LUKE 1.7.2024
Suomessa tutkittiin ensimmäistä kertaa systemaattisesti koko rannikkoalueella harmaahaikaroiden ja merimetsojen aiheuttamia suoria vahinkoja kalataloudelle. Harmaahaikaroista voi olla paikoitellen merkittävää haittaa kalankasvatukselle. Sen sijaan merimetsot eivät juurikaan vie kaloja suojatuista kalankasvatusaltaista eivätkä useimmista pyydyksistä, peittämättömiä avorysiä lukuun ottamatta.
Luonnonvarakeskuksen uusi tutkimus osoittaa, että merimetsot vievät päivittäin keskimäärin kymmeniä kaloja peittämättömistä avorysistä. Pohjarysissä ja ponttonirysissä merimetsojen aiheuttamat vahingot ovat vähäisiä. Ainoastaan vajaassa 0,5 % verkoilla ja rysillä pyydetyistä kaloista esiintyy lintujen aiheuttamia haavaumia. Tulos perustuu videoseurantaan, jossa seurattiin lintujen saalistusyrityksiä ja -onnistumisia vesiviljelylaitoksilla ja pyydyksillä sekä koko rannikon kattavaan, melkein 60 000 kalan otantaan, jossa seurattiin lintujen aiheuttamien haavaumien esiintyvyyttä kalansaaliissa.
Ympäristöministeriön tilaamassa tutkimuksessa selvitettiin luonnonsuojelulailla suojeltujen merimetsojen ja harmaahaikaroiden suoria vaikutuksia kalankasvatukseen ja kaupalliseen kalastukseen. Suorilla vaikutuksilla tarkoitetaan vahinkoja, jotka syntyvät pyydyksissä tai kalankasvatusaltailla, kuten kalan viemistä viljelyaltaasta. Tutkimuksessa ei selvitetty, miten paljon linnut saalistavat kalaa tai saalistuksen vaikutuksia kalastukseen.
Vahinkoja voidaan vähentää suojaustoimenpiteillä
Kalankasvatuslaitoksilla harmaahaikarat olivat paikoin merkittävä rasite yritysten kannattavuudelle. Pahimmillaan ne veivät kasvatusaltaasta yli 230 euron edestä kalaa päivässä. Tutkimustulokset antoivat viitteitä siitä, että oikein valituilla ja ylläpidetyillä suojaustoimenpiteillä vahinkoja pystytään merkittävästi vähentämään. Suojaaminen ja suojausten ylläpito tuottavat kuitenkin kustannuksia ja teettävät ylimääräistä työtä.
Parhaimman suojan antoi korkealle veden pinnasta kiristetty verkko, jolloin harmaahaikaroille ei syntynyt alustaa, jonka päällä seistä ja kalastaa. Vähiten suojaa antoivat verkot, jotka roikkuivat lähellä vedenpintaa. Ne jopa mahdollistivat saalistusta, sillä haikarat seisoivat niiden päällä ja saalistivat kaloja verkon läpi. Tutkimuksen mukaan harmaahaikara aiheuttaa huomattavasti suurempaa haittaa kalankasvatukselle kuin merimetso. Harmaahaikaran saalistus muodostuu ongelmaksi nimenomaan altaissa, joissa suojaava verkko voi laskeutua lintujen painosta lähelle vedenpintaa.
Merimetsot vierailivat ja veivät kalaa vain vajaassa puolessa seuratuista kasvatusaltaista, ja verkot suojasivat kaloja merimetson saalistukselta varsin hyvin. Molempien lintulajien vierailut ja niiden poistamien kalojen määrä vaihtelivat suuresti kasvatuslaitosten välillä.
Merimetsojen syysmuuton ajankohta ja suunta vaihtelee alueittain
Tutkimuksen yhteydessä 27 merimetsolle kiinnitettiin GPS-paikannin, jolla selvitettiin niiden saalistusalueita ja liikkumista. Keskimäärin merimetsot lensivät saalistamaan hieman yli 7 km päähän pesintäsaaresta tai edellisen yön levähdyspaikasta, mutta pisimmät saalistusmatkat olivat jopa yli 30 km pituisia.
Tutkimustulokset osoittivat, että syysmuuton ajoitus eroaa Pohjanlahden ja Suomenlahden merimetsojen välillä. Pohjanlahdelta muutto alkoi jo heinäkuun lopulla, kun taas Suomenlahdesta päämuutto alkoi vasta syyskuussa. Pohjanlahden ja Suomenlahden merimetsot suuntaavat syysmuuttonsa osittain myös eri osiin Eurooppaa.
Hanke tuotti runsaasti uutta määrällistä tietoa lintujen vierailuista ja vahingoista pyydyksillä ja kasvatuslaitoksilla. On kuitenkin vielä paljon, mitä ei tiedetä.
”Emme esimerkiksi vieläkään tiedä riittävästi, miten merimetsot ja muut kalaa syövät linnut vaikuttavat kokonaisvaltaisesti kalastukseen ja missä olosuhteissa vaikutukset ovat suurimmillaan. Emme myöskään tiedä, miksi samalla vesiviljelylaitoksella voi olla suuria ongelmia tiettynä vuotena muttei seuraavana,” toteaa Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Mats Westerbom.
”Lintujen määrä ja esiintyvyys eivät yksinomaan selitä ongelmien laajuutta. Suojauksen onnistuminen ja eri verkkoratkaisut voivat olla tärkeitä selittäviä tekijöitä ongelmien vaihtelun taustalla vesiviljelyssä,” Westerbom jatkaa.
Tutkimus toteutettiin vuosina 2022–2023, ja siihen osallistuivat Luonnonvarakeskus, Turun yliopisto ja ammattikorkeakoulu Novia. Lisäksi hankkeeseen osallistui lukuisia ammattikalastajia ja vesiviljelylaitoksia. Hankkeen tavoitteena oli luoda tutkittua tietoa merimetson aiheuttamista ongelmista päätöksenteon tueksi. Hankkeessa kerättiin mittavaa kuva-aineistoa aina Vironlahdelta Oulun edustalle asti.
Lisätietoa:
Erikoistutkija Mats Westerbom
mats.westerbom@luke.fi, p. 0295322747
Camilla Ekblad
camilla.ekblad@luke.fi
Professori Veijo Jormalainen
Veijo.jormalainen@utu.fi, p. +358 40 7212682