat mahdollisuudet, mitä kalan tuottamiseen Suomessa on, tähdentää Ranta-aho.