Luken, Syken ja Metsähallituksen yhteisessä Kalavaltio-hankkeessa etsitään uusia alueita kalankasvatukselle valtion omistamilta merialueilta. Hankkeen nimi on osuva, mutta samalla se antaa aiheen miettiä, miksi Suomi ei jo ole kalavaltio. Vain alle viidesosa syömästämme kaupallisesta kalasta kun on enää kotimaista.
Muualla maailmassa kalankasvatusta pidetään vihreänä alana ja kasvuvauhti on huimaa, jopa yli kaksi miljardia kiloa vuodessa. Suomessa kasvua ei kuitenkaan ole saatu aikaiseksi. Niinpä me käytämme jatkuvasti enemmän ulkomaista kalaa. Se on kansantaloudellisesti täysin kestämätöntä.
Nykyaikainen kotimainen kalankasvatus on luonnon ehdoilla tapahtuvaa toimintaa. Ala on tehnyt hartiavoimin työtä kuormituksen pienentämiseksi ja myös onnistunut siinä. Osuus kokonaiskuormituksesta on nykyisin enää vain noin yhden prosentin luokkaa.
Myös ympäristöjärjestö WWF on hyväksynyt kotimaisen kasvatetun kirjolohen ja siian suositeltavien kalojen listalleen. Valinta perustui nimenomaan kotimaisen kasvatuksen vastuullisuuteen ja ekologisuuteen.
Ympäristöpolitiikassa ei silti edelleenkään haluta ymmärtää, että kotimainen kalankasvatus on jo kestävää toimintaa. Luutuneet asenteet ja jämähtäneet mielikuvat muodostavat luvituksessa pullonkaulan.
Kotimaisen kalan edistämisohjelman yhtenä tavoitteena on nostaa vesiviljelyn vuotuinen kokonaismäärä 50 miljoonaan kiloon. Se olisi enemmän kuin kolminkertaisesti nykyiseen määrään verrattuna.
On valitettavaa, että päätösvaiheessa edistämisohjelman toteutusaika pidennettiin yli kaksinkertaiseksi ja tavoite siirrettiin kunnianhimoisen vuoden 2027 sijasta vuoteen 2035.
Konkreettiset toimet kotimaisen kalankasvatuksen lisäämiseksi on aloitettava nyt. Visioita ja ohjelmia on ollut aivan riittävästi. Jo kesäkuussa 2009 vahvistettu Vesiviljelyohjelma 2015 tähtäsi tuotannon kasvuun. Vuonna 2014 vahvistettu Vesiviljelystrategia 2022 puolestaan päivitettiin hiljattain vuoteen 2030. Käytännössä edistymistä ei silti ole tapahtunut juuri lainkaan, vain tavoitevuosia on siirretty eteenpäin.
Nykyiseen hallitusohjelmaankin sisältyvä luvituksen kehittämistyö on toimeenpantava kiireellisesti. Elinkeinopolitiikka on nostettava ympäristöpolitiikan rinnalle, jotta kotimaisen kalan kasvutavoitteissa päästään eteenpäin.
Kalanviljelijät ovat jo pitkään olleet valmiita tuotantomäärien kasvattamiseen. Kuluttajatkin haluavat lisää kotimaista kalaa. Luken selvityksen mukaan edistämisohjelmassa tarkoitettu kalaisa ruokavalio vähentäisi jopa 30 % ruoan ilmastovaikutuksia nykytilanteeseen verrattuna. Se olisi lisäksi paras ravitsemuksellisesti ja kohentaisi kansanterveyttä. Kotimaisen kalankasvatuksen lisääminen toisi myös lisää työtä ja verotuloja.
Kaikki järkisyyt puoltavat kotimaisen kalatalouden nostamista ruokapolitiikan keskiöön. Matka omavaraiseksi kalavaltioksi on silti todella pitkä eikä sitä sovi viivyttää yhtään lisää.
Tiivistelmä julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 23.5.2022 otsikolla Kalatalous ruokapolitiikan keskiöön.