Monet taimenkannoista ovat uhanalaisia niin Suomessa kuin Euroopassakin. Vaelluskalojen luontaista lisääntymistä ovat haitanneet jokien voimalaitospadot. Lohikalakantojen elvyttämiseksi tarvitaan voimalaitospatoja ohittavia vaellusreittejä. Tämän lisäksi laitosviljellyt lohen ja taimenen poikaset eivät enää vuosiin ole menestyneet luonnonvesissä. Syy on todennäköisesti se, että kasvatusaltaan ja joen olosuhteet poikkeavat rajusti toisistaan. Laitoksissa kasvaneiden kalojen geneettinen perimä muuttuu sukupolvien aikana ja laitosympäristö suosii erilaisten yksilöiden menestymistä kuin luonnon ympäristö.
Geneettisten ongelmien lisäksi tehokasvatettujen istukaspoikasten ongelmana on se, että yksipuolinen kasvatusympäristö ei valmista poikasia sen luonnossa kohtaamiin haasteisiin, kuten selviytymiseen petokalojen saalistukselta ja elävän luonnonravinnon hyödyntämiseen. Näitä haasteita pyritään ratkaisemaan virikekasvatuskokeilujen avulla.
Virikekasvatuksessa jäljitellään luonnonoloja
Kalojen virikekasvatus toteutetaan samanlaisissa altaissa kuin normaali kalankasvatus, mutta virikekasvatusaltaassa kalojen suojapaikoiksi on lisätty luonnon kiviä ja soraa. Virikekasvatus aloitetaan jo mädin silmäpistevaiheessa hautomalla mäti soran seassa.
Virikekasvatuksessa myös vaihdellaan altaan veden virtaussuuntaa, virtauksen nopeutta ja vedenkorkeutta koko poikaskasvatuksen ajan. Tämä luo altaan olosuhteisiin luonnonmukaista vaihtelua ja koulii kaloja muutamaan käyttäytymistään erilaisissa olosuhteissa. Samalla kalojen stressinsietokyky kasvaa, mikä auttaa välttämään luonnossa saalistavia petoja.
Virikealtaassa kalat myös joutuvat hakemaan ruokansa altaan pohjalta, mikä parantaa kalojen kykyä hyödyntää luonnonravintoa istutuksen jälkeen, kun ne pääsevät vapaille vesille.
Virikkeellisen ympäristön on havaittu vähentävän tautien haitallisuutta kasvatuksen aikana ja parantavan istutustulosta.
Virikekasvatus on normaalia kasvatusta työläämpää. Altaiden puhdistamiseen kuluu rakenteiden vuoksi tavanomaista enemmän aikaa. Poikasten hinta voi myös olla korkeampi. Hyödyt ovat silti olleet lisäkustannuksia suuremmat.
Menetelmiä testataan käytännön kasvatuskokeissa Luonnonvarakeskuksen Kainuun kalantutkimusasemalla Paltamossa ja yksityisillä poikaskasvatuslaitoksilla sekä luonnossa tehtävillä istutuskokeilla.
”Olemme jo saaneet erittäin lupaavia tuloksia niin sanotulla virikekasvatusmenetelmällä tuotetuilla istukaspoikasilla. Virikepoikaset selviytyivät luonnossa paremmin kuin normaalilla menetelmällä kasvatetut poikaset”, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Pekka Hyvärinen kertoo.
”Virikealtaissa kalojen hyvinvointi oli parempi ja kuolleisuus pienempi kuin normaalialtaissa tautiepidemioiden aikana. Virikekasvatuksen havaittiin myös vähentävän kalatautien haitallisuutta kasvatuksen aikana.”
Poikaskasvatuksen kustannustehokkuutta parantavan ilmiön mekanismien selvittäminen onkin tutkijoiden seuraavien kysymysten kohteena. Onko esimerkiksi virikealtaan rakenteissa käytettyjen kivien laadulla vaikutusta?
Kivien vaikutusmekanismeja kalojen terveyteen tutkitaan parhaillaan
Nyt tutkijat haluavat selvittää, mikä tarkkaan ottaen on se mekanismi, jolla kivet kalojen terveyttä tukevat. Jyväskylän yliopistossa työskentelevän yliopistonlehtori Anssi Karvosen mukaan vaihtoehtoisia tapoja on kaksi.
”Joko kivet vaikuttavat kalojen kuntoon suoraan tai välillisesti ympäristön kautta tekemällä ympäristöstä epäsuotuisan taudeille.”
Jo nyt tutkijat ovat löytäneet viitteitä siitä, että myös kivien laatu voi vaikuttaa lopputulokseen.
”Esimerkiksi sillä, onko kiviä pidetty altaissa aiemmin vai ei, näyttäisi alustavien tulosten mukaan olevan merkitystä”, Karvonen sanoo.
Seuraavaksi kokeita tehdään erilaisilla kiviasetelmilla, jotta saadaan selville, minkä verran ja minkä kokoisia kiviä tarvitaan, jotta ne tukisivat kalojen terveyttä parhaalla mahdollisella tavalla.
Alkueläimet ja bakteerit kiusaavat poikasia
Kalanviljelylaitos luo olosuhteet, joissa taudinaiheuttajat viihtyvät. Erityisesti pienet kalanpoikaset ovat alttiita erilaisille alkueläinten ja bakteerien aiheuttamille infektioille.
Bakteeritartuntoja hoidetaan säännönmukaisesti antibiooteilla. Suomessa niiden käyttöä seurataan tarkasti, eikä ravinnoksi käytettävään kalaan jäämiä jää, mutta maailmanlaajuisesti antibioottiresistenssi on kasvava ongelma.
Karvosen mukaan virikekasvatus kiinnostaa kalanviljelijöitä kalanpoikasten laadun ja menetelmän ekologisuuden vuoksi.
”Virikekasvatus voisi olla viljelijälle markkinointikeino ja imagoseikka”, hän toteaa.
Luonnonvarakeskuksen ja Jyväskylän yliopiston välinen tutkimusyhteistyö jatkuu. Tutkijoiden tavoitteena on kehittää kustannustehokas menetelmä, joka on helppo ottaa käyttöön kaupallisessa kalanviljelyssä.
Virikekasvatusta kehitetään ja testataan osana Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittamaa innovaatio-ohjelmaa. Lisäksi tutkimukseen on saatu rahoitusta Suomen Akatemialta.
Lisätietoja:
Pekka Hyvärinen
Erikoistutkija
puh. 0295327641
tai
Anssi Karvonen, yliopistonlehtori
Jyväskylän yliopisto
puh. 0408053882
Teksti ja kuva:LUKE