Teksti Mika Remes
Johan Åbergilla on hektinen pesti MTK:ssa maatalousjohtajana, mutta aikaa on löytynyt kahden vuosikymmenen ajan myös luottamustehtävissä Kalankasvattajaliiton hallituksessa. Åbergilla on ainutlaatuinen näköalapaikka koko suomalaiseen ruoantuotantoon.
Kaksi vuosikymmentä on missä tahansa hommassa pitkä aika. Johan Åbergilla rajapyykki täyttyi tänä vuonna Kalankasvattajaliiton hallituksessa. Hallituksen puheenjohtajan nuijaa hän paukutti vuosina 2002-14. Senkin jälkeen hän on istunut liiton hallituksessa ja hoitanut varapuheenjohtajan tehtäviä. Vuoden 2023 alusta hän toimii taas Liiton hallituksen puheenjohtajana.
Åbergin läsnäoloon on syynsä. Leipätyö Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton eli MTK:n maatalousjohtajana tarjoaa Åbergille ainutlaatuisen mahdollisuuden katsoa suomalaista ruoantuotantoa monesta vinkkelistä.
Åbergille on tuttua myös kalankasvatus ihan kenttätasolta. Isä Kaj Åberg veti Nauvossa pitkään ruokakalaa kasvattavaa Kaldo Laxia. Johan oli mukana kasvattamassa kalaa, minkä leipätyöltään MTK:sta vain ehti. Kaldo Laxin tarina kuitenkin loppui reilu vuosikymmen sitten.
– Kaldo Lax oli perheyritys, mutta 2010-luvun alkaessa toiminnan jatkaminen olisi edellyttänyt isompia lupia ja merkittäviä investointeja muun muassa perkaamoon. Lisälupia ei kuitenkaan ollut näköpiirissä. Se oli luonteva hetki pistää pillit pussiin. Luvat eivät silti menneet hukkaa, ne osti Haverön Lohi, joka edelleen toimii ansiokkaasti. Vanhempien perustamaa maatilaa jatkan. Maataloutta voi harjoittaa sivuhommina, mutta kalankasvatus on kokopäiväistä työtä, Åberg kertoo.
Hallitus toimii keskustelufoorumina
Åber tietää omakohtaisesti vastuut, joita Kalankasvattajaliiton hallituksen puheenjohtajan tehtäviin kuuluu.
– Puheenjohtajan rooli on usein yksinäinen, mutta tukea saa onneksi kentältä. Puheenjohtajalla on suuri vastuu olla toteuttamassa liiton toimintaohjelmaan kirjattuja tavoitteita niukoilla resursseilla. On muistettava, että liiton hallitus ei itsessään pysty elinkeinon ongelmia ratkomaan. Sen tärkein tehtävä on toimia keskustelufoorumina ja katsoa, että kentän tavoitteet päätyvät päätöksentekoketjuun. Hallintoon ei voi vain mennä iskemään nyrkkiä pöytään, Åberg sanoo.
Åberg niputti omaa kaksitoistavuotista puheenjohtajakauttaan Kalankasvattajassa vuonna 2014. Tuolloin kaksi asiaa nousi yli muiden: markkinatilanne ja ympäristölupapolitiikka.
– Markkinatilanne on niistä ajoista merkittävästi muuttunut, mutta lupapolitiikka ja sen höllentäminen on edelleen liiton nykyhallituksen asialistan kärjessä, Åberg pohtii.
Åberg oli yhtenä urakoimassa Kalankasvattajaliiton EU:n komissiolle alulle panemaa valitusta norjalaisen kirjolohen polkumyynnistä. Norjassa kalankasvatus kasvoi 2000-luvulla vinhasti vaikka kaikille kaloille ei ollut edes maailmanmarkkinoita.
– Polkumyyntitulli oli meille suuri voitto. Se edellytti kovaa lobbaamista, että muutkin EU-maat saatiin sen taakse. Tulli ei montaa vuotta ollut lopulta voimassa, mutta sen aikana markkinatilanne Suomessa rauhoittui. Ehkä norjalaisetkin havahtuivat siihen, että kalaa ei voi dumpata maailmanmarkkinoille mihin hintaan tahansa, muistelee Åberg.
Luvat yhä tiukassa
Ympäristölupapolitiikka herättää Åbergissa edelleen vahvasti tunteita. Yleinen suhtautuminen kotimaiseen kalankasvatukseen on muuttunut paljon myönteisemmäksi, mutta tuotantoa säätelevä ympäristölupapolitiikka on yhä tiukkaa.
Samaan aikaan Suomen valtioneuvosto on hyväksynyt Vesiviljelystrategian, jossa tavoite on nostaa Manner-Suomen kalankasvatuksen tuotanto 25 miljoonaan kiloon vuoteen 2030 mennessä. Kotimaisen kalan kehittämisohjelmassa pannaan vielä paremmaksi: tavoitteena on saada suomalaiset syömään 2,5 kala-annosta viikossa vuoteen 2035 mennessä. Se tarkoittaisi muun muassa kotimaisen kasvatuksen triplaamista nykyisestä.
– Tavoitteet ovat kovat. Niihin ei tulla pääsemään ilman kokonaan uusia ympäristölupia. Kotimaiset yritykset pystyisivät nopeasti nostamaan miljoonilla kiloilla nykyistä tuotantoa vastaamaan paremmin kotimarkkinoiden kysyntää ja ruoan omavaraisuusastetta, jos lupia vain olisi paremmin tarjolla. Itse näen, että saaristossa, avomerellä ja sisävesillä löytyy hyviä uusiakin kasvatuspaikkoja vaarantamatta vesien hyvää tilaa. Ilman kasvunäkymiä kalankasvatuksella – eikä muullakaan ruoantuotannolla – ole Suomessa tulevaisuutta, Åberg muistuttaa.
Åberg ei usko, että kalanviljelyn kääntäminen selkeälle kasvu-uralle onnistuisi yhden keinon kautta.
– Suomessa tarvitaan kaikkia kasvatusmuotoja perinteisestä verkkokassikasvatuksesta avomerikasvatukseen ja kiertovesikasvatukseen. Missään maassa ei ole onnistuttu panostamalla vain yhteen tuotantosuuntaan, muistuttaa Åberg.
Vapaa-ajan ongelmia Åbergilla ei ole. Kokopäivätyö MTK:ssa 15 hengen tiimin vetämisessä on hektistä ja maatila Nauvossakin ottaa oman aikansa. Lisäksi kotona perheessä odottaa kaksi kouluikäistä lasta, jotka haluavat oman huomionsa. Harrastuksillekin, kuten metsästykselle, pitäisi löytää aikaa.
– Joskus tuntuu, että tunnit loppuvat vuorokaudesta kesken. Nauvo on minulle henkireikä kaikelle muulle ja saan aikaa omille ajatukselle. Se on ihmiselle tärkeää, Åberg muistuttaa.
