Kalanviljelyn lisääminen nostaa myös ruokavarmuutta

Huoltovarmuus ja ruokaturva ovat nyt korostetusti esillä. Ruoantuotannossa katse kohdistuu kuitenkin turhan usein vain maatalouteen ja samalla kalatalouden mahdollisuudet unohdetaan. Niin kalastus kuin kalanviljelykin ovat merkittäviä keinoja lisätä ruokavarmuutta.

Suomessa kalan omavaraisuus on hälyttävän alhainen. Jopa alle viidesosa elintarvikkeeksi ostettavasta kalasta on enää kotimaista. Näin ei voida enää jatkaa.

Kuluttajat haluavat lisää kotimaista kalaa ja kalankasvattajat ovat valmiita vastaamaan kysyntään. Myös poliittinen tahtotila kotimaisen kalan lisäämiseen on vahva. Valtioneuvoston hyväksymät periaatepäätökset tähtäävät kalanviljelyn kolminkertaistamiseen. Hyvät ohjelmat ja strategiat kaatuvat kuitenkin luvituksen pullonkauloihin.

Kaikki ihmistoiminta ja myös ruokatuotanto kuormittaa ympäristöä. Kalankasvatus on ekologisesti ylivoimaisesti tehokkain tapa tuottaa eläinproteiinia ja peräti 99 % kuormituksesta tulee muualta. Silti kalankasvatus nähdään luvituksessa yhä punaisella, vaikka muualla maailmassa alaa pidetään vihreänä ja kasvu on huimaa.

Kalan hinta on nyt korkealla. Pitää muistaa, että tuotantokustannukset ovat myös kalataloudessa jyrkässä nousussa. Lisäksi varsinkin lohikalojen osalta norjalainen kala määrää hintatason. Kotimaisen kirjolohen nykyinen sallittu kasvatusmäärä on aivan liian pieni, jotta se voisi merkittävästi vaikuttaa markkinahintoihin.

Ilmastoystävällistä ja ekotehokasta kalanviljelyä on lisättävä nopeasti. Se onnistuu muuttamalla säännösten tulkintaa ja soveltamista luvituksessa. Nykyinen lupaprosessi on aivan liian hidas ja kallis sekä sen lopputulos epävarma.

Tämän lisäksi lainsäädäntöön on saatava kaivattuja joustoja kriisitilanteiden varalle sekä kevennyksiä lupaprosesseihin kalanviljelyyn erinomaisesti soveltuvilla alueilla. Myös ympäristönsuojelulaissa mainittua ennakkoneuvontaa on kehitettävä systemaattisesti.

Ympäristöministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö totesivat toukokuun lopussa vastauksena kalankasvatusalan vetoomukseen, että varmasti myös lupa- ja valvontaviranomaisissa tiedostetaan huoltovarmuutta ja ruokaturvaa edistävien hankkeiden merkitys.

Ministeriöiden yhteinen kannanotto on tunnistettava selvänä käytännön ohjenuorana luvituksen pullonkaulojen avaamiseen. Kun kotimainen tuotanto nostetaan ohjelmissa ja strategioissa suunnitellulle tasolle, se pystyy vaikuttamaan hintatasoonkin.

Kun tähän lisätään vielä alan työllistämismahdollisuudet sekä kalaisan ruokavalion terveyshyödyt, puoltavat kaikki järkisyyt kotimaisen kalanviljelyn merkittävää lisäämistä ja kalatalouden nostamista ruokapolitiikan keskiöön. Matka omavaraiseksi kalavaltioksi on silti todella pitkä eikä sitä voi viivyttää yhtään lisää.

Tiivistelmä julkaistu Helsingin Sanomissa 22.6.2022 otsikolla Suomen matkaa omavaraiseksi kalavaltioksi ei voi enää viivyttää