Valtio haluaa helpottaa lupaprosesseja ja viedä kala-altaat kauas avomerelle. YLE 27.9.2019 Niklas Joki
Vaikka Suomi on Itämeren suurin kalastusvaltio, tuodaan maahan yli puolet enemmän kalaa kuin mitä sitä viedään. Suomalaisessa ruokapöydässä alle viidesosa kalasta on kotimaista.
Kasvatusta halutaan tukea niin maalla kuin merellä. Valtioneuvoston periaatepäätös on tehty jo kauan sitten, mutta toistaiseksi kotimainen kalankasvatus ei ole lähtenyt vielä kunnolla liikkeelle.
Muutama vuosi sitten Suomessa herättiin maailmalla kasvavaan trendiin kasvattaa kalaa myös sisämaassa. Kasvattamot toimivat kiertovesilaitoksissa, joita on onnistuttu käynnistämään muutamia Suomessakin.
Perinteisempi menetelmä kalankasvatuksessa ovat olleet kala-altaat merellä. Kasvatusta vastustetaan yhä monin paikoin altaiden ympäristövaikutusten vuoksi. Lisäksi lupakäytäntö on kankea, joten uusia altaita ei ole helppo pystyttää.
Nyt valtio ottaa askelia edistääkseen kalankasvatusta myös merellä. Työ on jo aloitettu etsimällä sijoituspaikkoja altaille avomereltä ja helpottamalla luvanhakua yrittäjille.
Raskaat lupaprosessit
90-luvun alku oli kulta-aikaa kalanviljelyaltaille. Norjalaisesta lohesta piti kantaa tulli, eikä yrittäjien täytynyt takuta ympäristölupien parissa yhtä tuskissaan kuin nykyään. Yrittäjiä oli pitkälle toista sataa. Nyt heitä on enää toistakymmentä.
Kjell Råtts on kasvattanut kalaa yli 30 vuotta. Hänellä on kalankasvatusaltaita merellä Närpiön Piolahdessa. Råttsin poika perkaa kalaa Kaskisten satamassa sijaitsevassa perkaamossa. Perheyrityksessä työskentelee kymmenkunta ihmistä.
Altaissa kasvatetaan kirjolohta ja siikaa. Kalaa saadaan altaista vuositasolla noin 150 000 kiloa, eli tuotanto on suhteellisen pientä. Råtts laajentaisi toimintaansa mielellään, mutta tekemistä lupien kanssa riittää tarpeeksi jo nykyiselläänkin.
– Lupia pitää uusia säännöllisesti ja luvan saaminen kestää yleensä 2–3 vuotta. Koko ajan on joku prosessi käynnissä.
Laajennussuunnitelmia hänellä on ollut aina. Hän on kuitenkin onnistunut kasvattamaan tuotantoaan alkuvuosista, 80-luvun lopulta, vain vajaalla 100 000 kilolla. Tavoite on miljoonassa kilossa. Råtts kokee, että viranomaiset laittavat suunnitelmille kapuloita rattaisiin.
– Mikään muu ei ole esteenä, paitsi virkamiehet. Hallitus ja eduskunta vaihtuvat, mutta samat virkamiehet jäävät. Heidän mielestään kala pitää tuoda Norjasta. Viikon kestävä edestakainen rekkamatka Norjasta ei voi olla ympäristöystävällinen sekään.
– Kerran sain aluehallintovirastolta kirjeen, jossa sanottiin, että odota kunnes merelle valmistuu tuulivoimaa, niin rakennetaan kala-altaita vasta sen jälkeen.
Kasvatusaltaat tuulivoimaloiden yhteyteen
Aluehallintovirastolta myönnetään, että lupaprosessi voi olla kalankasvattajalle raskas. Se on monine vaiheineen pitkä ja lisäksi vielä kallis, koska apuna on käytettävä konsultteja.
Lupaprosessi maksaa yrittäjälle pienien altaiden osalta kymmeniä ja suurempien altaiden kohdalla jopa satoja tuhansia euroja.
Yrittäjän on haettava sekä ympäristölupaa että vesitalouslupaa. Lausuntoja on pyydettävä usealta viranomaiselta ja mahdollisesti vesialueiden omistajilta. Tavoiteaika hakemuksen käsittelylle on kymmenen kuukautta, mutta valituksineen Råttsin mainitsema 2–3 vuotta on mahdollinen.
Tuulivoiman ja kalankasvatuksen yhteys perustuu puolestaan valtioneuvoston vuoden 2009 periaatepäätökseen vesiviljelyn sijainninohjauksesta(siirryt toiseen palveluun). Sen mukaan kalankasvattamoja haluttaisiin merituulipuistojen lähettyville. Ajatuksen mukaan tuulipuistot voisivat suojata kalankasvattamoja voimakkaita virtauksia ja ajojäätä vastaan.
– Suunnitelma ei estä kasvattajaa hakemasta ja saamasta ympäristölupaa sijainninohjaussuunnitelman tunnistettujen vesialueiden ulkopuolelta, mikäli muut ympäristöluvan edellytykset toteutuvat, kertoo ympäristöneuvos Stefan Nyman Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolta.
Nyman tosin myöntää, että kalanviljelijöiden kanssa on saatettu käydä Råttsin mainitseman kaltaisia keskusteluja.
Suomessa ei ole vielä perustettu ensimmäistäkään kala-allasta merituulipuiston suojiin. Merituulipuistot ovat ylipäätään vielä harvinaisia.
Kala-altailla isoja haasteita maalla
Valtioneuvosto hyväksyi uuden vesiviljelystrategian viisi vuotta sitten. Sen tavoitteena oli jälleen nostaa kotimaisen kalan tuotantoa. Suomesta piti tulla kilpailukykyinen ja kannustava toimintaympäristö vesiviljelyelinkeinolle.
Uutena kasvatusmenetelmänä tulivat kiertovesilaitokset, jotka mahdollistivat kalankasvattamot myös sisämaassa. Niitä on perustettu Suomeen jo kymmenkunta, joista suurimmat löytyvät Varkaudesta ja Ahvenanmaalta.
Kiertovesilaitosten perustaminen on kuitenkin kallista ja niiden saaminen kannattavaksi on osoittautunut vaikeaksi. Lisäksi laitokset ovat törmänneet moniin haasteisiin tekniikan osalta, kalan laadun suhteen ja myös päästöjensä kanssa.
Vesiviljelystrategia ulottuu vuoteen 2022. Ensimmäisen viiden vuoden tulokset ovat olleet pettymys.
– Tuotannon volyymi ei ole juurikaan noussut. Odotamme, että suurimmat laitokset alkavat toimia kunnolla tänä vuonna. Kun niiden tuotantomäärät realisoituvat, niin laitosten toiminta kääntyy kannattavaksi, sanoo neuvotteleva virkamies Timo Halonen maa- ja metsätalousministeriöstä.
Valtio neuvottelemaan virkamiesten kanssa
Luonnonvarakeskuksen mukaan kiertovesilaitosten fosforipäästöjen on laskettu olevan noin viidenneksen normaalista kalankasvatuksesta. Seuraavaksi valtion katse kääntyy kuitenkin takaisin merelle. Tänä vuonna käynnistynyt Kalavaltio-hanke haluaa lisätä perinteistä kalankasvatusta.
– Merellä suurten laitosten toiminta on todella kannattavaa, jopa ilman tukia. Niissä voidaan tehdä kalaa paljon halvemmalla kuin kiertovesilaitoksissa. Merellä veden laatu on yleisesti hyvä, mikä tekee myös kalan laadusta hyvän, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Markus Kankainen.
Yksi Kalavaltio-hankkeen tärkeimmistä tehtävistä on helpottaa lupaprosessia yrittäjille. Ajatuksena on, että Metsähallitus, joka hallinnoi valtion vesialueita hakisi luvat, tekisi vaadittavat selvitykset ja vuokraisi sitten alueita kalankasvattajille. Käytännössä valtio hakisi jatkossa lupia itseltään. Hankkeessa myös kartoitetaan valmiiksi vesialueita, joilla kalankasvatus olisi hyväksyttävää.
– Ympäristöluvitus on ollut erityinen pullonkaula. Se on pitkä, kallis ja epävarma prosessi ja siksi yrittäjät eivät ole hakeneet uusia lupia. Olemme ennenkin etsineet alueita yrittäjille, mutta nyt asia viedään askel pidemmälle, Kankainen kertoo.
– Merellä suurin osa alueista on valtion omistamia, mutta niistä ei ole tällä hetkellä käytännössä mitään tuottoa valtiolle. Samalla tavalla, kun Metsähallitus miettii, miten metsistä saa tuottoa, niin nyt on mietitty, miten vesialueita voisi hyödyntää ja saada samalla edistettyä elinkeinotoimintaa, hän jatkaa.
Altaiden paluu merelle
Tällä kertaa tarkoituksena on sijoittaa suurempia kalankasvatuslaitoksia avomerelle ja ulkosaaristoon, jossa haitta altaiden ravinnekuormituksesta jäisi ympäristölle vähäisemmäksi kuin rannikolla. Sopivien alueiden kartoitus avomeren kala-altaille on jo aloitettu. Myös yrittäjiltä on kyselty, mitkä olisivat kiinnostavia paikkoja ja kiinnostusta löytyi koko rannikon mitalta.
Ryhmä Kalavaltio-hankkeen väkeä kävi muun muassa Kaskisissa. Kaupunki kutsui edustajat paikalle, koska se haluaa olla yksi pilottipaikkakunnista.
– Kaskisissa on vetoa alalle. Siellä on satama, valmis infra, useita kiinnostuneita yrityksiä, joilla olisi valmiita yhteistyömalleja ja myös kaupunki on kiinnostunut lisäämään elinkeinotoimintaa, Kankainen toteaa.
Kaskisissa on kalasatama, jossa toimii esimerkiksi jalostamoja, savustamo ja perkaamo. Kalasatamasta on myös lyhyt matka avomerelle alueille, joissa vesi on tarpeeksi syvää uudenmukaisen kala-altaan sijoittamistavoitteen mukaisesti. Kaupungissa joskus aiemmin toimineet kalankasvattajat ovat lopettaneet toimintansa.
Kaskisten kaupungin aikeissa on selvittää, voisiko satamaan perustaa uudenlaisen kiertovesilaitoksen kala-altaiden tueksi. Kaskisten laitos olisi pienempi kuin esimerkiksi Varkauden kasvattamo, jossa kala käy läpi koko elinkaarensa poikasesta valmiiksi filepakkaukseksi. Kaskisissa tuotettaisiin poikasia, jotka siirrettäisiin niiden kasvettua altaisiin merelle.
– Kalankasvatus tukisi muuta toimintaa satamassa ja toisi myös uutta jalostamiseen. Kaskinen on kalan jatkojalostamisen kannalta hyvä paikka. Olemme jo neuvotelleet joidenkin yrittäjien kanssa kala-altaiden talvisäilyttämisestä sataman edustalla, kertoo Kaskisten elinkeinoasiamies Johanna Peltoniemi.
Ilmastotietoisuus vaikuttanut
Kotimaista kalatuotantoa on pyritty lisäämään jo pitkään. Monet hankkeet ovat vetäneet hutia, eikä tulosta ole syntynyt. Nyt maa- ja metsätalousministeriössä uskotaan, että suhtautuminen perinteiseen kalankasvatukseen on muuttunut.
– Ilmastonmuutoskeskustelu on lisännyt ymmärrystä, joten asia tunnetaan nyt paremmin. Tiedetään, että muuhun eläintuotantoon verrattuna kalan hiilijalanjälki on pieni. Myös WWF on näyttänyt vihreää valoa ja todennut suomalaisen kalankasvatuksen kestäväksi toiminnaksi, sanoo Timo Halonen maa- ja metsätalousministeriöstä.
Halosen mukaan yhteiskunnallinen keskustelu pyörii usein sen ympärillä, onko ympäristöystävällisempää tuoda altaassa kasvatettu kala Norjasta sen sijaan, että se kasvatettaisiin altaassa Suomessa. Nykyinen panostus kalankasvatukseen ei silti johdu minkäänlaisesta valtion järkeilypäätöksestä.
– Se on monen asian summa. Kalankasvatuksen ympäristövaikutuksissa on otettu isoja harppauksia, ravinnekuormitusta on onnistuttu vähentämään merkittävästi viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Luvituksessa on tapahtumassa historiallinen muutos, koska Kalavaltio-hankkeessa varmistetaan tuotannon kestävyys ympäristön kannalta.
Luonnonvarakeskuksen tutkija Markus Kankainen myöntää, että kotimaisen kalankasvatuksen eteenpäin vieminen on ollut hidas prosessi juuri kestävän kehityksen varmistamisen vuoksi.
– Meillä on Suomessa ympäristötavoitteita ja sitten on elinkeinotavoitteita. Niiden yhteensovittaminen on hirveän vaikeaa. Esimerkiksi Itämeressä on paljon tavoitteita vähentää ravinteita ja samalla pitäisi lisätä tuotantoa. Tässä tulee väkisinkin ristiriita. Olemme lisänneet keskustelua osapuolien välillä, ja miettineet erilaisia ratkaisuja, miten järjestää kalankasvatus kestävästi, koska Suomessa on tuotettava ruokaa.
Uudet vanhat haasteet
Kjell Råtts on valmis laajentamaan toimintaansa Kalavaltio-hankkeen avulla. Hän on valmis viemään uudet altaat kauas, syvempiin vesiin, ja käynnistämään siellä vaikka kuinka suuren tuotannon. Silti, erityisen innokkaalta hän ei vaikuta.
– Kyllä me voidaan kasvattaa, jos saamme lupia sieltä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että he haluavat auttaa, mutta kaikki on vielä hyvin epäselvää.
Ympäristö- ja elinkeinotavoitteiden yhteensovittaminen on haasteellista jatkossakin. Ennen kuin Kalavaltio-hanke pääsee edes kunnolla käyntiin, on matkassa jo uusia mutkia. Kankainen kertoo, että Suomen ympäristökeskukselta on tullut tuore tieto vesialueen tilan muutoksesta Kaskisten rannikolla.
– Kaskisissa oli suurin imu pilottipaikkakunnaksi, mutta asiaa tarkastellaan nyt uudelleen. Vesialueen ekologinen tilaluokittelu on muuttunut hyvästä tyydyttäväksi. Tämä tuli uutena tietona ja meidän on käytävä keskustelua sen vaikutuksista. Nyt pohditaan sitä, kuinka paljon tällainen kalanviljelyhanke vaikuttaisi vesialueen tilaluokittelutavoitteisiin ja hyvän tilan saavuttamiseen.
Råtts ei ylläty ympäristökeskuksen uudesta lausunnosta.
– Tämä on taas keino viivyttää asioita. Minun on silti pakko uskoa Kalavaltio-hankkeen onnistumiseen. Minulla on kaksi poikaa, jotka aikovat jatkaa yritystä. Toivon, että saan itse lopettaa kunnialla, ja että heillä on luvat kunnossa alalla jatkamiseen.