Janne Sankelon mielestä on tärkeää, että kalanviljely nousee keskeiseksi osaksi suomalaista lähiruoka- ja huoltovarmuuskeskustelua. Alan edunvalvonnassa tarvitaan myönteistä otetta, yhteistyökykyä ja taitoa viestin tiivistämiseen.

Suomen kalankasvattajaliiton toimitusjohtajana elokuussa aloittaneen kauhavalaisen Janne Sankelon työura alkoi 1990-luvulla suomalaisen perusopetuksen parissa. Kasvatustieteiden maisteri työskenteli ensin lähes kaksikymmentä vuotta lehtorina, rehtorina ja koulutoimenjohtajana eri pohjalaiskunnissa. Vuonna 2011 paikallispolitiikassa mukana olleen Sankelon tie vei eduskuntaan ja vuotta myöhemmin aina Kokoomuksen varapuheenjohtajaksi. Suvun maatilalta saatu kokemus johdatteli miehen eduskunnassa maa- ja metsätalousvaliokuntaan ja maaseutuelinkeinojen mahdollisuuksien ja haasteiden pariin.

Ura eduskunnassa on osoittautunut Sankelolle pomppuiseksi. Vuonna 2015 hän jäi niukasti varasijalle. Sankelo ei kuitenkaan palannut Pohjanmaalle opetustehtäviin vaan kutsu kävi energiayhtiö Vapon sidosryhmäjohtajaksi. Energiateollisuuden edunvalvontatehtävissä kuluikin seuraavat neljä vuotta, kunnes vuonna 2019 Sankelo palasi takaisin eduskuntaan.

Kevään 2023 vaaleissa kohtalona oli jääminen taas ensimmäiselle varasijalle. Tällä kertaa Sankelo päätti hakea kalankasvattajaliiton toimitusjohtajan paikkaa.

Työurani on viimeiset 12 vuotta ollut yhdistelmä poliittista vaikuttamista ja elinkeinojen edunvalvontaa. Tämän seurauksena yhteiskunnalliset verkostoni ovat hyvällä mallilla. Käsittääkseni tämä oli myös keskeinen peruste valintaani tähän tehtävään.

Janne Sankelo on aloittanut työtehtävät perehtymällä alan erityiskysymyksiin ja vierailemalla jäsenyrityksissä. Kalankasvattajien kesäpäivillä Oulussa hän tapasi myös yrittäjiä ja toimialan kannalta tärkeitä virkamiehiä. Syyskuussa kalankasvattajaliiton hallitus keskustelee alan vastaavan ministerin kanssa hallitusohjelman toteutuksesta.

Ensivaikutelmani on, että jäsenyrityksillämme on kasvupotentiaalia, joka on lupaprosessien vaikeuksien johdosta jäänyt hyödyntämättä. Kalankasvattajat tuottavat vuosittain noin 15 miljoonaa kiloa kotimaista ruokakalaa. Tämä on mahdollista kolminkertaistaa. Samalla parannamme huoltovarmuuttamme, työllisyyttä ja kotimaisen kalan osuutta ruokapöydissä.

Janne Sankelo oli mukana keväällä hallitusohjelmaneuvotteluissa maa- ja metsätalousjaostossa. Hänen mukaansa kirjaukset ovat kalankasvatuksen näkökulmasta hyvät.

Kotimaisen kalan edistämisohjelmaa ja vesiviljelystrategian toimeenpanoa jatketaan. Hallitusohjelmassa on myös erikseen mainittu kalankasvatuksen luvituksen ja sääntelyn keventäminen. Tulemme toimialana edellyttämään, että hallitus noudattaa omaa ohjelmaansa, Sankelo naurahtaa.

Euroopan Unioni tavoittelee kasvavaa sinistä biotaloutta ja kalanviljelyä sen osana. Kalanviljely on kehittynyt vuosikymmenien aikana ympäristöystävälliseen suuntaan ja kasvatettu kirjolohi on nykyään WWF:n suositeltujen kalojen listalla.

Siitä huolimatta olen jo tämän lyhyen periodini aikana törmännyt vanhoihin ennakkoluuloihin kalankasvatuksen ympäristövaikutuksista. Tässä riittää itselleni aika lailla työsarkaa. Myös toimialan yleisessä tunnettavuudessa riittää vielä tekemistä.

Siitä olen iloinen, että elinkeinokalatalous vaikuttaa toimialana olevan yhtenäinen joukkue. Vaihtoehtoiset ratkaisut kalankasvatuksessa tukevat toisiaan ja myös ammattikalastajien kanssa teemme hyvää yhteistyötä. Vanhan fraasin mukaisesti tästä on hyvä jatkaa. Suomalaisessa kalataloudessa on potentiaalia, Sankelo toteaa.

Ota rohkeasti yhteyttä!