Yhtä köyttä Eduskunnassa

Kalan kotimaisuus edellyttää poliittisia päätöksiä

Kotimaisen kalankasvatuksen valoisa tulevaisuus ei ole kiinni ainakaan poliittisesta tahdosta. Sitä riittää, kävi ilmi Kalankasvattajaliiton marraskuussa järjestämässä keskustelutilaisuudessa kansanedustajille ja sidosryhmille.

Suomen Kalankasvattajaliitto kutsui marraskuun 15. päivä kansanedustajia ja sidosryhmiä koolle Eduskunnan kansalaisinfoon Helsingin ytimeen kuulemaan ja keskustelemaan elinkeinon iloista ja suruista. Ennen kaikkea mielipiteitä kuultiin viiden puolueen kansanedustajilta paneelikeskustelussa, jota ensin pohjustettiin asiantuntijoiden näkemyksillä.

Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan pitkäaikainen puheenjohtaja, Keskustan kansanedustaja Anne Kalmari muistutti, että Suomen kalatalouden vientitase on 400 miljoonaa euroa pakkasella, ja vain viidennes syödystä kalasta on kotimaista.

– Kotimaisen kalan edistämisohjelman tavoitteena on tuplata kotimaisella kalalla suomalaisten kalansyönti nykyisestä vuoteen 2035 mennessä. Kasvunvaraa siis on, mutta mistä kotimaista kalaa saadaan, jos kalankasvatuskaan ei Suomessa saa lisälupia?, Kalmari kysyi aiheellisesti.

Anne Kalmari

Vesipuitedirektiivin monet tulkinnat

Kalmarin oma arvio kalankasvatuksen nykyisistä haasteista oli EU:n vesipuitedirektiivin tulkinnoissa. Kalankasvatus tuottaa vain yhden prosentin Suomen kuormitusosuudesta Itämeressä. Silti kalankasvatusyritysten ympäristöluvat ovat kiven alla. Samaan aikaan muissa Itämeren EU-maissa vesiviljely kasvaa, vaikka samat direktiivit ovat sielläkin käytössä.

– Meidän on yhdessä löydettävä kuluttajien ja poliitikkojen tahtotila kalansyönnin lisäämiseksi, Kalmari muistutti.

Pelkkä tahtotila ei riitä. Ympäristölupaprosessit olisi saatava vihdoin muuttumaan yrityksille helpommiksi, kevyemmiksi ja ennustettavammiksi. Kalmari nosti esiin itämerirehun, jonka käyttö pitäisi saada yhdeksi perusteeksi uusien lupien saamisessa sekä sijainninohjauksen, jolla taas voidaan ennalta estää laitosten sijoittamista tieten tahtoen liian lähelle muuta asutusta aiheuttamaan konflikteja.

– Ympäristöviranomainen on tässä hankalassa välikädessä, ja heidän on vaikea tehdä tulkintaa kalankasvatatuksen hyväksi. Sillä tiellä ei edistystä saada aikaiseksi. Meidän tulee luoda poliittista painetta eduskunnasta käsin. Seuraavaan hallitusohjelmaan tulee saada päätöksentekijöitä sitovia konkreettisia vaateita ja viedä asiat maaliin saakka, muistutti Kalmari.

Löysää puhetta?

Johan Åberg

Ensi vuoden alusta Suomen Kalankasvattajaliiton hallituksen puheenjohtajana aloittava Johan Åberg kertoi, miten ulkomailla aina jaksetaan hämmästyä suomalaisten riippuvaisuudesta norjalaisesta lohesta.

– ja Suomella on sentään yksi Euroopan pisimpiä rannikoita ja suuret sisävedet.

Suomella on kyllä hienoja tavoitteita ja ohjelmia kotimaisen kalansyönnin lisäämiseksi.

– Yrittäjän näkökulmasta tavoitteet ovat löysää puhetta. Viimeiset 25 vuotta kalankasvattajien ykkösongelma on ollut siinä, ettei uusia ympäristölupia tipu, ja jos tippuu, niin silti enemmän vanhoja lupia poistuu käytöstä, Åberg selvitti.

Åberg peräänkuulutti elinkeinolle tasavertaista viranomaiskohtelua muiden ruoantuotantomuotojen kanssa.

– Mikään muu elinkeino ei ole pystynyt pudottamaan kuormitustaan samalla tavalla kuin kalankasvatus, muistutti Åberg. Åbergin mielestä Suomeen mahtuu helposti 2 - 2,5 miljoonaa kiloa uutta kasvatusta. Sen verran kalankasvatukselle tarvittaisiin vuosittain uutta tuotantoa kotimaisen kalan edistämisohjelman tavoitteisiin pääsemiseksi.

– Rannikollamme on paljon hyviä kasvatuspaikkoja, niitä on myös sisävesissä. Varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa uusi kalankasvatus toisi kipeästi kaivattuja työpaikkoja ja verotuloja kunnille. Lähdetään siis toteuttamaan tosissamme kotimaisen kalan edistämisohjelmaa, Åberg sanoi.

Tutkimustuloksia kyseenalaistetaan

Kestävän liiketoiminnan konsulttiyritys Gaia Consultingissa on tehty työtä kalankasvatuksen ympäristövaikutusten arvioinnissa, ja miten ne näkyvät ympäristöluvissa. Gaiassa on huomattu, että LUKE:n ja SYKE:n kaltaisten tutkimuslaitosten työtä vaikutusten arvioimisessa ei ole otettu aina tosissaan.

Kalankasvatuksen kannalta se on sääli, sillä kasvatuksen ei ole havaittu aiheuttavan muutoksia vesien tilassa. Kalankasvatuksen kuormitus on luonteeltaan hyvin paikallista eikä uhkaa missään vesien hyvän tilan saavuttamista

– Usein ympäristöviranomaiset kyseenalaistavat tai riitauttavat tutkimuslaitosten tulokset. Kalankasvatuksen kuormitus on luonteeltaan pistekuormitusta. Koska hajakuormitukseen ei ole pysytty tehokkaasti puuttumaan, pistekuormittajilta vaaditaan ympäristölupa. Siihen on ympäristöviranomaisten helpoin puuttua. Meillä on kuitenkin paljon tutkimustietoa, joka osoittaa, että nykyisillä kehittyneillä menetelmillä kalankasvatuksella ei ole havaittavia ympäristövaikutuksia. Saman tuloksen antavat laitosten itse tekemät vesistötarkkailujen tulokset, sanoi asiantuntija Fanny Teräs Gaia Consultingista.

Monisyinen ongelmavyyhti

Altavastaajan rooliin asettunut ympäristöministeriön ympäristöneuvos Markus Tarasti muistutti, että kalankasvatuksen ongelmat ovat hyvin monisyisiä eikä Itämeren heikko tila asioita helpota.

Ympäristöministeriössä ongelmat tiedostetaan hyvin, mutta käytännön ratkaisujen löytäminen on vaikeaa.

Tarasti ei pitänyt paljon puhuttua itämerirehua ratkaisuna, koska toiselta merialueelta rehuraaka-aineeksi kalastettu kala ei vähennä kalankasvatuksen pistekuormitusta toisella alueella.

– Siksi sitä ei voida ottaa perusteeksi ympäristöluvan saamiselle. Itämerirehua pitää sen sijaan edesauttaa muilla kuin lupakeinoilla, Tarasti sanoi. Tarasti peräänkuulutti muun muassa Itämeren kuormitusosuuksien oikeudenmukaistamista eri toimialojen välillä sekä sijainninohjaussuunnitelman päivitystä, joka ministeriössä on parhaillaan meneillään.

– Meillä on tahtotilaa ongelmien ratkomiseksi. Nämä ovat vain monimutkaisia asioita. Ihmeitä tekevää ”silver bulletia” ei ole vielä kukaan löytänyt, muistutti Tarasti.

Kaikki kalan puolesta

Viiden tilaisuuteen päässeen puolueen paneelikeskustelu toi esiin, että ainakin poliitikot ovat kotimaisen kalan tukena. Paneelia johtanut Juha Mäkinen pr-toimisto Pohjoisranta BCW:sta kysyi, onko kalankasvatuksen lisääminen mahdollista seuraavalla hallituskaudella?

– Asioita on saatava etenemään jo tällä hallituskaudelle. Ei ole reilua, että puhutaan yhtä ja tehdään toista. Seuraavaan hallitusohjelmaan on saatava hyvin konkreettiset ja sitovat toimet kirjattua, sanoi maa- ja metsävaliokunnan puheenjohtaja, Keskustan Anne Kalmari.

Perussuomalaisten Kike Elomaa pelkäsi, että kalastajat ja kalankasvattajat ovat jo poistuneet alalta, ennen kuin pelastavia ratkaisuja saadaan tehtyä.

– Ja siinä vaiheessa ihmiset nousevat barrikadeille, kun ruokaa ei saada riittävästi. Moni asia kilpistyy ympäristöhallintoon, missä usein ollaan asioita vastaan. Kansalaisille pitää paremmin saada kerrottua tuoreet tutkimustulokset ja saada heidät puolelleen. Kalankasvatuksesta on paljon positiivista tieteellistä näyttöä, Elomaa sanoi.

Vihreiden edustajan Jenni Pitkon mielestä Vihreissä alan ongelmat ja tarpeet on tunnistettu.

– Toistaiseksi maa- ja metsätalouden hajakuormitusta on vähennetty vapaaehtoisin toimin, mutta ne eivät riitä. Kun hajakuormitus saadaan kuriin, löytyy kalakasvatuksellekin paremmin tilaa toimia, Pitko muistutti.

RKP:n edustaja Anders Norrbacka ihmetteli, miksi Suomessa tulkitaan ankarammin EU-direktiivejä kuin muissa EU-maissa.

– Muissa maissa vastakkainasettelua on vähemmän. Seuraavaan hallitusohjelmaan meidän on saatava mukaan tarpeelliset lakimuutokset. Meillä on velvollisuus edistää kalankasvatusta, se on osa globaalia ruokahuoltoa, Norrbacka sanoi.

Kristillisen kansanedustaja Peter Östman halusi saada ympäristöluvista valittajat kuriin.

– Kun luvasta valitetaan, laitoshanketta on vaikea edistää. Ja kun valitetaan, poliitikkojenkin mielialat voivat siinä muuttua positiivisesta negatiiviseksi. Kansalaisten on turhan usein vaikea nähdä muutoksessa positiivisia mahdollisuuksia, Östman arvioi.

Paneelin puheenjohtajan kysymys eduskunnan kalaryhmän järkevyydestä sai kansanedustajilta liikuttavan yksimielisen vastaanoton.

– Totta kai ja nimet paperiin, niin lupaudutaan – jos vain valituksi tullaan, kiteytti Kike Elomaa.

Teksti ja kuvat yllä: Mika Remes

Suomen Kalankasvattajaliitto järjesti 15.11. 2022 ”Kotimaisen kalaruoan puolesta” -keskustelutilaisuuden Eduskunnan kansalaisinfossa.

Suomalaiset syövät tuontikalaa:
Kalan kotimaisuus edellyttää poliittisia päätöksiä

Tuontikalaa jyllää suomalaisten ruokavaliossa. Ostamastamme kalasta alle 20 % on kotimaista, siitä huolimatta että kotimainen kala on todettu terveelliseksi sekä ilmasto- ja ympäristöystävälliseksi ravinnoksi. Poliittista tahtoakin ongelman ratkaisemiseksi on, mutta se ei näy konkreettisina kalankasvatusta ja kalan tuottamista edistävinä päätöksinä, todettiin eduskunnassa 15.11.2022 järjestetyssä Kalankasvattajaliiton seminaarissa.

Kalan kauppatase on 400 miljoonaa euroa pakkasella. Suomessa on laadittu useita kalankasvatusta edistäviä hyviä ohjelmia, kuten 2021 Valtioneuvoston hyväksymä kotimaisen kalan edistämisohjelma. Hyvät tavoitteet eivät kuitenkaan riitä. Pitää olla keinoja, joiden avulla elinkeinonharjoittajat pystyvät tuottamaan lisää kalaa, liiton uutena puheenjohtajana vuoden 2023 alussa aloittava Johan Åberg painotti.

Kalankasvatuksen osuus Itämeren ravinnekuormituksesta on vain yhden prosentin luokkaa, mutta ympäristöluvitus on jarruna kalan kotimaisuuden lisäämiselle. Eduskunnan seminaarissa todettiin ongelman juontuvan EU:n vesipuitedirektiivistä, josta johtuvaa solmua ei hallinnossa ja lainsäädännössä ole saatu ratkaistua edellisen eikä nykyisen eduskunnan aikana. Ruotsissa saman vesipuitedirektiivin nojalla kalankasvattajat saavat helpommin lupia.

Yhtenä keskeisenä keinona kalankasvattajat näkevät Itämeri-rehuksi kutsutun kiertotalousrehun käytön lisäämisen. Kun syödään silakasta ja kilohailista tehyllä rehulla ruokittua kalaa, saadaan merestä jopa poistettua ravinteita. Siksi Itämeri-rehun käyttö tulisikin huomioida ympäristöluvituksessa, seminaarissa todettiin. Ympäristöministeriön mukaan nykysäädökset eivät tätä kuitenkaan mahdollista.

Ensi kevään hallitusohjelmaan onkin välttämättömästi saatava kirjattua konkreettisia vaateita, jotka sitovat ministeriöitä ja päättäjiä kalaruoan kotimaisuutta parantavien toimien viemiseksi maaliin. Vaikka kala-ala koskettaa monia ministeriöitä ja on monenlaista lain tulkintaa, niin yhteinen tahto on löydyttävä, seminaarin avannut eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Anne Kalmari totesi.

Seminaarin lopuksi järjestetyssä viiden eduskuntapuolueen paneelissa yhteistä tahtoa pattitilanteen ratkaisemiseksi selvästi löytyi. Kotimaisen kalan edistäminen on kaikkia puolueita yhdistävä asia.