Kotimaista kalatuotantoa on kasvatettava kestävästi, jotta se voi vastata lisääntyvään kalan kysyntään. Samalla on pidettävä kiinni ympäristön hyvälle tilalle asetetuista tavoitteista. Vesiviljelyn kehittämisohjelmalla (Veke) tavoitellaan kasvua elinkeino- ja ympäristötavoitteet yhteensovittamalla sekä kannattavuutta uusista toimintatavoista ja menetelmistä. 

Ympäristövaikutusten ennakointi ja mittaaminen merialueella tuovat välttämätöntä tietoa tavoitteiden yhteensovittamiseen. Ohjelmassa selvitetään avomerialueen ympäristövaikutusten arvioinnin lisäksi muun muassa uuden poikastuotannon ympäristönsuojelulliset edellytykset sekä rannalla että sisä- ja välisaaristossa. Avomerialueella tieto ja ennusteet paikallisista olosuhteista, kuten tuulesta ja aallokosta, auttavat yrityksiä suunnittelemaan käytännön operaatioita.

Kalojen hyvinvointi on nousemassa merkittäväksi toiminnan kestävyyden kriteeriksi ja kannattavuuden edellytykseksi. Vekessä päivitetään Terve kala -kirja, koulutetaan kalaterveysammattilaisia sekä jalkautetaan hyviä käytäntöjä yrityksiin kouluttamalla kalaterveysvastaavia ja hoitavien eläinlääkäreitä.

Valtaosa Suomen viljellyistä kaloista tuotetaan jatkossakin verkkoaltaissa. Ainakin suojaisten alueiden laitosten kuormitusta saatetaan voida pienentää maailmalla kehitteillä olevilla kiintoainetta talteen saavilla tekniikoilla. Ravinnekuormitusta voidaan hillitä myös kehittämällä edullisempia vettä kierrättäviä ratkaisuja.

Ohjelmassa kehitetään digitaalisia ratkaisuja, jolloin kameroita, kaikuluotausta ja sensoreita voidaan hyödyntää muun muassa ruokinnan ohjaamisessa, petojen havainnoinnissa ja torjunnassa, kalojen hyvinvoinnin seurannassa sekä varhaisten varoitus- ja tuotannonohjaus- tai päätöksentekojärjestelmien rakentamisessa. Vekessä keskitytään myös poikastuotannon ja emokalastojen hallintaan, esimerkiksi RAS-poikasten ympärivuotiseen tuotantoon suomalaisesta mädistä ja RAS-poikasten menestymiseen meressä. Lisäksi selvitetään uusien rehuraaka-aineiden vaikutusta kalan aistinvaraiseen laatuun. Toimialan yrityksiltä selvitetään ohjelman teemojen merkitystä ja uusia tärkeitä teemoja vuosittaisella, Suomen Kalankasvattajaliiton tekemällä kyselyllä.

Veke-ohjelman työpaketit:

  • Ympäristövaikutusten arviointi ja säätely
  • Merikasvatuksen alueet, toimintamallit ja teknologiat
  • Ominaiskuormituksen ja hiilijalanjäljen pienentäminen
  • Kalojen hyvinvointi
  • Digitaaliset ratkaisut
  • Poikastuotannon ja emokalastojen hallinta
  • Kalatuotteiden laatu

Vesiviljelyn innovaatio-ohjelman partnereita ovat:

  • Luonnonvarakeskus (koordinaattori)
  • Suomen ympäristökeskus
  • Ruokavirasto
  • Ilmatieteen laitos
  • Metsähallitus
  • Suomen Kalankasvattajaliitto
  • Ammattiopisto Livia
  • Jyväskylän yliopisto
  • Turun yliopisto
  • Verkostoon voi liittyä uusia partnereita.

Vesiviljelyn kehittämisohjelmalle on myönnetty EMKVR rahoitusta 1,8 miljoonaa euroa vuosille 2023-2026.

Vesiviljelyn innovaatiot 2017-2022

 

Vesiviljelyn innovaatiot

Vesiviljelyn innovaatio-ohjelma oli yksi Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) rahoittamista kalatalouden innovaatio-ohjelmista. Innovaatio-ohjelmilla haluttiin muodostaa Suomeen suurempia ja pysyvämpiä alan kehittämisen verkostoja. Vesiviljelyn innovaatio-ohjelmaan kuului 10 partneria: Luonnonvarakeskus (koordinaattori), Suomen ympäristökeskus, Ilmatieteen laitos, Ruokavirasto, Suomen Kalankasvattajaliitto, kolme yliopistoa (Aalto, Jyväskylä, Oulu), ammattiopisto Livia sekä Metsähallitus. Verkosto toimi vuosina 2017–2022 ja sen rahoitus oli 5.5 milj. euroa.

Innovaatio-ohjelman painopisteiden valintaan vuonna 2017 vaikutti keskeisesti vesiviljelyn tavoite kestävästä kasvusta ympäristönsuojelun tason kuitenkaan heikentymättä. Sidosryhmiä osallistavan suunnittelun tuloksena tavoitteeseen päätettiin pyrkiä avomeri- ja kiertovesikasvatuksen kehittämisellä sekä huomioimalla muuttuvan elinkeinon tarpeet alan koulutuksessa. Tämä raportti tiivistää verkostotoiminnan keskeiset tulokset ja suositukset jatkotoimiksi.

Uuden merikasvatuksen syntyminen avomerialueelle edellyttää useita toimijoita ja osaamisia yhdistävää tekemistä. Tavoitteena on ohjata uusi tuotanto alueille, joissa vaikutukset eivät vaaranna hyvää ekologista tilaa tai sen saavuttamista. Ohjelmassa kehitettiin uusimpaan paikkatietoon ja kasvatuksen ekologisiin vaikutuksiin perustuva työkalu Finfarmgis (FINFA), jossa paikkatietojärjestelmän avulla merialueen potentiaalisia kasvatuspaikkoja voi arvioida kattavasti erilaisista kestävyyden näkökulmista. Lisäksi tehtiin mm. analyysejä aallokon korkeudesta, ahtojääalueista ja lämpötilaprofiileista avomerikasvatuksen mahdollisuuksien kartoittamiseksi.

Työssä kehitettiin ympäristövaikutusten arviointia: satelliittiseurannan, automaattisten mittauspoijujen, läpivirtaus-fluorometri-mittaustekniikan ja perinteisen seuranta-aineiston avulla saadaan aiempaa tarkempi kuva kalankasvatuksen ympäristövaikutuksista. Merikasvatuksen säätelyyn liittyen ehdotetaan, että ravinnekuormituksen oikeudelliset haasteet voidaan paikallisella tasolla ratkaista pitkälti sijainninohjauksen avulla, noudattamalla meristrategiadirektiivin ja Itämeren suojelusopimuksen järjestelmissä määriteltyjä ravinnekuormituskattoja sekä allokoimalla kuormitukset eri toimialojen kesken niiden puitteissa. Innovaatio-ohjelmassa selvitettiin myös kalankasvatusta valvovien viranomaisten ja yritysten kanssa kuormitusperusteisen luvan edellytykset. Kuormitusperusteisten lupien myöntäminen onkin jo alkanut.

Oman arviomme mukaan merikasvatuksen ympäristövaikutusten ennustaminen, todentaminen ja merikasvatuksen säätelyyn liittyvä työ oli vesiviljelyn innovaatio-ohjelman nopeimmin vaikuttavuutta tuova kokonaisuus. Tällaisen työn jatkaminen kannattaa liittää kiinteästi vuoden 2023 alussa alkaneeseen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelman päivitystyöhön, ja seurata siinä prosessissa mahdollisesti syntyviä uusia tietotarpeita.

Merikasvatuksen teknologioiden kokeilussa tuotantomittakaavan upotettavan verkkoallaslaitoksen hankinta, käyttö ja kalojen käyttäytymisen tutkimus oli suuri panostus. Upotettavan laitoksen on ajateltu tuovan vaihtoehdon paitsi kasvukauden tuotantoon niin myös talviaikaiseen säilytykseen avomerialueella. Koekäyttö osoitti, että Itämeren avomerialueen olosuhteet ovat sekä rakenteille että kaloille haastavat ja kirjolohen talvisäilytys upotetussa laitoksessa vaatisi kehittämistä. Pienempiä kokeiluja mm. videokameroiden, verkkoallasta hylkeiden varalta pingottavan pohjaringin sekä hyljekarkottimen käytöstä tehtiin ja konenäköön liittyvä kehitystyö aloitettiin.

Tuotannon arvon kasvattamisen keskeisimpiin haasteisiin etsittiin ratkaisuja erityisesti kasvatuskokeilla, mm. koko tuotantokierron kestävä koe triploideilla kirjolohilla, kiertovedessä (RAS) kasvatetun kuhan jatkokasvatus verkkoaltaissa, siian verkkoallaskasvatuksen kokeet, JALO-kannan kasvuvertailut meriolosuhteissa ja RAS-kasvatuksessa, sekä RAS-poikasen merikasvatuksen kokeilut. Triploideja kirjolohia verrattiin normaaliin diploidiin parveen kolmen Saaristomeren laitoksen yhteyteen perustetussa kokeessa. Triploidit kirjolohet kasvoivat nopeammin, mutta niillä havaittiin enemmän lieviä muotovirheitä diploideihin kaloihin verrattuna. RAS-kuhan jatkokasvatus verkkoaltaissa onnistui pääsääntöisesti huonosti. Lisäksi kuhan lisääntyneet luonnonsaaliit ovat laskeneet hintoja ja vähentäneet kiinnostusta kiertovesikasvatuksessa. Innovaatio-ohjelmassa havaittiin myös, että parhaat kirjolohen valintajalostusohjelman perheet kiertovedessä eivät ole parhaita perheitä merellä. Aineisto ja tulokset käytettiin RAS-kasvatukseen sopivan kirjolohikannan luomiseksi yritysten käyttöön. Osalla kiertovesikasvatetuista poikasista merivaiheen kasvu jäi jostain syystä erittäin huonoksi. Syy heikkoon kasvuun on tärkeää saada selville, mikäli isoa RAS-poikasta halutaan käyttää merikasvatuksessa.

Yritykset nostivat innovaatio-ohjelmaa edeltävissä keskusteluissa RAS-kasvatuksen vedenlaadun hallinnan ja kalojen hyvän kasvun keskeiseksi selvitettäväksi asiaksi. Vaikka lukuisilla teknisillä keinoilla kalojen olosuhteita voidaan mitata ja parantaa, mikään yksittäinen tapa tai tekniikka ei näytä ratkaisevan kasvatuksen haasteita. Käytännössä prosessin kaikki vaiheet suunnittelusta alkaen laitoksen päivittäisiin rutiineihin asti on hallittava, jotta RAS-kasvatus onnistuu riittävän hyvin. Tuotimme tietoa mm. veden käytön intensiteetin vaikutuksesta kirjolohen ja siian kasvuun ja rehunkäyttökykyyn, vertasimme liikkuvan ja staattisen bioreaktorin eroja ja kokeilimme keinoja vähentää RAS-kalojen stressiä niiden siirtyessä normaaliin veteen esimerkiksi raikastumista varten.

Kiertovesikasvatetun kalan laadun hallinta on menestyvän toiminnan ehdoton edellytys. Innovaatio-ohjelmassa kehitettiin makuvirheitä aiheuttavien yhdisteiden kemiallinen analytiikka, sillä vain mittaamalla pääsee pureutumaan tämän hankalan ilmiöihin syihin ja kokeilemaan systemaattisesti tapoja päästä makuvirheistä eroon. Innovaatio-ohjelmissa tehtiin kokeita ja laadittiin ohjeita mm. riittävän raikastusajan pituudesta ja sekä vedestä makuvirheyhdisteitä poistavien yhdisteiden, kuten otsoni ja vetyperoksidi, käytöstä. Kiertovesilaitosten poistoveden käsittelyyn kehitettiin puuhakereaktoria ja kokeiltiin täysin uusia menetelmiä, mm. rakeisen aktiivilietteen ja alkaliaktivoidun materiaalin käyttöä.

Innovaatio-ohjelman myötä RAS-kasvatuksen osaamista jaettiin mm. yrityksille suunnatuilla teemapäivillä ja viemällä opetusaineistoa verkossa olevaan oppimisympäristöön. Innovaatio-ohjelma laajensi ja syvensi RAS-kasvatuksen tietopohjaa ja osaamista Suomessa, mutta kasvatus on edelleen pääasiassa taloudellisesti tappiollista. Vaikuttavuus syntyy hitaasti osaavamman työvoiman, aiempaa laadukkaamman kehitystyön ja uusien innovaatioiden kautta.

Upotettavan verkkoaltaan ja RAS-kasvatuksen kokeiluissa huomattiin, että kalojen hyvinvoinnille aiheutuu niissä suurempia riskejä kuin perinteisessä kasvatuksessa. Kalojen hyvinvoinnin riskejä on jatkossa pystyttävä vähentämään. Innovaatio-ohjelmassa tehtiin myös kohdennettuja kalatautien torjuntaan liittyviä töitä kuten aloitettiin IPN-resistentin emokalaston tekeminen, kehitettiin RAS-laitoksilla vaivaavan RTGE-taudin diagnostiikkaa ja tutkittiin erittäin haitallisen IHN-taudin pikadiagnostiikan kehittämistä yritysten tarpeisiin. Kalojen hyvinvointiin liittyvän tulevan työn priorisointi on käynnistetty osana kalojen hyvinvointiohjelman ja sen verkoston rakentamista.

Yritysten uuden henkilökunnan tarpeessa ja koulutuksesta valmistuvien määrässä on epäsuhta. Ala tarvitsee uusia osaajia. Vaikka vesiviljelyn opetuksen tarve on ilmeinen ja laajalle tunnistettu, ammattiopisto Livian ja yliopistojen vesiviljelykoulutusta uhkaa pikemminkin supistuminen kuin että siihen oltaisiin panostamassa lisää. Työn luonteen takia teoreettinen opiskelu ei pysty vastaamana osaamistavoitteisiin, vaan tueksi tarvitaan huomattava määrä työssäoppimista. Koulutuksen tueksi laadittiin laaja vesiviljelyä käsittelevä materiaali verkkoympäristöön. Yliopistokoulutukseen liittyen vesiviljelyn innovaatio-ohjelman töistä valmistui yhdeksän maisteritutkinnon opinnäytettä. Vaikka akateeminen tutkimus ei kuulu innovaatio-ohjelman tehtäviin, työn myötä syntyy tieteelliseen julkaisuun kelpaavia aineistoja. Kaksi väitöskirjaa perustuu kokonaan innovaatio-ohjelman aineistoihin, kolmas on valmisteilla, ja neljännestä väitöskirjasta osa sisältää innovaatio-ohjelman aineistoa. Vesiviljelyn innovaatio-ohjelman tuloksista pidettiin noin 70 esitelmää. Kotimaisia raportteja ja tieteellisiä artikkeleita on tätä kirjoitettaessa valmistunut 24 ja 31 kpl.

Innovaatio-ohjelmien tavoitteena oli luoda yksittäisiä hankkeita pysyvämpi, eri toimijatahoja yhdistävä aktiivinen verkosto. Verkostoon saatiin mukaan kattavasti vesiviljelyn kehitystyön kannalta keskeiset sektoritutkimuslaitokset. Yliopistoista löydettiin tutkimusryhmiä, joilla oli kiertovesikasvatuksen kannalta kiinnostavaa osaamista. Merikasvatuksen osalta yliopistoyhteistyö oli vähäisempää, mutta yhteistyö yritysten kanssa tiiviimpää. Muun projektirahoituksen liittäminen vesiviljelyn innovaatio-ohjelman toimintaan onnistui varsin hyvin. Kansallisesti liitännäishankkeita rahoitettiin 3,8 miljoonalla ja kansainvälisellä tutkimusrahoituksella saatiin suomalaisille toimijoille 1,1 miljoonaa euroa. Rahoitusta saatiin mm. merialueen olosuhteita mittaaviin laitteisiin, kalojen konttikasvatuksen kehittämiseen ja tuotteistamiseen sekä vesiviljelyalan ammattikoulutuksen yhteispohjoismaiseen kehittämiseen. Merialueen kasvatukselle tärkeä valtion vesialueiden käytön suunnittelu jatkui ja synergia vesiviljelyn innovaatio-ohjelmaan oli selvä.

Lataa tästä vesiviljelyn innovaatio-ohjelman loppuraportti:

Loppuraportti 2017-2022

Mikä vesiviljelyn innovaatio-ohjelma?

Kasvatetun kalan kysyntä tyydytetään yli 70-prosenttisesti tuonnilla. Kotimaisen tuotannon määrä voi kasvaa jonkin verran perinteisillä tekniikoilla ja alueilla, mutta suurin kasvu on saavutettavissa uudistumalla. Merikasvatus yhä ulompana avomeren äärellä ja kiertovesikasvatus voivat saada suuria ympäristölupia, mutta niihin liittyy vielä teknisiä ja taloudellisia epävarmuuksia.

Vesiviljelyn innovaatio-ohjelmalla pyritään pienentämään epävarmuuksia mm. merialueen suunnittelulla ja lupaprosessien auttamisella, kokeilemalla uusia tekniikoita ja kehittämällä tuotantoon yhä paremmin sopivia kalakantoja. Maailmalla kehitettäviä parhaita tekniikoita ja tapoja siirretään suomalaisten yritysten ja nykyisten sekä tulevien työntekijöiden käyttöön.

Innovaatio-ohjelma on tutkimuslaitosten, yritysten ja koulutuslaitosten verkosto. Vesiviljelyn innovaatio-ohjelmaa rahoittaa Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR). Rahoitus kattaa tässä vaiheessa vuodet 2017-2019. Verkostoa koordinoi Luonnonvarakeskus ja muina partnereina tässä vaiheessa ovat Suomen Kalankasvattajaliitto, Evira, Syke, Ilmatieteen laitos, Metsähallitus, ammattiopisto Livia, Jyväskylän yliopisto ja Oulun yliopisto.

Kalankasvatusyritykset voivat olla mukana mm. tuottamalla verkostolle myytäviä palveluita (laitetestit, kokeiden hoito, tutustumis- ja koulutusmatkat ulkomailla). Kaikenlaiset ideat kokeiluista ja tutkimuksista ovat hyvin tervetulleita. Innovaatio-ohjelman tuloksista tullaan kertomaan jatkossa Suomen Kalankasvattajaliiton järjestämissä tilaisuuksissa.

Innovaatio-ohjelma on jaettu avomerikasvatukseen ja kiertovesikasvatukseen