Voiko kalaa syömällä vähentää sinilevää – silakasta tehty kalajauho kiertää ruokapöydällesi

YLE; Markku Sandell 19.5.2019

Silakkaa syömällä Itämeri puhdistuu
Silakkaa syömällä Itämeri puhdistuu

Kolmasosa Suomessa kalastettavasta silakasta päätyy Kemiönsaaren Kasnäsiin perustettuun kalajauhotehtaaseen. Se on parissa vuodessa muuttanut silakkasaaliin liikkeet uuteen suuntaan.

Salmonfarmin toimitusjohtaja Wilhelm Liljeqvist kertoo, että taloudellisesti uuden tehtaan tarina on edennyt suunnitellusti.

– Vakiokalastajat pohjoiselta Itämereltä ja Selkämereltä tuovat kalaa Kasnäsiin. Kannattavuus on nyt suhtkoht ok, teknisellä puolella haasteita vielä riittää, Liljeqvist kertoo.

Tehdas tuprautteli aluksi epämiellyttäviä hajuja läheisen hotellin maisemiin, mutta nyt nuo päästöt on saatu kuriin.

Silakan dioksiini pystytään prosessissa poistamaan ja kalajauhosta puolet menee vientiin ja loput kotimaiselle rehuteollisuudelle.

– Kalapuolella on noin 65 työntekijää, kausityöntekijät mukana, toimitusjohtaja kertoo Salmonfarmin työllistävästä vaikutuksesta.

Yritys myös kasvattaa kalaa ja uusi lisälupa on haussa. Silloin voisi kasvattaa lisää 700 tonnia kirjolohta.

Toistaiseksi luvituksessa ei ole huomioitu niin sanotun itämerirehun hyötyä. Merestä poistuu tonneittain fosforia silakan mukana.

Siitä tehty rehu ei lisää Itämeren fosforimäärää, sillä kasvatetun kalan myötä rehevöittävä aine päätyy kierrossa lopulta jäteveden puhdistukseen ja pois merestä.

Silakoita.
Kolmasosa Suomen silakkasaaliista menee Kemiönsaaren kalajauhotehtaalle ja päätyy rehuteollisuuteen./Monica Forssell / Yle

Silakka jää kotimaahan

Aiemmin suomalainen silakka päätyi huomattavasti useammin ulkomaille. Tanskassa siitä jauhettiin rehun raaka-ainetta ja kotimaassa silakkaa syötettiin turkiseläimille. Nyt nuo molemmat väylät ovat kutistuneet.

Kun Kasnäsin tehdas ottaa vastaan noin 40 miljoonaa kiloa silakkaa ja kilohailia vuosittain, niin kalansaalis liikkuu huomattavasti eri suuntiin kuin aiemmin.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijatutkija Jari Setälä on taloustieteilijänä arvioinut tehtaan vaikutuksia.

– Kalajauhotehdas investoinnin jälkeen tilanne on se, että 2/3 osa käytetään kotimaassa ja se kaikki lisäarvo, mikä syntyy kalajauhon valmistuksesta, tulee kotimaahan ja kalajauhoa ei tarvitse tuoda enää niin paljon ulkomailta, Setälä sanoo.

Tehdas itsessään on synnyttänyt kymmenkunta työpaikkaa, mutta välillisesti töitä on tullut Setälän mukaan lisää myös kuljetukseen ja muualle.

– Kaikki se lisäarvo, mikä tulee sen jalostuksen kautta, jää Suomen puolella ja raaka-aineet siirtyvät rehunvalmistukseen. Siellä voidaan käyttää kotimaista kalaa ja syntyy kalarehua, joka kierrättää Itämeren ravinteita. Se on ympäristön kannaltakin hyvin merkittävä investointi.

silakat lautasella
Silakan käyttö elintarvikekalana on vähäistä.Markku Sandell / Yle

Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n mukaan lähivesien kalojen syönti kannattaa myös toisella tavalla. Lähikalan hiilijalanjälki on pieni.

– Joka kilo, mitä syödään tätä lähikalaa, on sitten kasvatettua tai kalastajien pyytämää kalaa, niin kyllä se on ilmasto- ja ympäristöteko, Jari Setälä arvioi.

Tonnissa silakkaa on 25 kiloa fosforia ja viisi kiloa typpeä, jotka poistuvat saaliin mukana merta kuormittamasta.

Samalla se on myös taloudellisesti järkevää, kun työpaikat pysyvät täällä.

– Nimenomaan kalastus ja kalanviljely ovat molemmat haja-asutusalueilla ja saaristossa tapahtuvaa toimintaa. Siellä niitä työpaikkoja tarvitaan, Luken erikoistutkija painottaa.

Troolari Rockall Iniössä
Troolari Saaristomerellä.Markku Sandell / Yle

Kalastajille uusi mahdollisuus

Venäjälle asetettujen vientirajoitusten takia kalaa ei enää entiseen malliin mennyt kaupaksi itään. Setälän mukaan kalajauhotehdas on tarjonnut silakankalastajille uuden reitin.

– On syntynyt uusi merkittävä markkina silakalle.

Kalajauhotehdas on myös pitänyt kalan hinnan suhteellisen vakaana 17–20 sentistä kilolta. Nyt kuitenkin silakkatroolarin kippari Jukka Vehkaperä manaa hinnan painuneen alas.

– Eilen lähti kaksi silakkarekkaa Reposaaresta kalajauhotehtaalle ja kilohinta oli 18,2 senttiä.

Vehkaperän mukaan kipuraja menee 14 sentissä, kevään kuluessa on käyty lähellä. Jos kilohinta laskee siihen, niin kalastajan tulos on plusmiinusnolla.

Hinnan putoaminen johtuu maailmanmarkkinoista, joita säätelevät Chile ja Peru. Maat ovat Vehkaperän mukaan johtavia jauhokalan tuottajia.

– Meidän kalan hintaamme kuulemma säätelee El Niño. Jos se iskee Perun ja Chilen rannikolle, niin kalat karkaavat ja meillä hinta nousee, Vehkaperä miettii.

ENSO, El Niño, La Niña – monimuotoinen trooppisen Tyynen valtameren alueen värähtely

Tämän vuoden säät ovat koetelleet silakkatroolareita. Tuulisia päiviä on riittänyt ja saaliit ovat jääneet niukoiksi.

silakkaruoka-annos
Paistetut silakat ja perunamuusi.Markku Sandell / Yle

Turkistarhoille kalaa menee entistä vähemmän, sillä ala makaa aallonpohjassa. Turkisten huono hinta on saanut jotkut tarhaajat jo lopettamaan ja toiset kitkuttelevat parempia aikoja odotellen.

Ruokakalaksi silakkaa on alkanut mennä hieman enemmän. Jukka Vehkaperä vihjaa myös, että uusia avauksia on edelleen luvassa.

Katso täältä video: https://yle.fi/uutiset/3-10744695