Teksti on viides ja viimeinen osa kalankasvatuksen ympäristöluvituksen pullonkauloja ja niiden avaamista koskevien kirjoitusten sarjaa.
Vuoden 2021 heinäkuussa valtioneuvoston periaatepäätöksenä vahvistetun Kotimaisen kalan edistämisohjelman yhtenä tavoitteena on vesiviljelyn vuotuisen määrän nostaminen koko Suomessa 50 miljoonaan kiloon vuoteen 2035 mennessä. Se tarkoittaisi nykyisen määrän yli kolminkertaistamista.
Vastaavasti tämän vuoden helmikuussa valtioneuvoston periaatepäätöksenä vahvistetun Vesiviljelystrategian tavoitteena on nostaa Manner-Suomen vesiviljelyn vuotuinen määrä 25 miljoonaan kiloon vuoteen 2030 mennessä. Sekin tarkoittaisi nykyisen määrän kolminkertaistamista.
Vahva poliittinen tahtotila kotimaisen kalan saatavuuden ja kulutuksen lisäämiseen kaatuu kuitenkin luvituksen pullonkauloihin. Vesiviljelyä koskevan lainsäädännön yksinkertaistamisesta ja lupaprosessin helpottamisesta on puhuttu jo vuosikausia. Kalankasvatuksen ympäristölupajärjestelmän kehittämistoimet on mainittu myös nykyisen hallituksen ohjelmassa. Konkreettista edistymistä ei kuitenkaan ole saatu aikaiseksi.
Työkaluja luvituksen pullonkaulojen avaamiseen on kyllä olemassa. Osa niistä on mahdollista toteuttaa nopeastikin, kunhan vain tahtoa siihen löytyy. Osa puolestaan vaatii lainsäädännöllisiä toimia.
1. Säännösten tulkinnan muuttaminen
- Vesien- ja merenhoitosuunnitelmien tilaluokitukset ja niiden määritysperusteet eivät ole yksiselitteisiä, vaan ne sisältävät runsaasti epävarmoja tekijöitä ja arvioita. Luokitusta ei ylipäätään ole tehty luvanvaraisen toiminnan vaikutusten arviointia varten. Luokituksen epävarmuus on luvituksessa tunnistettava ja otettava huomioon vaikutusten arvioinnissa.
Lue lisää: Epävarmat tilaluokitukset - Kalankasvatuksen nykyinen kuormitus on enintäänkin vain noin prosentin luokkaa kokonaiskuormituksesta. Luvituksessa on otettava huomioon kuormituksen vähäisyys. Oikeuskäytännön perusteella vähäisen lisäkuormituksen salliminen on mahdollista, kun sen ei pitkällä aikavälillä arvioida estävän hyvän tilan säilymistä tai saavuttamista.
Lue lisää: Kuormituksen vähäisyys - Kalanviljelyn luvituksessa on kiinnitettävä huomiota varovaisuusperiaatteen soveltamiskynnykseen ja soveltamista rajoittaviin seikkoihin. Luparajoituksia ei tule käyttää yhtään sen enempää kuin on aivan välttämätöntä ja rajoituksilta on aina edellytettävä tarkkoja perusteluja.
Lue lisää: Varovaisuusperiaatteen ylisoveltaminen - Itämerirehu kierrättää ravinteita ja se tulee jo nyt ottaa luvituksessa huomioon kuormituksen vähäisyyden arvioinnissa ja varovaisuusperiaatteen soveltamisessa. Rehun määrittely ja kannustimet rehun käytön laajentamiselle tulee saada valmiiksi nopeasti.
Lue lisää: Itämerirehun määrittely
Ympäristöministeriön käynnistämässä hankkeessa Yhteistyöllä kalankasvatuksen ympäristökysymysten ratkaisua kohden on perustettu yhteistyöryhmä, joka selvittää kalankasvatuksen ympäristönsuojelun ja tuotannon lisäämistavoitteiden yhteensovittamista. Yhteistyöryhmässä on mahdollista saavuttaa nopeita tuloksia kalankasvatuksen lupaprosesseissa, mikäli ryhmä pystyy luomaan lupaharkintaa varten uudet tulkinnat alan säännöksistä ja niiden soveltamisesta.
2. Sijainninohjaussuunnitelman merkityksen korostaminen
Merialueella sijainninohjaussuunnitelman mukaan kalankasvatukseen erinomaisesti tai hyvin soveltuvilla alueilla tulee helpottaa luvansaantia. Oikein sijoitettuna vähäinen lisäkuormitus ei aiheuta merkittäviä ympäristövaikutuksia eikä vaaranna hyvän tilan saavuttamista. Itämerirehun käyttö kalojen ruokinnassa poistaa ravinteita Itämerestä ja pienentää taustakuormitusta.
Kalankasvatuksen siirtyessä ulkosaaristoon ja avomerelle on otettava huomioon yksikkökustannusten nousu ja tarve suurempiin laitoskokoihin. Tämä on otettava huomioon myös YVA-arvioinnin kriteereissä.
3. Päästöperusteiset luvat, kannustavat ekologiset kompensaatiot
Luvituksessa on otettava käyttöön todelliset päästöperusteiset luvat, jotka kannustavat entisestään kuormituksen pienentämiseen ja sallivat tuotannon kasvattamisen ilman päästöjen lisääntymistä. Itämerirehun lisäksi on luotava muita kannusteita ekologisille kompensaatioille ja ravinnepäästöjä vähentäville toimenpiteille. Kalankasvatuksen fosforipäästöjen liukoisuudesta on tuotettava uutta tutkimustietoa.
4. Sääntelyn yksinkertaistaminen ja ennakkoneuvonnan lisääminen
Ruotsin mallin mukaisesti on käynnistettävä pikaisesti selvitystyö vesiviljelyalan sääntelyn yksinkertaistamiseksi. Luvan myöntämiseen sekä lupaharkintaan ja valvontaan on luotava helpotuksia. Tavoitteena tulee olla lyhentää käsittelyaikoja, vähentää asiaan osallistuvien viranomaisten määrää, välttää moninkertaista lupaharkintaa ja vähentää säännösten ristiriitaisuutta. Lisäksi on harkittava vesiviljelyä koskevan sääntelyn kokoamista erilliseen lakiin.
Nykyistä luvanhakijan ennakkoneuvontaa (YSL 39 a §) on lisättävä ja kehitettävä systemaattisesti. Kriisi- ja poikkeustilanteita varten lakiin on kirjattava mahdollisuus joustoihin.
5. Kalanviljelyn nostaminen ruokapolitiikan keskiöön
Nykyaikainen kotimainen kalankasvatus on jo kestävää ja luonnon ehdoilla tapahtuvaa toimintaa sekä ilmastoystävällinen ja ekotehokas tapa tuottaa eläinproteiinia. Vesien- ja merenhoidon sekä kalanviljelyn lisäämisen tavoitteet eivät todellakaan ole vastakkaisia. Kalanviljelyn mahdollisuudet ruokahuollon vahvistajana ja kalan surkean omavaraisuuden nostajana on otettava heti käyttöön sekä astuttava päättäväisesti eteenpäin kehittämisen tielle. Vanhentuneet mielikuvat kalanviljelyn kuormituksesta on päivitettävä nykyaikaan ja unohdettava ristiriitojen ylläpitäminen.
Kotimaisen kalan edistämisohjelman tavoitteen toteuttaminen edellyttää vesiviljelytuotannon lisäämistä 2,7 miljoonalla kilolla jokaisena ohjelman jäljellä olevana vuotena. Konkreettista toteutunutta tuotantoa, eikä vain haettujen tai myönnettyjen lupien määrää. Jokainen vuosi, jolloin tuotannon lisäystä ei saada toteutettua, kasvattaa tavoitetta jäljellä oleville vuosille. Lupahakemuksen jättämisen jälkeen menee aina 4-7 vuotta, ennen kuin tuotanto pääsee käyntiin. Vesiviljelystrategian tavoitteen osalta onkin jo nyt todellinen vaara, että maali karkaa heti kättelyssä, kuten on käynyt aikaisempienkin ohjelmien kohdalla.
Luonnonvarakeskuksen mallinnuksen mukaan kotimaisen kalan osuus olisi edistämisohjelman toteutuessakin yhä alle 40 prosenttia. Matka omavaraiseksi kalavaltioksi on todella pitkä eikä sitä voi viivyttää yhtään lisää.
Lue lisää luvituksen pullonkauloista: